perjantai 23. joulukuuta 2011

Don't stop believing

"Olen liian väsynyt" - ilme
AAA, terveisiä vaan täältä ruudun toiselta puolelta jossa kiirettä on riittänyt. Oon silti hirveän iloinen, että niin monet ovat jaksaneet käydä katsomassa tätä näköjään päivästä toiseen vaikken ole mitään kirjoittanutkaan. NO, koska nyt kerrankin minulla on hieman aikaa (ei oikeasti olisi, pitäisi tehdä ryhmätyö loppuun (oops, shift näppäimen vieressä oli muru ja yritin onkia sitä pois, se putosi tuonne sisälle!! Nyt kysyisin, kuka on murustanut mun koneella?!???!!).) tehdä siedettävä päivitys jossa kerron hieman elämän menostani. 

1. Luin eräspäivä artikkelia mikroilmeistä, eli siis ilmeet jotka vaan välähtävät ihmisen naamalla ja ilmentävät sitä todellista tunnetta mikä on. Hähhää kaikki, kohta tiedän todelliset ajatuksenne, sitä odotellessa voin kertoa että olen mm. syönyt vaahtokarkkipizzaa lastenviikoilla Raxissa pikkusiskoni kanssa (joka ei syönyt kyllä vaahtokarkkipizzaa vaikka se oli ihan hyvää!), pitänyt kivaa vierasta yökylässä Jämsästä, aloittanut Kungfun (se on niin kivaa että voi ihmetys!), laulanut, ollut hyvin hyvin hyvin laiska soittamaan, säveltänyt super paljon!

Pureutuminen osaan yksi: Tosiaan, kirjoitin tuon pätkän, hmm elokuussa? Siitähän on vierähtänyt muutamia kuukausia, niin siis jos joku ei huomannut tuota sään muutosta joka ainakin itseäni harmittaa. En erityisemmin pidä sateesta, en pidä loskasta, enkä eritoten naamioituneesta sateesta!! 

Mun liikunta harrastukseni on saanut uutta tuulta alleen kiitos Esportin. Oon ollut kerrassaan ihastunut siihen mukavan kotoisaan ja pieneen, mutta kuitenkin isoon ja tilavaan paikkaan. Rakastan käydä jumppatunneilla kun tiedän ettei tarvitse juosta jumppasalisokkelossa vaan voin rauhassa köpsötellä ja vaan nauttia siitä että yläkerrassa on ainoastaan 4 salia/huonetta. SOPII MINULLE!
BodyAttack on ollut suurin kauhuni, silti joka kerta olen taas paikalle raahautunut ja itkenyt typeryyttäni. Tykkään siitä kuitenkin, itsensä haastaminen on tosi kivaa.

Tiivistettynä, käyn siis jumpissa ja broadway-tanssissa nykyisin. PS. Broadway aaah, mikä ihana ja täydellinen tanssilaji mulle. Oon ollut hirveän kiitollinen Marcosta, joka on niin mahtava opettaja.Mua hämmästyttää kerta toisensa jälkeen sen ihmisen positiivisuus, miten joku pystyy olemaan aina niin iloinen? HAHAHA tästä tuli mieleen, yksi päivä meillä oli Esportin tanssitunnilla hieman Voguingia. Miten hämmentävän hauska tanssi se oli... Te jotka ette tiedä mitä Voguing on, niin lyhyesti selitettynä:

"Voguing on tanssilaji, jota käytetään nykyisin mm. muotinäytöksissä. Se on syntynyt New Yorkin homoklubeilla 70–80 -luvun taitteessa ja saanut inspiraationsa muotikuvista ja malleista. Poseerauksissa ajatellaan pysähdyksiä ja valokuvia, kuten kuuluisan Vogue-muotilehden sivuilla."

Tässä vähän linkkiä kyseiseen tanssiin  http://www.youtube.com/watch?v=quvm8AmJaHs

2. Koulu

Olen nyt siis innoissani aloittanut opinnot avoimen puolella kulttuurituotannossa. Tällä hetkelläkin aherran projektityön parissa, joka olisi pitänyt tehdä ryhmätyönä. Mitenkäs tämä nyt sitten kaatuikaan näin paljon minun päälleni? Toisaalta olen todella innoissani tästä, sillä kyseinen projektisuunnitelman sisältö on tosi elämän tilanteeseen luotu. Kun puhun tosi elämästä tarkoitan sitä että projektimme koskee Lastenkulttuurikeskus Musikanttien rahoituksen etsintää.
Tämä projekti on siis Sibelius Akatemian Taidehallinnon puolelta oleva kurssi, sen lisäksi 5.päivä alkoi HUMAKin puolella kulttuurituotannon opinnot. AA, todella hankalaa kuvailla sanoilla miten innoissani olen tuosta ja niistä aiheista. Haluaisin kovasti niiden kimppuun jo, mutta pitää tehdä vielä Akatemialle luovienalojen projektitoiminnan käsikirja. Toivon saavani sen valmiiksi ensi viikkoon mennessä, sillä 20 päivä on palautus. IIK!

Ja koska vihdoin sain tehtyä tämän jutun niin lisäpäivityksenä että ryhmätyö saatiin valmiiksi ja juuri äsken jätin tuon raivostuttavan, inhottavan luovien alojen käsikirjan toisiin käsiin, heihei vaan! En ikävöi sinua!

3. Juhlat

Tänä syksynä on ollut jotenkin kummallisen paljon rientoja joilla olen yrittänyt käydä. Pahoittelen suuresti kun välillä ei aika ole riittänyt, mutta olen saanut kyllä ihan täysin rinnoin nauttia hyvästä seurasta ja mielenkiintoisista illoista monien ihmisten kanssa.  

(Kuva: weheartit.com)
Yleisesti ottaen tykkään viettää iltaa ihmisten kanssa. Olen sosiaalinen ja pidän kaikista, luulen että jos joutuisin kaksin kiven kanssa niin kohta me oltaisiinkin jo hyvää pataa keskenämme. Musta on kivaa katsoa kun ihmiset ovat iloisia. Kerran kun kysyin kaveriltani että "miksi sä sitten juot niin paljon?" se sanoi "Koska mä tulen iloiseksi". Mua hämmentää ihmiset jotka eivät voi olla iloisia ilman alkoholia, tai siis se että sanotaan sen tekevän iloisiksi. Alan vain pohtimaan, että eikö se ihminen muuten ole iloinen? Enkö mä saa sitä ihmistä iloiseksi? Eikö mikään muu saa sitä tuntemaan iloa? Joo tiiän vien nuo aatokset hiukan pitkälle, mutta mua kiinnostaa se silti! MIKSI?!

Itse henkilökohtaisesti en välitä alkoholista pahemmin. Jotkut juomat ovat hyviä, esimerkiksi Marianne (omnamnamnam), limen makuiset ihanuudet ja muutama muukin! Suurin syy miksi alkoholi ei mulle ole noussut tärkeäksi on se että muhun alkoholi ei vaikuta mitenkään sanoin kuvaamattoman paljon. Saatan puhua enemmän, mutta niin, siihen se sitten jääkin... Puhun muutenkin paljon, ehkä siis välillä on ihan hyvä olla hiljaa. Joten, pohdintani on jatkunut sillä, että miten toiset jaksavat aina, sanojaan lainaten "olinpa taas rellestämässä". Rellestää-sanan yhdistäisin itse tolkuttomaan juomiseen, mitä se tarkemman selityksen mukaan on yleensä ollutkin. Miksi? Tämän jälkeen aloin pohtimaan erästä hieman omien sanojensa mukaan "valikoivaa" tuttuani, joka juo lähes joka viikonloppu. Pitääkö ne ihmiset enemmän siitä rellestävästä tyypistä, joka tekee tyhmiä humalassa, vai pitääkö ne siitä ihmisestä jonka mä olen saanut nähdä? Siitä ihmisestä, jonka silmät loistaa kun päähän pälkähtää joku oivallinen letkautus, siitä ihmisestä jonka mielestä on turhaa jossitella ja joka tahtoo toteuttaa itseään. Ihminen, joka on todella lämmin ja jaksaa kuunnella ylimalkaista valitustani? Pitävätkö hekin siitä ihmisestä, vai siitä joka pyörii oksennuksessa, on naama veressä ja tekee typeryyksiä. Niin?

NO! Sen enempää en tähän aiheeseen mene, kyllä itsekin juon joskus, mutta kohtuudella.
Hauskaa kuitenkin oli yksi päivä kun olin ystävieni tupareissa ja kysyin sitten illan edetessä että "onko teillä ollenkaan limpparia?" vastauksena tuli: "JOO, ME OSTETTIIN SULLE VAIKKA MITÄ!" ja siellähän oli oikein varastollinen kivoja sokerijuomia joista pidin, namnam!

ps. Kaikki ihanat jotka rakastatte limpparia yhtä paljon kuin minä, huomasin ensimmäisten Stevia tuotteiden saapuneen. Stevia on siis kasvista saatavaa, kaloritonta makeutusainetta meikä tykkää sitruunasta, namnam, suosittelen!

4. Herkut


Koska tiettyjen ikävien toimien johdosta olen joutunut tekemään hyvin rasittavan pitkiä päiviä olen pari kertaa herkutellut oikein olan takaa!  Terveiset sitten vaan mittanauhalle joka viistää kohta 2000 cm vyötärön kohdalta, hooopsii!
 

Minä ja ystäväni Saida tankkasimme vähän laulamisen välissä
Suurempi kuva ystävästämme joulupukista, jota on sensuroitu
                                                    



Rakastan suklaata, tykkään siitä, mutta en tykkää siitä mitä se tekee minulle. HARMI ettei maitosuklaata voi syödä päivät pitkät kuin ruokaa, tosin sillon en välttämättä pitäisi siitä niin paljon.

Otsalamppu ja kaivosnainen
Olin tässä eräänä rumana päivänä ystävillani Hannalla ja Tapiolla kylässä leipomassa hieman cupcakeja! Herkkua muuten tuli ja nyt saatte nähdä hieman tuloksia tuosta päivästä. Ensimmäisessä kuvassa muuten Töpsön ihka itse tekemä peilihilavitkutin, olin vähän lyhyt ja kun katsoin itseäni näin vaan puolet naamasta, kamera onnistui tallentamaan minusta enemmän todistusaineistoa.
Leipominen oli tosi hauskaa ja opin uusia päällysohjeita, mistä olen kiitollinen, ps. Hanna mä tahdon sen karamellipäällisohjeen! Oli muuten tosi tosi tooosi hyvä, namna.
Rentoutuminen ja sotkeminen leipoen on kyllä viihdyttävää varsinkin jos seura on maukasta. Herkku seuraa minulla!
Puhuttiin kaikenmoista, tajusin uusia asioita ja varmistin vanhoja. Hannasta pakko kyllä sanoa että siinä vasta tyylilyyli, linkkaan neidon blogin tänne jossain vaiheessa, sanon että saatte kivoja niksejä pukeutumiseen ja yleiseen härpättämiseen!

 MUTTA NYT TEILLE VÄHÄN KUVEI JUU!!:)

Muutamia söpöliinejä katettuna meille herkkusuille - Töpsö, joka oli töissä

NAMNAMNAM, OMNOMNOMNOM
Toiset meistä sotki, toiset leipoivat
Tällä anastetaan hyvin evästä matkalle, ei tullut nälkä
 Tänään ja vielä huomennakin saan nauttia tuotoksistamme, meikän perhe nauttii myös. MIINUS äitini, joka ei pidä oikeastaan melkein mistään makeasta. Ihme nirppa niin, sinä siellä ruudun takana!

Jessen ottama kakkukaverikuva
Yksi päivä näin myös ystävääni Jesseä jonka kanssa suuntasimme Kakkugalleriaan ja Sweetheartsiin. Kakkugalleria  on ihana kahvila-leipomo, josta saa kyllä vaikka mitä herkkuja. Eli tämmöisten herkkusuiden unelma. Jessen kanssa tosiaan tykätään syömisestä, syöminen on kivaa, varsinkin herkkujen.  Joka tapauksessa valintamme olikin meille suhteellisen tyypilliset, minulla mango-limeä ja Jessellä pähkinä-suklaata. Tykkään tosi paljon limen mausta, Jesse taas on suklaa ah(-)matti. Mutta toisaalta tuo suklaakakkukin yllätti minut makkaudellaan, ei ollut liian makeaa niin kuin yleensä kaikki on. Suosittelen lämpimästi paikkaa, niitä löytyy tosiaan muutamia, mutta katsokaapa itse nettisivuilta.




      
















Kuusi
Tapahtumaa ennen kävimme karkkikaupassa nimeltä Sweetheart, ihana paikka, ihania makeisia ja joista olen ihan hullaantunut vadelmakolatoffeeseen. SE ON NIIN HYVÄÄ! katselkaa kuvia ja kuvitelkaa upeita makuja suuhunne, sieltä muuten saa hyvää teetäkin, suosittelen. Esimerkiksi tuo viereisen kuvan herkku oli ostettu sieltä, myönnän syöneeni sen, tosin pikkusiskoni auttoi hieman. Ei kaduta, se oli niin hyvää!!







Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä mainitsen ystävieni pikkujoulut Viikinmäellä. Meno oli ihanaa, tulin suoraan töistä sinne ja suuntasin keittiöön syömään hieman iltapalaa (keksejääää!!). Olivat lahjoneet toisiaan ja arvuutelleet arpalapuilla, jonka minäkin sain. Alla sitten kuva palkinnosta ja lappusesta.
"Liittyykö tää Saaran huoneessa olevaan kasviin jossa on Israelin lippu?"





Juu näin sitten päättyy osio nimeltä Herkku ja osio nimeltä...

5. Muuta

Mun elämäni on tällä hetkellä aika hektistä ja hösseliä. Töissä oli päivä jolloin pukeuduimme lähes kaikki punaiseen ja syötiin jouluherkkuja (taas herkkuja joo.....). Tykkään olla tuolla nyt kun ihmisiä on vaihtunut ja saan tehdä eri juttuja. No mutta kohta sopimukseni loppuu ja sitten katsotaan mitä teen, pitäisi panostaa noihin avoimen opintoihin. Rakastan kulttuurituotantoa, se on niin mielenkiintoista, hankalinta on ehdottomasti oma laiskuuteni.
Oon missannut liian monta hyvää keikkaa ja harmittaa. Toisaalta pitää vielä maksaa miljoona laskua ja niin, että ihan hyvä kun rahaa säästyy (mihin ne menee??!??!!)....
Oltiin laulukoulun kanssa esiintymässä Bulevardin Kahvilasalongissa, se oli ihana paikka ja meidän pianisti oli niin huippu, mun sydän suli kun se oli niin sählä. Ihanaa että muutkin ovat niin pihalla kuin minä, mutta taitava soittaja, ei voi sanoa enempää. Yritän ehkä kertoa tapauksesta joskus enemmän, mutta nyt minun on aika heiluttaa täältä ruudun takaa kättäni ja sanoa "Hyvää yötä", iltapusut ja halaukset, olette ihania!

(Kuva: weheartit.com)
Vielä ihanaa musiikkia, sanat osoitan kaikille teille upeille yksilöille, jotka uskallatte olla uniikkeja olemalla vain omia itsejänne :)


Loser like me - Glee

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Daidaidamm

(Kuva: weheartit.com)
Paljon on taas vaihteeksi kerennyt tapahtumaan vaikka olenkin koittanut ottaa mahdollisimman rennosti. Viime kirjoituksen jälkeen olen käynyt kuuntelemassa evankelista Brandon Spikeria ahkerasti ihan siihen viimeiseen kokoukseen asti(joka oli muuten todella hyvä). Töitä on tehty ahkerasti, niin tällä maallisella puolella, kuin hengelliselläkin. Terkkuja siis vaan kaduilta jossa vaeltaa liian monta ihmistä ilman Jeesusta (itse tosin jotenkin onnistun aina löytämään kaikki ne uskovaiset, miksi?!?!). Tästä tuli mieleeni se että käytiin lauantaina vähän evankelioimassa Roballa Priden jälkeen se oli kivaa vaikka maa on siellä kovempaa kuin muualla. En tosin ihmettele sitä, onhan niitäkin ihmisiä vaan mätkitty Raamatulla päähän ja unohdettu kertoa se miten paljon Jumala rakastaa jokaista meistä. "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" Room 3:23, mutta muistakaa myös tämä Room. 10:13-15: "Sillä jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". Ja sana "jokainen" pitää luonnollisesti meidät kaikki sisällään, eikö totta? Muistetaan siis rakkaat että moititaan lähimmäisiämme ennen kaikkea rakkaudella.

(Kuva: weheartit.com)
Aiheesta lentäkäämme kohti töitä ja muuta aikaa. Olen rakastunut syvästi pyöräilyyn. Musta on mielettömän hauskaa vaan polkea ja katsella ihmisiä, niiden eleitä, ilmeitä ja olemusta, katsella maisemia, vettä, merta, tuntea miten tuuli kutittaa, kuunnella musiikkia ja olla omien ajatusten parissa. Mä vaan nautin siitä tosi paljon. Harmittaa ehkä että en ole kerennyt käydä tanssimassa koska päätin mennä kolmen viikon klasari teorian tiiviskurssille. RAKASTAN SITÄKIN, se on niin mahtavaa, oon siinä niin hyvä! Toisin kuin nimeltä mainitsemattomassa pop-jazz teoriassa jossa en osannut yhtään mitään, tai no olin hurja hyvä valittamaan. Virhe on iloinen asia, tai sitten erittäin masentava ja turhauttava. 
Lupasin puhua myös töistä... Kyseinen paikka on tällä hetkellä lähes yhtä kuuma kuin sauna ja iloitsen suuresti että alueeni vaihtuu paikkaan jossa pöly lentää, mutta ei ole saunahuoneita lähimaillakaan. Töitä riittää elokuun puolelle asti ja sitten astun täysin uuteen aikaan elämässäni, nimittäin tyhjyyteen. Odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu sivuille joissa ei ole alkukirjoituksia tai lukujakaan, fontti saattaa olla mitä vain, myös muste voi näyttää toisenlaiselta johon olen tottunut. Luulen kuitenkin että teen töitä ja sitten... No kerron teille elokuun puolella tarkemmin että mitä olen suunnitellut elämääni.

Tänään alkoi taas uusi mielenkiintoinen viikko, muistakaa pitää aurinkorasvaa lähettyvillä, sille tuntuu olevan käyttöä.  

 ♥: Aiju


Everlasting God (Chris Tomlin)

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Sydän

(weheartit.com)
Koulu loppui, en voi uskoa sitä. Oli hassua nähdä noita naamoja ja tajuta etteivät ne kuulu kohta jokapäiväiseen elämänrytmiin. Toisaalta wohoo maailma odottaa ja paljon annettavaa sillä varmasti mulle on, mutta silti. Ollaan jaettu iloja, suruja, ärtyneisyyttä, stressiä, naurua ja tyhmää huumoria yhtäkkiä kaikki vaan katoavat omille reiteilleen. Missä te olette kun kohdataan joskus, minne elämä vie teidät, missä minä olen ja minne elämä vie minut? Tuleeko se kuuluisa aika meidän välille vai pystytäänkö jatkamaan siitä mihinkä jäimme?  En tiedä, se tässä ehkä onkin harmittavinta. 

Viimeistä päivää edeltäneenä iltana istuin konsertissa ja mietin että mitä tapahtuu, viimeinen ilta, viimeiset hetket, miltä nämä ihmiset näyttävät 20 vuoden päästä, tuleeko meistä tylsiä ja harmaita aikuisia, keiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä, keiden kanssa ei, mitä haluaisin sanoa? Sanoja kyllä riittäisi, riittäisi paljon, mutta mitkä niistä olivatkaan niitä sanoja jotka oikeasti todella merkitsevät jotain?

Palataan hetkeksi tähän kodin tapaiseen kouluun jossa vuoteni vietin.

Suomen Raamattuopiston musiikkilinja, sijainti: Kauniainen.
Katsoin mietteliääni rakennusta kun sinne ensimmäisen kerran saavuin. Päältä koulu näyttää kauniilta, tiiliseinä rakennus ei ollut luotaan työntävä, kutsuvat ennemminkin.Muistan miten L tuli esittelemään itsensä, muistan miten ihmiset parveilivat (varmasti muutkin yhtä hämmentyineinä kuin minä) käytävällä. Luokassamme oli värikkäitä tuoleja, niillä oli epämukava istua. Katselin ihmisten kasvoja ja ajattelin: "Jaa, näiden kanssa sitä sitten tullaan läheisiksi", uskoinko ajatuksiani? En ainakaan uskonut että välittäminen olisikin niin voimakasta että sitä pystyisi lopulta kutsumaan rakastamiseksi.

Mikä on Raamattuopisto?

"Suomen Raamattuopiston Säätiö on Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen sitoutuva itsenäinen kristillinen järjestö, jonka tarkoitus on julistaa evankeliumia, opettaa Raamattua, tarjota ihmisille hengellinen koti ja tukea lähetystyötä." 

Hengellisen kodin tuo paikka minulle antoikin, paikan jossa voi vaan olla ja kasvaa (niin fyysisesti kuin henkisestikin!). Kouluvuoden saavuttaessa loppua tiesin jo silloin että muuttuneena ihmisenä lähdetään pois, en tiedä mikä on ollut parasta, ei sitä voi eritellä, mutta sen voin sanoa että olen saanut paljon upeita ihmisiä elämääni, oppinut Raamatusta ja musiikista enemmän kuin olisin uskonut, vahvistunut uskossa ja etenkin vahvistanut omana persoonanani.

Liian paljon hyviä hetkiä olisi jaettavana, liian paljon asioita kerrottavana. Lukuisat esitykset, illat, aamut, teoria- ja solfatunnit, Vuokatti, ruoka, ihmiset ja etenkin Jumalan läsnäolo, parasta.

Keskiviikkona aloitin työt Helsingin Energialla. Siellä on liian paljon samannäköisiä huoneita joiden läpi pitää mennä, odotan päivää kun osaan kulkea siellä. Muuten vaikutti oikein mukavalta paikalta ja uskonkin viihtyväni siellä kesän ihan hyvin. Halpaa kaakaota, mukavia työkavereita, kivoja vuoroja. Ensi syksystä en tiedä yhtään mitään vielä, se on jännittävää ja parasta, odotan innolla.

Loppukevennyksenä voisin heittää runon jonka tein 7-vuotiaana

Kaunis puro solisee,jotkut tytöt siellä astelee,
kiviä pitkin hyppelee ja samalla laulelee:
lallati lallati, sävelmä kiitää
Karhu herää unestaan 
ja lähtee pian tallustaa
TAATAA askeleet menee purolle                                      
Pian saapuu
Kaikki tytöt säikähtää                                            
ja lähtevät karkuun kipittämään


Tässä vielä lopuksi vähän musiikkia musikaalista nimeltä Rent, biisi taitaa kulkea nimellä Finale B


Näihin kuviin ja tunnelmiin...
- Aiju

maanantai 9. toukokuuta 2011

Tähän hyvä otsikko?

(Kuva: weheartit.com)
Ihanan aurinkoista päivää vaan! 

Mun päivät ovat menneet nopeasti, vikkelästi, viheltäen ohi. Nautin joka hetkestä, mutta inhottaa kun pitäisi nyt organisoida menot tosi fiksusti, tykkään toki organisoimisesta, en vaan pidä siitä että saadaan lukujärjestykset torstaisin tai perjantaisin, joka vaikeuttaa organisoimistani entisestään höh pöh! Voisin nyt kuitenkin hieman valoittaa mitä olen tässä puuhannut!

Toissa viikonloppuna vietin aikaani viehättävässä seurassa Kouvolassa. Mieli oli virkeä ja utelias, joten sainkin keikoista paljon iloa irti (Vappugospel siis!). Viikonloppu meni muutenkin nopeasti muutamien muiden juttujen takia, mutta siitäpä minä pidän.
Maanantaina minulle soitettiin yhdestä koulusta johonka haen, että "Me vähän mokattiin noiden aikataulujen kanssa ja K:t olisivat olleet huomenna, voisitko mitenkään....?", vietinpä siis seuraavan päivän juosten paikasta toiseen tuon takia, mitenkä mukavaa. No pääsykoe oli kuitenkin ihan kiva en toisaalta tiedä mitä ne hakevat, mutta en jaksa siitä stressata, en mie enää voi tehdä asialle mitään oleellista. Vähän harmittaa että tuo noiden möhlinki muutti tosi paljon mun viikon suunnitelmia.

Muuten viime viikko meni ihan kivasti, oli paljon tekemistä ja päivät alkoivat näyttää yhtä hyviltä kuin nyt!

(Kuva: weheartit.com)
 Tähän väliin. Haluaisin niin kovasti että kesä olisi jo kunnolla täällä, pääsisin tallailemaan kesäistä Helsinkiä pitkin poikin. Ah, söisin mansikoita, jäätelöä, pyöräilisin, istuisin joen varrella ja katsoisin miten vesi helskyy auringon kanssa. Ainiin, odotan myös kesäsateita, sitä miten ilma on raikasta ja kaste näyttää ihanalta lehtien päällä. Oi vitsi! Suomenlinna, Linnanmäki, Suomen kaupungit, tästä tulee kiva kesä. Mulla on parhaita kavereita mitä edes toivoa saattaa, oon ympyröinyt itseni hyvällä musiikilla, kesätyöt tiedossa, toivottavasti tulee vielä ihanat säät. Odotan, odotan innolla! 


Eilen oli kerrassaan kummallinen päivä. Olin menossa auttamaan Saappaiden äitienpäivälounaalle, siellä olinkin sitten muutaman tunnin ja tyttyryy. Ihan mielettömän huono olo. Kun pyöräilin kotiin päässä pyöri ja kotona sain törkeän krampin. Siis koko keskivartalo oli ihan jumissa, kuin jossain kurituksessa, se oli niin niin niin kurjaa että voi himputti. Nukahdin tuskan hiestä märkänä ja heräsin neljän maissa. Sattui päähän ja silmissä pyöri, päätin jatkaa uniani ja heräsin seuraavaksi vasta puoli seitsemän. Ei olo mitenkään erityisen hyvä ollut, mutta päätin sitten nousta ettei yö mene ihan plörinäksi.

Tänään olin jälleen pääsykokeissa, nyt pääsin laskemaan matematiikkaa ja tutkimaan tylsää aineistotehtävää, hoh. Kaveri on kyseisessä koulussa joten päätin vinkua hänet saattamaan minut, se oli kivaa, vinkuminen toimi ja sain saattajan.

(Kuva: Aiju)
Niin kuin asiasta mainitsinkin olin tässä katsomassa Via Crucista, oi vitsi mikä näytelmä, oikeasti. Mahtavaa että pienennetyllä budjetilla saadaan noin hyvää aikaiseksi. Tykkäsin Jeesuksen esittäjästä, siinä oli tunnetta, fiilistä, ahdistusta ja mulle ainakin tuli surullinen olo kun katsoin mitä "lavalla" tapahtui. Tarina jonka olen kuullut ainakin 10999888477 kertaa ja silti se koskettaa, voi vitsi, siinäpä siis tosi tarinaa kerrakseen.Veikkaan myös että tuo näytelmä on monelle ihmiselle myös sellainen kulttuuritapahtuma joka puree vaikkei olisi edes mitenkään uskonnollinen. Suosittelen siis, että ensi vuonna käyt katsomassa tuon näytelmän, jos et ole sitä nähnyt.







Trallalalaa nyt kuitenkin ja kuullaan taas, seuraavalla kerralla voisin kertoa vähän koulustani, vihdoin.
Nyt lenkille!

perjantai 22. huhtikuuta 2011

"Kissoja ja koiria, marsu ja norsu"

Onkin mennyt vähän aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin. Elämä on ollut kiireistä, päivät ovat menneet nopeammin kuin uskoisi ja kyllä se tietyllä tapaa stressaa.
Viime viikolla meillä oli koulun kevättalentti, konsertti, joka oli vuoden esitysten huipentuma. Vielä on kaksi talenttia tulossa, mutta ne ovat pienimuotoisempia.

Tosiaan siihen kevättalenttiin. Ohjelmistossa oli kansanmusiikkia, populaarimusiikkiin keskittyviä bändejä, lauluyhtyeitä, musiikkilinjan yhteisesitys ja vierailevat tähdet Outi & Lee Müller. Ilta oli ihan valehtelematta mahtava, mahtava ja mahtava. Kaikki oli hoidettu hirveän ammattimaisesti ja vaikka olinkin lähes koko ajan esiintymässä, sain myös itse nauttia toisten aikaansaannoksista. On muuten hämmentävää musisoida ihmisten kanssa jotka ovat mielettömän hyviä muusikoita, sen lisäksi on mahtavaa nähdä se kehitys mitä niissä ihmisissä on tapahtunut tämän vuoden aikana. Moni on kehittynyt tosi paljon. Omista esityksistä voisin sanoa sen verran, että on helppoa työskennellä ihmisten kanssa jotka osaavat hommansa tsuitsait. Ainahan on omat valmistelut, harjoittelut, erimielisyydet, yksimielisyydet (liekö sana ollenkaan?) ja sovittamiset, mutta parasta on tehdä niitä asioita hyvin tyyppien kanssa.

Perjantaina sain viettää aikaani hyvässä seurassa. Oli hauskaa. Tiedätte varmaan kaikki miltä tuntuu kun nauraa niin että vatsat ja posket ovat kipeinä, jos ette tiedä, suosittelen kokeilemaan.

"Ei kai sua haittaa vaikka me vähän sotkettiin?"









Sunnuntaina olin soittotunnilla ja äänestämässä. Muistelin miten lapsena menimme äidin ja isän mukaan kun he menivät äänestämään, tuntui että piti odottaa ikuisuus ennenkuin kumpikin oli käynyt antamassa oman äänensä. Nyt kun sitten itse menin, oli se tapahtuma kuin ohimenevä napsautus, saattaa tietenkin olla ettei jonoa ollut ja tiesin ketä äänestän.

Tämä viikko on ollut taas yhtä hulinaa ja vilinää. Sain herkullisia mustikkajuttuja en muista niiden tarkkaa nimeä nyt, mutta pistän kuvan joskus myöhemmin. Kohta pääsykokeet, eivät ne mitenkään mielettömän paljon jännitä, vähän kuitenkin. AINIIN, tiistaina oltiin T:n ja H:n kanssa esiintymässä kauppakeskus Isossa Omenassa sellaisessa hiljaisuuden kappelissa, reissu oli kerrassaan mitä mielenkiintoisin... Emme tosiaan olleet kerenneet katsomaan biisejä aikaisemmin, joten kappaleet valittiin autossa ja treenattiin esiintymispaikalla. Kaiken saimme kuitenkin kasaan ja soitettiin yksi H:n biiseistä, siinä varsin lahjakas säveltäjä/sanoittaja.

Huomenna olisi tarkoitus mennä katsomaan kaveriporukalla Via Crucis eli pääsiäisnäytelmä Jeesuksen viimeisistä hetkistä. Olen kyseisen näytelmän nähnyt jo muutaman kerran ja se säväyttää vieläkin + on mahtavaa nähdä joka vuosi miten esitystä on saatu muokattua.
Ensi viikolla pitää vielä juoksennella muutama päivä, sitten on vapaata, onneksi. Ainiin viimeisetkin hakupaperit palautettu, katsotaanpa miten tulee käymään.

Tässä on muuten vielä tervehdys meidän pihalta +



















Tämän kerran biisivalintani: Outi & Lee: En pelkää


Olen innoissani siitä että kevät on täällä!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Hetki olikin ohi

Viimeiset pari päivää olen viettänyt kipeänä. En pidä tästä kovinkaan paljoa, tuskin kukaan muukaan pitäisi.  Olin tiistaina säestämässä ystävätärtäni erittäin upeassa lauluillassa. Voi vitsin kevät, olen niin rakastunut tuohon kouluun ja ihmisiin, mahtavaa, upeaa, väsyttävää, mutta erittäin antoisaa. Harmi että koko touhu päättyy kohta, vaikka kaikki käskevätkin vaikenemaan siitä. Hmm, koulustani myöhemmin, nyt voisin esitellä yhtä intohimoistani, nimittäin....

Korut ja erityisesti tämän hetken lempikoruni, jotka ovat kotoisin Koruharakalta

Tästä kaulakorusta pidän. Rakastan tuota vanhanajan nostalgista menoa. Korua saa myös mustana, mutta itse pidin enemmän punaisesta.

(Kuva: Koruharakka)


Oi, C-kasetit. Muistan kun itse kuuntelin pienenä Rölliä, nämä korut oli pakko saada. 
(Kuva: Koruharakka)













Ja sitten nämä. OI, mitään muuta en voi sanoa.
(Kuva: Koruharakka)

Tästä en löytänyt kuvaa Koruharakalta. Mielestäni ihan mahdottoman söpö idea tehdä tölkkikoru, vaikken tuosta limpparista mitenkään kovasti välitä.
(Kuva: Aiju)









Jos ja kun joku tahtoo itse nähdä näitä ihania luomuksia, niin on hyvä ja katselee niitä tuolta:
http://www.koruharakka.com/index.php

Asia joka minua on suuresti mietittänyt viime aikoina on seuraavaksi otettavat askeleet. Koulut joihin haen, mitä tapahtuu, mihin pääsen (pääsenkö mihinkään, onko päätös oikea...) , kesätyöt (olen siis saanut jo paikan joten siitä ei enää hätää), ensi vuosi, seuraavat vuodet, ihmissuhteet ja moni muukin asia, mutta nämä nyt päällimmäiseksi. Ainiin ja vaalit, vaalitpa hyvinkin. Tässä eräs ilta odottelin metroa ja tutkailin vaalimainoksia. Sinne pääsevät ihmiset kuitenkin edustavat kansaa, kansanedustajat. Minkälaiset ihmiset istuvat siellä päättämässä minunkin elämääni koskevia päätöksiä? Minkälaisia päätöksiä tullaan tekemään, hyödyttäviä vai syöksykierteeseen johtavia? No, sehän tullaan sitten näkemään.

Keksin muuten, että voisin lisätä aina tänne kirjoittessani jonkun hyvän biisin, joten tämänkertainen valintani on: Tori Amos - Winter  
Nyt voisin kuitenkin siirtyä nuhailemaan ja tutkimaan internetin ihmeellisiä mahdollisuuksia, niitä on paljon. Näpytyksiin!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Avukiliep

Blogit, niin. Mitä mieltä olen niistä? Lukiessani ystävieni päivityksiä aloin pohtimaan, että miten voisin jakaa elämästäni palasia ihmisille joita näen kovin (harmittavan) harvoin. Tehdään kuitenkin nyt sellainen alkuviittaus siihen kuka minä olen.

  • Olen sopivan pituinen, en pieni (lopeta nauraminen tähän), enkä iso
  • Rakastan musiikkia, jäätelöä, aurinkoa, sadetta, merta, luontoa, kaupunkia ja monia muitakin asioita. Yksi on kuitenkin ylitse muiden ja se on Jeesus Kristus.
  • Olen siis uskova, kristitty, konservatiivinen, jos halutaan uskoa nykykäsitykseen.
  • Leipominen on kivaa, pidän siitä että siinä tapahtuu asioita nopeasti
  • Olen myös erittäin monimuotoinen persoonallisuus. Värikäs, väritön, näkyvä, näkymätön, mitä milloinkin mieli tekee olla.
(kuva: weheartit.com)
 Joten tervetuloa minun maailmaani