keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Laidamdidam

Kiva kevät sää, meikä tykkää ja toivottavasti siellä ruudun toisella puolella tykätään kanssa.
(Kuva: weheartit.com)
Mulla on ollut taas, ylläripylläri, super kiire. Olen tullut tulokseen, että jos kiire ei ehdi löytämään minua, minä ehdin löytämään kiireen. Kuitenkin, mulla menee hyvin, asiat on saatu ajoissa valmiiksi, huokaistu helpotuksesta ja sitten jääty jännityksellä odottamaan. Näistäkin asioista osaan kertoa tarkemmin vasta myöhemmin keväällä, en tiedä milloin, riippuu muista ihmisistä.

Muistatteko kun kerroin siitä miehestä, joka oikein halusi kanssani ulos juttelemaan silmälaseista? No... ei ainakaan törmätty taas kiitos nopeiden refleksieni. Tosiaan, olin illalla iloisena menossa metroon kun tyttyryy, huomasin tutun ihmisen. Juttelin puhelimessa, eikä tyyppi onneksi huomannut minua, mutta koko matkan jännitin "voi ei, voi eii..." hahaha olisittepa nähneet iloisen ilmeeni, joka ei siis ollut iloinen. Jalkojeni avulla vilistinkin sitten tyytyväisenä pois metrosta, eikä jouduttu epämieluisaan kontaktiin tai kysymyksiin kuten: Miksi et ole soittanut? hmmm... koska mulla ei ole sun numeroa enää? (kuvitelkaa mun ooops-hymy tähän).

HAA, huomasin hajuvesiä Anttilassa, jotka maksavat 14.90 per puteli. Meikä kävi messuilla tuossa joskus talvella ja sain ne hieman päälle viidelläkympillä. Pulloja on kuusi, kaikki kivan tuoksuisia ja niitä voi sekoitella keskenään, suihkauksilla.  Tuossa teille vähän kuvaa, ai että, suosittelen!


No juupelis joopelis. Laulutunnilla olin maanantaina, tykkäsin kovasti harjoitella inhottavia juttuja, joita en oikein vielä ymmärrä. Mun mielestä on kerrassaan tosi kiehtovaa, että ihminen on instrumenttina.

Oikeastaan nyt pitäisi lähteä valmistautumaan töihin, tein tänään hieman taloushallintoa ja laiskottaa. PS. ihmettelen edelleenkin mun unia. Muutamia päiviä sitten näin unta siitä, miten....

Maailma oli jälleen kerran tuhoutumassa. Olimme muuttaneet suhteellisen ison porukan kanssa toiselle planeetalle. Siellä hetken asusteltuamme, emme olleen törmänneet kehenkään uuteen eliöön. Katselin isosta tornirakennuksesta ulos ja keskustelin muutaman muun ihmisen kanssa, jotka olivat ihan tyytyväisiä tilaamme. Söimme ruokamme ja pikkusiskoni, joka oli myös mukana mestoilla, totesi, miten ärsyttävää on, että meitä tuijotetaan. Edessä oli pimeä huone ja ihmettelin, että kuka siellä voi katsella? Kun menin sinne, sytytin valot ja muutamia ihmisiä istui ruskealla sohvalla, he käpertyivät toisiaan vasten kuin pikku ötökät kysyessäni, että kuka heistä tuijotti meitä. Tuijottaja oli uhmakas neiti, joka tuijotti. Kysyin, että miksi hän tuijottaa ja tämä tyyppi sitten päätti hyökätä päälleni. Tyttö kuristi minua ja nipisti kyljestä, se muuten sattui. Pystyin kuitenkin puhumaan ja hämmästelinkin tämän käytöstä, jolloin hän sanoi haluavansa olla kaverini... Möllötin monttu auki ja olin, että no hyvä on, mutta kaverit eivät satuta toisiaan ja hän tekee sitä juuri... Tyttö päästi irti ja käskin hänen mennä huoneeseeni, itse jäin vielä keskustelemaan muutaman henkilön kanssa. 
Tuijotin taas ulos ikkunasta ja katsoin kaupunkia joka levittäytyi ympärillemme, totesin siinä äänen ihmetteleväni suuresti, että miten muka voimme olla yksin täällä. NO, kyseinen lauseeni käynnistikin jotain ja paljon poliiseja, ihmisiä ja muita tuli esille. Minut haluttiin saada kiinni joten lähdin juoksemaan karkuun. 

Loppu yö menikin sitten taistellessa, karkuun juostessa ja ampuessa, huhheijaa.
Unista sen verran, että sitä seuraavana yönä näin unta, jossa seurustelin Muumipeikon kanssa... :DD Ei siitä unesta sen kummempaa kuin, että itseäni oli ärsyttänyt ettei Niiskuneiti ja Muumipeikko seurustele, joten päätin aiheuttaa hieman draamaa.

NYT sinne töihin, nauttikaa vielä talvesta ennen kuin se katoaa.

- Aiju

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti