torstai 1. maaliskuuta 2012

Koska tiedän olevani maailman hitain ja rupeltajin kirjoittaja aloitan tämän merkinnän päivänä jona pääsimme töistä noin puolituntia aikaisemmin. Ette tiedä miten hienolta tuntui kun olikin kotona jo yhdeltätoista eikä vasta kahdentoista aikoihin. Sitä paitsi siellä oli loskaista ja inhottavaa ja kamalaa jajajaja...! OIKEASTI, kuka edes kutsui ton piilosateen tänne valkeassa valepuvussaan?? Sitä ollaan niin söpöä ja höttöistä ja ihanaa ja kaunista, mutta arvaa vaan vähän kun lämpenee johonkin toiseen suuntaan niin kyllä sitä sitten näytetään se todellinen pinta, niiin!!





(Kuva: weheartit.com) Tältä mun kuvitelmissa näyttää
(Kuva: weheartit.com) ... ja tältä todellisuus, nyyh!
Tällä viikolla olen kyllä saanut taas vaihteeksi nauraa niin omille kuin toisten letkautuksille. Oon myös pohtinut paljon ystävyyssuhteiden merkitystä toisten ja itseni kanssa. Jotenkin oon saanut huomata miten persoonallisia ihmisiä mun ystäväpiirissäni on ja olen siitä ihan mielettömän kiitollinen. Ne ihmiset saavat mut odottamaan innolla aina uusia huvittavia tempauksia joita tulee kuin koiria sateella, eli paljon.
Monesti olen tässä nyt myös pohtinut sitä että miten joidenkin kanssa tulee tultua toimeen niin hyvin heti alkuun ja joidenkin kanssa liekki leimahtaa vasta kun tutustuu. Ainakin mulle sanotaan hyvin usein siitä että aluksi kun ovat minut tavanneet on reaktio ollut: "Vitsi toi on outo...", en ole, lakatkaa jankuttamasta sitä tai teilaan teidät shakkilaudalta mäkeen.

Avautuminen osa 1: 
Mua on hivenen (SUURESTI, JÄTTIMÄISESTI, ÄÄRETTÖMÄSTI) alkanut ärsyttämään se miten eräät ovat sanoneet mulle "heiii Aiju et sä saa näyttää noin vakavalta, en pidä siitä, sä oot aina iloinen", sillain aha?! Näin kauniisti kirjoitukseni välityksellä ilmaisen nyt kantani asiaan ja se on:
Kuka sanokaan mulle enää noin, saa saavillisen vettä niskaansa ja omenan takapuoleensa. HAHAHAHA, siinähän sitten tulee varmasti pidettyä hauskaa kun yrittää saada sitä omppua pois.
t. Selvästi ei väkivaltainen ja rauhaa rakastava minä
Mutta siis oikeasti, mua raivostuttaa ajattelu että joku voi määrätä millaisella ilmeellä mä olen ja en ole? Hymyilen usein, kyllä, mutta se että mun perusilmeeni ei ole hymy ei tarkoita sitä että:
a) Olen huonolla tuulella, uskokaa pois jos mua ärsyttää näyttää se tältä:
(Kuva: weheartit.com)
b) Maailma on tuhoutunut, jos se olisi se luultavasti näyttäisi tältä:
(Kuva: weheartit.com)

c) Mun elämäni on murtunut/sortunut/korahtanut/musertunut/murtunut/romahtanut/rämähtänyt/, niin se näyttäisi tältä:
(weheartit.com)
Ymmärrättekö nyt pointin? Se joka vielä kerran saa mun veren kiehumaan kilpaa porisevan kattilan kanssa saa kuulla kunniansa. Ps. Älkää edes yrittäkö tätä leikillänne, saatte maistaa karvasta juomaa.

Hienoa, sitten voidaankin jatkaa ylös, hyvä ilmaisu tähän lienee: UP - kohti korkeuksia! Olen tässä hukkunut esseisiin, oikeasti hukkunut. Mistä niitä tulikaan niin paljon? Ja kohta pitäisi jo palauttaa ne, joo... No, koska olen hyvin yritteliäs ihminen saan nämä toivottavasti ja varmasti pois alta. Valitettavasti tämä rajoittaa elämääni entisestään ja olenkin rajannut ajankäyttöäni radikaalisti. Ehkä sitten joskus pääsen pois tästä kipuilemasta, mutta huoh, tämä nyt on tätä.
MUTTA! Pääasia tässä on nyt se että oon rakastunut kerrassaan tohon koulutusohjelmaan ja sen sisältöön, jos en pääse kouluun, aion sulkeutua nunnaluostariin ja itkeä itseni uneen joka ilta seuraavan 50-vuoden ajan, uskon että sen jälkeen en enää elä, koska maailma on käsittääkseni tuhoutunut tuon ajan kuluessa ainakin 18000000000 kertaa.
Tässä luostari ehdotukseni, voitte sitten tulla minun hellään huomaani:
1) tänne http://www.ekumeenisetkarmeliitat.net/page.php?id=12&js=1
2) tänne http://www.luostariyhteiso.fi/
3) tai tänne  http://www.uskonnot.fi/yhteisot/view?orgId=918

En aio paljastaa minne sitten katoan, voitte tulla etsimään antamistani vaihtoehdoista! Ehkä osaan silloin jo valmistaa tikkunekkuja, aion myös kasvattaa porkkanoita, perunoita _en keitä_. Tässä välissä voinkin sitten paljastaa olevani järkyttävän huono perunoiden keittäjä. Inhoan sitä, se on tylsää ja mälsää ja tylsää...

Muuta elämässäni tapahtuneita asioita? Olen ainakin aloittanut autokoulun, ei, kukaan ei ole vielä kuollut. Teoriaa aloitan käymään ensi viikolla sitten ahkerammin. Voin avautua aiheesta enemmän kun aikaa on kulunut.

Pistäydyinpä tässä myös ystävieni Tuulin ja Nean tupareissa. Tupa oli täytetty ihanista rakkaista ja rikkaista ihmisistä, uusista ihmisistä, musisoinnista, ruuasta, lämmöstä, ilosta, naurusta, juttelusta, onnellisuudesta ja kaikesta söpöilystä! Oli niin ihanaa ja ihanaa, että täällä vaan iloisena muistelen hetkeä kun astuimme sisälle ovesta. Ps. näin yleisestikin oon pohtinut että miten ihanan kauniita ja komeita ihmisiä mun kaveripiiristäni löytyy, olette kaikki niin upeita ja arvokkaita, uniikkeja jokainen. Huomaan teksteissäni jonkin näköistä ystävien hehkutusta tällä hetkellä?? Mutta se on niin totta! Hauskaa elää ihmisten kanssa, siis myös arkipäivässä, töissä, jumpissa, kaupungilla ja ihan elämässä, kun kaikki alla on ihmisiä jotka näyttävät erilaisilta ja hyvännäköisiltä! JEE, hurraa TE!

Tästä merkinnästä piti kai tulla iloinen. :DD Uskokaa tai älkää, olen hyvällä tuulella. NO! Miehet kyllä ärsyttävät, mikä ei sinäänsä ole yllätys. Tosiaan raivostuttaa miten eräs on kohdellut ystävääni, ja näistähän muistoista tulevat mieleeni mitä kommelluksia muille kavereille/ystäville on tapahtunut niiden aivomatojen kanssa. 
Kituuttakaa te niiden kanssa, minä hankin korkeintaan kultakalan!

ps. Lopuksi voisin kertoa unesta jonka näin.

Seikkailin Tupun, Hupun ja Lupun kanssa oudossa maailmassa. Ankat menivät pelaamaan jalkapalloa paikallisten otusten kanssa, minä jäin juttelemaan köydelle, joka siis oli elävänä, ja laitettu merkkaamaan sivulaidan paikan. Kysyin että miksi köysi ei pelaa, se tajusi että se voisi pelata ja loukkaantui kerrassaan verisesti kun hänet oltiin niin julmasti syrjään laitettu. Köysi meni murjottamaan penkille, jolloin minä menin juttelemaan siniselle köydelle. Köysi kertoi olevansa ihastunut herätyskelloon (joka oli vaaleanpunainen) ja sillä oli hirveän ikävä sitä kelloa. Oikein aikaa laski että milloin olivat viimeksi nähneet. Lohduttelin sitä ja sanoin että "kyllä sä pärjäät". Uneni päättyi siihen että halasin köyttä, köysi parka. 

Välillä kiinnostaisi tietää että mitä uneni oikein yrittävät kertoa minulle?!
Lopuksi ihana musavideo, tykkään tästä ihan hulluna !!
 http://www.youtube.com/watch?v=8UVNT4wvIGY

MISSÄ OLET KESÄ?!??!?!?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti