sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Hetki lyö

Perjantaina olin Pihlan kanssa katsomassa kahta mielenkiintoista bändiä, joiten nimet olivat: Stockers! ja Neat Neat.

Neat Neat (tsekkaa linkki kun haluut tietää enemmän), oli minulle suhteellisen uusi tuttavuus. Olen kyllä tiennyt bändin olemassa olosta, mutta en ollut aikaisemmin päässyt fiilistelemään musiikkia. Koska Pihla oli joutunut kärsimään kauppojen kilometrijonoista tulimme paikalle ehkä kymmenisen minuuttia myöhässä. Kuulin jo ovelta miten miellyttävät sävelet vinkkailivat korvilleni joten sittenpä kipittelimme kiireesti kuuntelemaan lavan viereen. Ootteko koskaan huomanneet, että jotenkin sitä elämystä muokkaa juuri se, missä kohtaa hengailee? Oltiin lavan vieressä, näki ja kuuli, meikä nautti.
Miten tätä musiikkia sitten kuvailisi? Mulle tuli mieleen sademetsä ja ufot. Ufot sademetsässä. Kuulostaa jotenkin tosi oudolta, mutta se tunnelma oli niin utuinen, vähän kuin kävelisi unimaassa, jossa maa on vielä kasteen jäljeltä märkä. Sun jalat uppoaa vihreään ruohoon, hengität, aurinko nousee ja seisot siinä katoavan usvan keskellä. Mun mielestä se muusiiki oli hienoa, sitä jaksoi kuunnella, koska kappaleet sisälsivät jokaiselle soittimelle jotain omaa jännää. Tykkään koukuista ja asioista joita voin jäädä miettimään ja haastaa samalla itteäni kehittymään muusikkona.

Meitä huvitti, tai ainakin mua, se kun tuntui laulaja siellä lavalla joraili omiaan ja mietin, että missäköhän se vetelee. Kuitenkin jotenkin jokaisen biisin jälkeen tyyppi oli ihan läsnä ja heitti asioita yleisöön, esimerkiksi kun yhet siellä vähän laskeskeli mielenkiintoista rytmiä niin se oli "JOOO tiiättekö meni ysiin kun huomasin että laskette siellä!" Hahahah, huippu. En nyt siis tarkoita etteikö se olisi esityksessä ollut läsnä, noiden kaikkien lavakarisma oli tosi kohdallaan enkä muista irrottaneeni silmiä kertaakaan kun olin niin messissä siinä niiden välittämässä fiiliksessä.

Stockers! (linkkiä teille beibeet!) Pihlan sanojen mukaan "meistä tulee kohta bändäreitä". Mua naurattaa toi vieläkin, ei meikästä ei saa bändäriä tekemälläkään. Silti mää myönnän: oon kyllä ollut enemmän kuin kaksi kertaa noiden keikalla, eli ainakin kolome! Musta on kiehtovaa nähdä miten jotkut esiintyjät kehittyy jatkuvasti. Tän bändin oon tiennytkin vielä pidempään kun monet muut ja musta on niin huippua nähdä sitä kulkua siitä minkälainen bändi oli silloin kun bongasin ekan kerran ja mitä se on nyt. Näiden laulajahan on kehittynyt ihan huimasti ja sen laulamista on kivaa analysoida. Myös muutenkin kun kattoo lavaesiintymistä siinä on aina semmosta, noh, hallittua kaaosta?! Kaaos siis hyvällä tapaa, tarkoitan nyt lähinnä sitä, että lavalla on actionia, mutta samaan aikaan ne tyypit pitää yleisönsä hyppysissään kun kärpäset kärpäspaperissa. Olisin heittänyt kuvan, mutta niistä tuli pöllöjä! Mun pitää hankkia joku semmonen kiva pokkari, jonka saa noppeesti vaan laukkuun, koska en tuota isompaa möhkälettä jaksa mukana kantaa ja puhelin on joskus jees ja joskus taas.... NO kyllä tiiätte mistä mää puhun.

Keikan jälkeen lähdin kävelemään kohti busseja. Mietin iloisia asioita ja kun olin laskeutumassa portaita mut jotenkin pysäytti se hetki ja fiilis. Kattelin alhaalla olevia ihmisiä, mietin miten lämmin on, taivas näytti upealta ja olin niin mielissäni. Se oli mulle semmoinen "tää hetki"- fiilis ja toivoisin, että voisin jakaa sen tunteen teidän kanssa. Kun ootte seuraavan kerran menossa, pysähtykää ja kattokaa mitä maailma tarjoaa, kun koette sen mitä mää koin, nii aatelkaa, että hitsi kun voisin jakaa tän jonkun kanssa, koska tää on niin huippua!  Fiilistelen sitä tunnetta vieläkin ja siinä ollessani musta oli kivaa vaan olla hetki, meitsi ja maailma.

Lauantaina tein aika paljon kouluun liittyviä juttuja, mutta käytiin myös syömässä perheen kanssa. Meillä oli kivaa ja hyvää ruokaa!
Tulkaa Kontulaan syömään hyvää ruokaa!
Meidän lihansyöjä otti kasvisvaihtoehdon
Meikälle taas kelepas vanha rakkaus: lehtipihvi, ai että!
Pikkuveljen taikalampusta puuttui katto, ehkä toi on se henki vapaalla?
Iskälläpä oli projekti nimeltä: maissi
Tykkään tosta paidasta, mutta en oo keksinyt aikaisemmin kivaa ala-osaa. Jes, nyt on jo parikin!
Katoin myös sitä pomo piilossa-sarjaa ja aaa mä tykkään kun ihmiset on hyviä toisilleen! Voi kun mullakin olisi niin paljon rahaa, että voisin vaan jelppailla kaikkia sillain "nooo 10 000 sulle tästä joo!" Oon niin itkupilli, että istuin vaan koneella ja nyyhkytin kun mua niin liikutti niiden reaktiot ja niiden pomojen oleminen. Voi voi - voi ei, niin kuin toverini Antti sanoo toisinaan kun selitän töissä sille mun kekseliäitä juttuja.

Tähän väliin vähän markkinoisin Club Coverdosea, jossa meikän kaveri Oskar soittelee synaa. Voin taata ja vakuuttaa, että soittotaito on huippuluokkaa, koska jo Oskar pelkästään on ihan mahtava. Tosiaan nyt tässä esittelyä mikä löytyy tuosta linkistä ylempääkin:

"Club Coverdose on On The Rocksin vakkariklubi, jossa tarjoillaan yleisölle luomakunnan parhaita rockbiisejä alkuperäisversioita kunnioittavalla tyylillä! Lisäksi jokaisella keikalla on mukana joku vieraileva nimi kotimaisesta tähtikartastosta. Housebändissä (Rock Of Ages) on kovia äijiä kuten Tuomo Lassila (d), Jukka Hoffren (b), Heikki Warma (g) ja Oskar Ketola (k). Lassila on Stratojen vanha rumpali ja Heikki on Conquestin ex-kitaristi. Jukka soittelee mm. Adamantrassa ja Oskari taas kiipparoi mm. Mantra X:ssa. Vokalistin ja klubi-isännän eli Nils Nordlingin meriitit ex-Anthriel ja ex-Dreamtale. Mahdollisesti myös muita sankareita..." - 


Viimeisellä kerralla messissä oli Pekka Heino ja mua harmittaa etten päässyt kattelee, mutta voi voi matalapaine yritti räjäyttää mun pään joten minkäs teet? ELI kun tuo on ---> menkää sinne ja fiilistelkää, rokatkaa, koska määpä melkein unohdin miten paljon oon rakastanut rockia. Tämän muistin istuessani katsomassa Rock of agesia, katsokaa sekin, se oli hyvä! (Paitsi aa se naislaulaja, mua itkettää...) 


Koska ruoka on parasta, niin sunnuntaina eli tänään ja eilen, miten kukin sen haluaa ottaa.. Olin tyttöjen kanssa syömässä ravintola Mayassa siinä steissin kupeessa. Itse en oikein nyt niin paljon innostunut ruuasta, fondatti oli hyvää ja kana, mutta en kyllä tullut täyteen t. ahne.
Pöydän keskellä oli tommonen kiva asetelma, heti piti näplätä
Sielläpä oltiin niin!
Ensalada de pollo, mikä oli myös vaikea lausua, mutta kana oli hyvää!
HERKUT HUOMIO!
NAAAM, mutta vähempi chiliä kiitos vaan..




Musiikista vielä sen verran, että oon seurannut nyt Briteissä meneillä olevaa ohjelmaa: Superstar, jossa Webberin (ah mikä säveltäjä, aaaaa <3 x 100000000000000000.....) musikaaliin Jesus Christ Superstarin kiertueeseen etsitään laulajaa. Ohjelma on ollut tooosi jees. Iteppä kannatan Nathan Jamesia, joka on hyvä laulaja! Bongasin viime talvena esiintymässä Suomessa Plan-ilta lapselle ja mun korvat sanoi: JOO! Kaveri on muutenkin tosi symppis tai ainakin feikkaa ihan tosi hyvin. Kuunnelkaapa ja tykästykää.

Tässä vaiheessa yötä mulla ei ole enää mielikuvaa asioista joita piti kertoa, paitsi!

1) Romppu oli Helsingissä, mikä oli parasta ja samalla näin myös Kirsiä, mikä oli myöskin jeee!
2) Autokoulu, huhhuh
3) Joo alkaa jo muisti tässä kaventua, että...
4) AINIIN, värjäsin hiukset ja olin hetken blondi, se oli hauskaa. 
5) Mua ärsyttää tää ulkoasu, yritän tehdä sille tässä jotain kun on aikaa paljon!

Nyt kuitenkin öitä, aamua tai päivää teille huiput!

Moro täältä Aijulandiasta, jotenkin tuntuu tosi uudelta?!
sydän, Aiju




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti