tiistai 7. kesäkuuta 2011

Sydän

(weheartit.com)
Koulu loppui, en voi uskoa sitä. Oli hassua nähdä noita naamoja ja tajuta etteivät ne kuulu kohta jokapäiväiseen elämänrytmiin. Toisaalta wohoo maailma odottaa ja paljon annettavaa sillä varmasti mulle on, mutta silti. Ollaan jaettu iloja, suruja, ärtyneisyyttä, stressiä, naurua ja tyhmää huumoria yhtäkkiä kaikki vaan katoavat omille reiteilleen. Missä te olette kun kohdataan joskus, minne elämä vie teidät, missä minä olen ja minne elämä vie minut? Tuleeko se kuuluisa aika meidän välille vai pystytäänkö jatkamaan siitä mihinkä jäimme?  En tiedä, se tässä ehkä onkin harmittavinta. 

Viimeistä päivää edeltäneenä iltana istuin konsertissa ja mietin että mitä tapahtuu, viimeinen ilta, viimeiset hetket, miltä nämä ihmiset näyttävät 20 vuoden päästä, tuleeko meistä tylsiä ja harmaita aikuisia, keiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä, keiden kanssa ei, mitä haluaisin sanoa? Sanoja kyllä riittäisi, riittäisi paljon, mutta mitkä niistä olivatkaan niitä sanoja jotka oikeasti todella merkitsevät jotain?

Palataan hetkeksi tähän kodin tapaiseen kouluun jossa vuoteni vietin.

Suomen Raamattuopiston musiikkilinja, sijainti: Kauniainen.
Katsoin mietteliääni rakennusta kun sinne ensimmäisen kerran saavuin. Päältä koulu näyttää kauniilta, tiiliseinä rakennus ei ollut luotaan työntävä, kutsuvat ennemminkin.Muistan miten L tuli esittelemään itsensä, muistan miten ihmiset parveilivat (varmasti muutkin yhtä hämmentyineinä kuin minä) käytävällä. Luokassamme oli värikkäitä tuoleja, niillä oli epämukava istua. Katselin ihmisten kasvoja ja ajattelin: "Jaa, näiden kanssa sitä sitten tullaan läheisiksi", uskoinko ajatuksiani? En ainakaan uskonut että välittäminen olisikin niin voimakasta että sitä pystyisi lopulta kutsumaan rakastamiseksi.

Mikä on Raamattuopisto?

"Suomen Raamattuopiston Säätiö on Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen sitoutuva itsenäinen kristillinen järjestö, jonka tarkoitus on julistaa evankeliumia, opettaa Raamattua, tarjota ihmisille hengellinen koti ja tukea lähetystyötä." 

Hengellisen kodin tuo paikka minulle antoikin, paikan jossa voi vaan olla ja kasvaa (niin fyysisesti kuin henkisestikin!). Kouluvuoden saavuttaessa loppua tiesin jo silloin että muuttuneena ihmisenä lähdetään pois, en tiedä mikä on ollut parasta, ei sitä voi eritellä, mutta sen voin sanoa että olen saanut paljon upeita ihmisiä elämääni, oppinut Raamatusta ja musiikista enemmän kuin olisin uskonut, vahvistunut uskossa ja etenkin vahvistanut omana persoonanani.

Liian paljon hyviä hetkiä olisi jaettavana, liian paljon asioita kerrottavana. Lukuisat esitykset, illat, aamut, teoria- ja solfatunnit, Vuokatti, ruoka, ihmiset ja etenkin Jumalan läsnäolo, parasta.

Keskiviikkona aloitin työt Helsingin Energialla. Siellä on liian paljon samannäköisiä huoneita joiden läpi pitää mennä, odotan päivää kun osaan kulkea siellä. Muuten vaikutti oikein mukavalta paikalta ja uskonkin viihtyväni siellä kesän ihan hyvin. Halpaa kaakaota, mukavia työkavereita, kivoja vuoroja. Ensi syksystä en tiedä yhtään mitään vielä, se on jännittävää ja parasta, odotan innolla.

Loppukevennyksenä voisin heittää runon jonka tein 7-vuotiaana

Kaunis puro solisee,jotkut tytöt siellä astelee,
kiviä pitkin hyppelee ja samalla laulelee:
lallati lallati, sävelmä kiitää
Karhu herää unestaan 
ja lähtee pian tallustaa
TAATAA askeleet menee purolle                                      
Pian saapuu
Kaikki tytöt säikähtää                                            
ja lähtevät karkuun kipittämään


Tässä vielä lopuksi vähän musiikkia musikaalista nimeltä Rent, biisi taitaa kulkea nimellä Finale B


Näihin kuviin ja tunnelmiin...
- Aiju