torstai 12. joulukuuta 2013

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää eikä ollenkaan piimää, koska en tykkää siitä.

Juhuu! 

Koululäksyt on kuraa!!
Jälleen kerran ihmettelen suurta ikuisuutta, jolloin olen saanut viimeksi kirjoitettua. Olen kuitenkin viettänyt hyvää aikaa naureskellessani vanhoille kirjoituksilleni, olen oiva ja erittäin huumorintajuinen, ainakin omasta mielestäni. 

Elämä Ruotsissa, Karlstadissa, on sujunut erittäin mukavasti. Jumala on siunannut mun matkaa ja en mä tänne olisi tullutkaan ilman tätä ohjastusta. Oon saanut paljon hyviä kavereita ja ollaan syöty yhdessä hyvää ruokaa, usein. Suurin osa kuvista joissa on liittyy jotenkin ruokaan, ruokapöydän ääressä olemiseen tai ruuan/leivosten tekemiseen. Terkkuja vaan tältä kulinaristilta. Niin kuin äitini kanssa kerran keskustelimme, etten pitänyt jostain ruuasta, tuli toteamus "Haha, tosi vaikeaa uskoa, että sinä et syönyt sitä, sä olet aina ollut vähän tuommoinen... Noh, kulinaristi". Ruoka on hyvää! Seuraavana mulla on suunnitelmissa tehdä kakku ystävälleni Karolinalle, joka viettää synttäreitään tänään, katsotaan mitä saan aikaiseksi :D 

Viime viikolla nautin elämästä Istanbulissa seurakuntani kanssa (River Helsinki tsek,tsek!). Meillä oli oikein oivallista aikaa yhdessä, ylistäen, rukoillen, maisemia katsellen... Parasta matkassa oli kuitenkin Jumala ja se, että päästiin kaikki tutustumaan Isään vielä ihan uudella tavalla. Syventämään suhdetta mikä meillä kaikilla oli jo valmiiksi jonkinmoisena asteena. Ja totta kai, saatiin tutustua toisiimmekin paremmin, mikäs sen parempaa kuin tutustuminen ihmisiin, joiden kanssa tulee jakamaan ikuisuuten. Toivottavasti meidän asunnot on lähekkäin, vaikka tuskin hirveän usein törmäillään, nämä ihmiset tietäen, voin jo nähdä miten he kirmailevat eri ihmisten kanssa ympäri taivasta tapaamassa ihmisiä joille he ovat saaneet esitellä Jeesuksen. Voitte arvata miten iso siunaus on elää niiden ihmisten keskellä, vähän kuin hengailisi alkuseurakunnan apostolien kanssa. 

Istanbulissa seikkaillessa, olin eräänä päivänä karttaa lukemassa Terhille ja Markulle. Tai kolmistaan olimme matkalla etsimään erästä kirkkoa. Tuntien loistavat kartanlukutaitoni, päädyimme etsimään pääkadulla ollutta kirkkoa kolme-neljä tuntia. Joten, minulle voi kertoa jos tarvitsee seikkailua päiväänsä, kartta käteen ja menoksi... Koska olen luonnollisesti lempeä kuin lammas, en kiukutellut, heitellyt karttaa kuin raivopäinen kakara tai kirkunut etten aio liikkua jos en saa ruokaa heti. Enkä myöskään jäänyt mököttämään paikalleni, koska en jaksanut enää kävellä.. Toisaalta, koska joku meistä teki näin niin löysimme kirkon joka oli lopulta nokkamme edessä. Miten hyvää matkaseuraa olenkaan! 
"En mä tiiä missä me ollaan, mulla on nälkä, ihan sama, en kävele enää yhtään mihinkään.." 
Torstaina kun käveltiin ympäri kaupunkia oikein porukalla oli ihanan mahtava ilma ja meidän jututkin olivat ihan hyvän tasoisia. Oon nähnyt muutamia kuvia itsestäni ja kuolen nauruun, no, ainakaan kukaan ei voi olla tunnistamatta meikää. Jospa sitä tässä vanhetessa oppisi näyttämään asialliselta kuvissakin, eikä sairaalasta karanneelta pululta, ahahahha :D Joka tapauksessa, ruokailun jälkeen osa porukastamme halusi erkaantua rannalle ja osa meistä halusi lähteä katselemaan Hagia Sofiaa, joka on siis alunperin ollut kristillinen kirkko, mutta myöhemmin se muutettiin moskeijaksi ja pikakatselun jälkeen voin kertoa, että sen arkkitehtuuria pidetään edelleen yhtenä bysantin ajan mestariteoksista. Nykyään se toimii museona, mikä on hyvä ainakin meikäläiselle, että pääsee kyttäämään tuollaisia upeita rakennuksia. Se oli hieno! Ja pojat tiesivät paljon, joten siinäpä meikällä oli oivallisesti kaksi opasta. Itse en kyllä tietotaidoillani loistanut, höh ja pöh! Eli kolmistaan siis hilppasimme tätä nähtävyyttä katselemaan. Hauskinta oli kun pojat painelivat omille teilleen ja meikä halusi nähdä Sinisen moskeijan, sain liioittelematta koko aukion ukkelit kimppuuni. "Tarvitsetko apua, osta osta, mihin menet". Lopulta kirmailin karkuun ratikalle urheimman seuratessa perässäni huudellaan "JUHUU, ARE YOU FROM FINLANDIAAA, HUHUU MISS!!!" 

Toinen ihana tapaaminen tapahtui kun olin ostamassa hedelmiä ja sain avukseni Kasimin, joka olisi halunnut tarjota teetä ravintolassaan. Kieltäydyin kohteliaasti kellon näyttäessä hyvin myöhää, mutta totta kai täytyi yrittää "minuutti, vain minuutti, anna minulle mahdollisuus".. Mahdollisuus mihin?? Otin kuitenkin käyntikortin ja kirmailin takaisin hotellilleni, jonka nimen olin luonnollisesti "unohtanut" keskustellessani tämän herran kanssa. Jos haluan joskus itsetunnon kohotusta tiedän minne suunnata...

Istanbulin yksi parhaista puolista oli myös ruoka. Rakastin sitä, että ruoka oli halpaa ja oli mahtavaa käydä porukalla syömässä ulkona. Pidin myös yöhön asti kestävistä juttu tuokioista Terhin kanssa ja muutenkin nautin Istanbulista. Toisaalta, rukoilen sen kansan puolesta, Jeesus tulee vielä muuttamaan sen maan! 

Pitää laittaa jossain vaiheessa teille noita videoita konferenssista kun ne tulevat. Meidän elämämme ei tule enää koskaan olemaan samanlaista, se on muuttunut iäksi. Kerron tässä vielä lyhyesti ylistyspuheeni kaikille matkalla mukana olleille ja kotisohvilla istuneille Kristuksen ruumiin jäsenille. Ootte valtava siunaus maailmalle ja ihmisille, jotka yrittävät löytää totuuden. Rakastan teitä ja ootte mulle todella suuri siunaus, te heijastatte mulle Kristusta ja Kristus jonka mä tunnen, on maailman paras, se on myös teissä ;) 

Nyt menen nukkumaan, koska huomenna mulla on Ruotsin puhekoe, johon on tietenkään ole valmistautunut muuten kuin tarkistamalla mikä on moskeija tai Turkki Ruotsiksi...
Suttu on sitten käteni joka teille vilkuttelee
sydän, Aiju

tiistai 24. syyskuuta 2013

I don't wanna go to sleep nannanaaa

Meidän keittiössä on ihmisiä, tai ihminen, en tiedä kuka koska kuuntelen, luulenpas että siellä on ranskalaisia. Mun huoneeni hyvä puoli on se, että voin kurkistella oven silmästä ketä keittiöön on menossa, harmi että sinne ei näy. Ei tämä kyyläily saa kokea täyttymystään. Oikeasti en kyylää, täällä on sen verran ohuet seinät, tai mun naapurit on niin meluisia, että erotan ne kyllä niiden äänistä.

Mun elämääni kuuluu ihmettelyä ja pohdintaa. Mulla on paljon pohdittavaa ensi keväälle koulun suhteen ja muutenkin elämälle täytyy alkaa miettimään jotain suuntaa sillä koulu taipaleeni alkaa uhkaavasti lähestyä viimeisiä etappejaan. Toisaalta, ehkäpä intoudun tekemään maisterin paperit tai kenties jopa ihan uudenlaisen tutkinnon? Who knows...

Mun Tukholman reissuni oli erittäin onnistunut ja käytiin tätini kanssa kiertelemässä paikkoja aika paljon. Myös rahojen tuhlailu kuului suunnitelmiini ja ostelin niin sitä kuin tätäkin. Laitan kuvia joskus, kun olen saanut aikaiseksi muokata ne haluamaani muotoon. Kuulostaa siltä, että kuvat menisivät jonkin kovan kuvanmuokkaus jupakan läpi, mutta ehei, hieman parantelen niitä haluamaani muotoon.

Ruotsiin kuuluu kuitenkin tosi hyvää ja elämä menee täällä eteenpäin mallikkaasti. Mun seurakunnallani on 29.9 alkaen mahtava herätyskonferenssi ja harmittaa tosi paljon, etten pääse mukaan. AINIIN, mulla on kohta synttärit ja meillä on paljon juhlia tällä kyseisellä viikolla, myös toinen kaverini pitää juhlansa samanaa päivänä kuin minä, joten mikäs tässä, hauskaa sanoo meikä! :D

Mulla on 7 loppuun asti tekemätöntä luonnosta, joten ehkäpä kirjoittelen ne teille valmiiksi tässä jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin lähden tekemään keksejä, jotka ovat kuulemma maailman helpoimpia, jos ne onnistuvat hyvin laitan teille ohjeen ;)

sydän, Aiju

maanantai 2. syyskuuta 2013

Yhdessä yksinäisesti

Koska mulla on vain pari tuntia viikossa koulua, mulla on ollut nyt aikaa analysoida elämää ja hetkiä mitä se tuottaa tai on tuottamatta. Tällä kertaa oon pohtinut hyvinkin paljon elämässä esiintyviä erilaisia ihmissuhteita, jotka muodostuvat ympärille kuin hämähäkin verkko konsanaan.

Mä en ole koskaan ollut mikään erityisen erikoinen ihminen. Suhteellisen perusjuntti suomalainen, joka juoksentelee toisinaan verkkarit jalassa kaupungilla. Pienempänä tykkäsin verkkareista ja suunnittelin miten en koskaan käytä mitään muita housuja. Oli kuulkaas sinistä ja punaista, paksua raitaa ja ohutta raitaa. Olin niin onnellinen verkkareissani, miksipä olisin edes haikaillut farkkujen perään?? Enpä ole siis ollut mitenkään muodin mukana, vaan oikeastaan aina vaan heittänyt päälle sen mikä ensimmäisen sattuu käteen. Terkkuja punaisille kukkahousuille 2.luokan luokkakuvassa, josta äiti taisi saada sydänkohtauksen. Vastakohtaisesti mun kaverit ovat aina olleet todella muodikkaita ja tyylikkäitä. Jos niille antaisi jätesäkin, ei menisi kuin hetki niin se näyttäisi täydellisen uudelta muotiluomukselta. Joiltakin se onnistuu, multa ei ainakaan :D

Toisekseen, mä en koskaan ole ollut mitenkään urheilullinen ihminen. Mun mielestä suurta urheilua on aina ollut juokseminen jääkaapin ja pianon/tietokoneen/sängyn(+jonkun muun asian) välissä. Ei mua koskaan toisaalta ole kannustettu urheilemaan, monet harrastukset kuin maksaa hyvinki paljon. Harmi sinäänsä, että monet ihmiset eivät tiedä erilaisista apurahoista ja niiden antamista mahdollisuuksista. En itsekään ollut monestakaan kuullut ennen kuin aloitin kulttuurituottajaksi kouluttautumiseni.
Asian pointti nyt oli lähinnä se, että huvittaa usein miten mun kaikki kaverini ovat todella urheilullisia ja jaksavat raahautua urheilemaan melkein joka päivä. Oikeasti, miten jäätäviä miehiä ja naisia! Siksipä en millään voi ymmärtää, mikä meitä yhdistää.

Yleensä itsensä vertaaminen muihin alkaa ulkonäöllisistä sekoista, josta voikin sitten siirtyä arvostelemaan omia sisäisiäpiirteitään ja vertaamaan niitä muihin. Voi pohtia miten paljon lihavampi on kuin muut, miten paljon rumempi on kuin muut ja miten paljon huonompi ihminen on verrattuna tuohon toiseen ihmiseen. Voisin ottaa satoja kuvia teille siitä, miten räjähtäneeltä näytän verrattuna mun ystäviini, jotka näyttävät supermalleilta, mutta toisaalta se ei muuta yhtään mitään.

Joskus mua ärsyttää kuunnella ihmisten elämän viisauksia ulkonäöstä tai sisällöstä, koska nuo kaksi asiaa on ehkä vaikeimmin mitattavista asioista. Monet sanovat, että oi sä et ole niin hyvä. Varmasti hyvyys on jonkin asteista, mutta se ei taas tarkoita sitä, että olisi niin hyvä, tai että olisi hyvä ollenkaan. Itseäni ainakin välillä inhottaa olla itseni kanssa, koska en mä ainakaan ole mikään hyvä ihminen. Toiset taas toitottavat toisilleen miten kauniita muut ovat kuin he taas ovat niin rumia tai jotain muuta vastaavaa. Mikä on se kauneudellinen asteikko millä sen kauneuden arvioi. Nouseeko joku käyrä ylös kun nähdään upeutta hehkuva ihminen. Jos kaikki näyttäisivät tismalleen samalta, millä tavalla kauneus arvioitaisiin. Kulmakarvojen määrällä, suun kaaren taipumisella, vai jollain muulla ihmeellä?

Mikäköhän mun lopullinen pointtini tässä asiassa nyt olikaan. Lähinnä varmaan se, että jos olet ruma, et sitä voi muuttaa, jos joku sun sisällä ei napsahda oikealla paikalle niin, että näet itsesi kauniina. Muiden on vaikeaa nähdä jotain mihin ei itsekään usko. Mutta sillä aikaa kun säästän rahaa kauneusleikkaukseen, jota tuskin voi kohdistaa sisällä oleviin mätäpaiseisiin, syön mansikkaa ja suklaata. Tai no mansikat oon jo syönyt... hahaha löllerö liikkellä, "tulin, näin, söin", ja matka jatkuu.
sydän, Aiju

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Heja Sverige!

Minne tie vie? En tiiä ! -Kuva Iida-Sofia Pätsi
Ruotsiin tultaessa tajusin miten lähellä tämä paikka on. Lentokoneen laskeutuessa ajattelin "mitä ihmettä, vastahan mä tähän istahdin". Mulla oli varattuna junaliput joten päädyin hengailemaan Arlandan lentoasemalle smoothien kanssa, jotta en valehtelisi voin kertoa, että aloitin tämän kirjoituksen silloin eli nyt. Arlanda on kiva ja täälä on paljon ihmisiä, tämän hetkisissä suunnitelmissani on tavata tätini Tukholmassa, toivottavasti asiat osuvat sitten nappiin : )

Ainut asia mikä mua harmittaa Ruotsiin tulemisessa on se, että mun seurakuntani ei ole täällä. Seurakunta on kuin toinen koti, paras paikka ja Isän huone. Mulla on jo nyt vähän ikävä sinne varsinkin kun tiedän, että seuraava kerta siellä ollessa on hieman pidemmän matkan päässä. Toisaalta tiedän, että mun hetket vietettynä Isän kanssa ovat tosi arvokkaita ja odotan innolla mitä saan oppia tältä matkalta. Ainakin mun kansainvälinen kutsu on vahvistunut tosi paljon ja mulla onkin joitakin suunnitelmia kevättä varten. Luulen, että tällä kertaa jopa Jumalakin on mun kanssa samaa mieltä asiasta heti ;)


Puhuttiin tänään asuinkumppaneitteni kanssa, että voitaisiin alkaa koikkailemaan viikottain. Tämä lähinnä tarkoittaa siis sitä, että jokainen kokkaa kerran viikossa oman maansa ruokaa ja aloittajana taitaapi toimia herrasmies Venäjän puolelta. 

Mulla on ollut muutenkin aika kansainvälinen meininki täällä, koska meitä on tosi monesta maasta. Oon huomannut, että tulee hengailtua eri ryhmissä ja täällä on ihan SIKANA saksalaisia!! Oikeasti, en tiiä mistä niitä on näin paljon tullut, mutta täällä ne on kaikki. Yksi kerros taitaa olla saksalaisia täynnä ja olisiko siellä yksi ruotsalainen (?!). Oon nyt hengaillut täällä saksalaisten, kiinalaisten ja espanjalaisten kanssa ja kivaa on ollut. Eilen oltiin yhdessä kuppilassa pelaamassa biljardia, se oli niin kivaa! Olin joka kerta voittaja joukkueessa ja pari kertaa taisin hyppäillä joukkiosta toiseen kesken pelin (näin saavutetaan maksimaalinen voittoprosentti "MÄÄ OLIN TEIDÄN JOUKKUEESSA", en kyllä oikeasti huijannut ollenkaan! En vain tiennyt, että missä joukkueessa olin kun meitä oli yhtäkkiä hirveän paljon. haha :D

Täällä on myös ainakin kolme suomalaista jotka oon tavannut. Nekin on ihan tosi mukavia ja ihan tosi energisiä ihmisiä. Oon täällä huomannut jotenkin oman suomalaisuuteni ja yllättynytkin siitä, miten hankalaa mulle on lähteä small talkkailemaan ihmisten kanssa. En oikein tajua miksi pitäisi puhua kun lyö tyhjää eikä aihetta löydy. Ehkäpä mä täällä ollessani opin senkin taidon. 

Nopeasti mainitsinkin jottain statuksessa, että täällä on ongelmia netin kanssa. Meikän käytävällä kaikilla muilla toimii netti paitsi mulla, epistä! Käytän nyt tällä hetkellä yhden naapurin nettiä ja eilen istuin toisen kaverin huoneessa, haha. Onneksi kaikki on tosi avuliaita tän asian suhteen, koska meidän pitää tehdä paljon juttuja netin kautta. Kukaan ei tiedä mistä ongelma johtuu, mutta internetin tarjoaja kai yrittää ratkaista asiaa parhaillaan, parasta olisi !!!

Kaikista eniten täällä ollessani oon ollut yllättynyt siitä, miten helposti tuli vaihdettua kieli englanniksi. Oikeasti. Ainut tilanne missä olin pihalla, oli kun yritin kysyä, että missä on mikrokupu, enkä tiennyt sanaa eikä kanssa puhujani tajunnut mitä kupu tarkoittaa. En tiedä käyttääkö nuo hirveästi kupuja... :D

Oon kuitenkin ihan iloinen ja onnellinen. Kaikki menee hyvin ja elämä on kivaa. Ehkäpä mä sunnuntaina pääsisin käymään seurakunnassa?? 

sydän, Aiju


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Lahjakassistako se lahja paljastuukin?

Mulla on ihanat kengät, ne on siniset ja kauniit, ja matkalaukussa. Mulla on myös äidin sormus sormessa, sekin on kaunis ja sopii mulle loistavasti. Materia, mikä onnen kantamoinen etten sanoisi!

Dublinin matka oli kerrassaan ratkiriemukas ja nautin suuresti.

Huomenna on aika mennä, aika tulla ja aika nähdä itsessäänkin jotain vähän uutta. Jos ajatukset voisivat pujotella keskenään, mun pää näyttäisi tällä hetkellä virkatulta pitsimatolta, jossa eri väriset langat kirmailisivat toistensa yli ja ali. Kokonaisuus on kuitenkin aika hieno, vaikka itse sanonkin.

Tänä viikonloppuna oon nauttinut ja saanut viettää aikaani myös Israel-juhlassa, mikä oli oikein hieno kokemus.

Oon pohtinut hyvin paljon asettumistani tiettyyn kaveripiiriin. Mulla on valtavan monipuolisen lahjakkaita ihmisiä kavereina ja ystävinä, mikä on tosi hienoa. Saan jatkuvasti yllättyä niiden ihmisten uusista ideoista ja kyvyistä tehdä asioita mitä en itse olisi koskaan keksinyt tehdä. Oon ehdottomasti hieman kateellinen niiden ihmisten kyvyille, mutta mun mielestä on oikeastaan kivaakin olla kateellinen positiivisille asioille, varsinkin kun se kateellisuus ei ole sitä, että istuisi naama rypyssä huoneen nurkassa ja miettisi miten itse on huono tai epäonnistunut kaikessa. Mäkin oon lahjakas, esimerkiksi syömisessä, puhumisessa ja nauramisessa röhöttäen niin, että kuulostaa siltä kuin sikaa oltaisiin viemässä teurastamolle.

Yritin ihan sika pitkään ottaa kuvan jossa näyttäisin niin iloiselta mitä mun sydän on! Ps. huomaatteko mun lempieläimet?? Tässä mun onnellisuuskuva nyt sitten on (onneksi näytän pullahiireltä. PULLAT, täältä tullaan!):


Niin ne jotka eivät tosiaan vielä tienneet, lähden vaihtoon kohti uutta maata nimeltä.... ???

:)

sydän, Aiju

maanantai 5. elokuuta 2013

At the cross

Välillä elämä tuntuu olevan sellaista, että se heittelee paikasta toiseen kuin tuuli hattua. Tuulihatut ovat muuten aika oivallinen herkku, tuli tässä jotenkin mieleen tietyistä sanoista, hah! 

Mun elämäni tuntuu tällä hetkellä majailevan enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Oon huomannut myös, että mun ystävät on tosi liikkuvaista sorttia, mistäköhän löydän ne seuraavan kymmenen vuoden sisällä? Toisaalta eipä tässä ole hätiä mitiä, kaikki järjestynee aikanaan kuitenkin oikein. Toisaalta mua mietityttää hyvinkin usein, että mitä se ulkomailla olo oikeastaan ihmisille saa antaa, miten ne ihmiset muuttuvat ja onko se ulkomaille lähtö semmoista, että meidän tiet tulevatkin eroamaan. Suurimman osan tulen kuitenkin tapaamaan vielä taivaassa, että eipä siinä suurempaa surua, mutta entäs ne jotka eivät tulekaan samaan paikkaan? 

Oon tajunnut miten mun tiet ovat lähteneet toisille reiteille monen ihmisen kanssa. En oo kuitenkaan valmis tinkimään Jeesuksesta tai siitä sanasta mitä mun on tarkoitus julistaa. En myöskään ole valmis tinkimään rakastamisesta ja välillä mun täytyykin muistuttaa itteäni siitä, että mä en sitä pelastamisen työtä ihmisessä tee, vaan se on ihan joku muu mua korkeampi ja parempi. Joku joka kuoli mun puolesta ristillä. 

"At the cross I bow my knee 
Where Your blood was she'd for me 
There's no greater love than this 
You have overcome the grave 
Your glory fills the highest place 
What can separate me now" 
- At the cross, Hillsong

Olin tässä yksi päivä mun aivan ihanan seurakuntalaisen luona juhlimassa baby showerissa. Voi että! Sain nauttia ihanista tarinoista miten Jumala on vaikuttanut ihmisten elämissä ja se hyvyys mikä Isässä on, koskettaa mua aina.  Onneksi pääsen vielä jossain vaiheessa katsomaan mun Isääni suoraan silmiin, jee! 

"When the oceans rise and thunders roar
I will soar with You above the storm
Father you are King over the flood
I will be still, know You are God"

- Still, Hillsong

sydän, Aiju

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Tralallalalaa

Itku pitkästä ilosta vai mitenkä se menikään?!?

Oon pitänyt hyvän breikin ja tauon, jonka aikana oon mm. tehnyt töitä ja yrittänyt tehdä läksyjä. Mua oksettaa kaikki esseet mitä mun pitää vielä tehdä, mutta eiköhän tää tästä, huoh.

Mun elämässä tapahtuu kaiken aikaa kaikenmoista, kirjoittelen asioista kun mulla on läksyjen osalta enemmän aikaa. Tänään kuitenkin huvitti kun olin seurakunnalla pitämässä lapsista huolta. Sain ihanan huutomyrskyn aikaan kun en antanut meidän pikkuruiselle naperolle kynää ja totta kai toinen naperoista päätti yhtyä tähän huuto mytäkkään. Huomasin kuitenkin, että on siistiä, että laulaminen toimii myös hiljentämisessä ja sainkin ipanat rauhoittumaan. Jes, hurraa meikä!

Tämä oli tälläinen supernopsalyhyt päivitys, koska nyt kiidän taas, katellaan elokuussa uusista maisemista elämää ja ympäristöä ;)

sydän, Aiju

maanantai 20. toukokuuta 2013

Auau

Tässä eräänä päivänä töissä nautin onnellisena olostani kun yhtäkkiä nasautin alaselkäni. Nyt siihen koskee ja toivottavasti tämä menee hyvin nopeasti ohi, sillä en pidä tästä tunteesta ollenkaan.
Edellisen päivityksen jälkeen oon mm. aloittanut budjetin alusta yhden virheen takia ja yrittänyt selvittää muita tehtäviä, joita tällä hetkellä tässä itseasiassa välttelenkin.

Mua ärsyttää kun en oo päässyt liikkumaan ja eipä tänäänkään hirveästi liikuttu kiitos selkäni joka ei anna oikeastaan periksi.

Muuten oon kyllä taas ihan menossa ja tekemässä kaikkea siistiä. Jumala liikkuu voimallisesti ja oon saanut nähdä ihania ihmeitä ihmisten elämissä, sekä yliluonnollistakin huolenpitoa. Oon onnellinen, että oon päässyt näkemään kaikkia näitä asioita, mutta oon päättänyt vakaasti rukoilla samanlaista Azusa-kadun tapaista herätystä (siitä jossain vaiheessa myöhemmin)... MUTTA mun pääasiani tässä päivityksessä nyt olikin, että mun elämäni heittelee iloisesti suuntaan ja toiseen, nyt suuntana on se, että syksyllä mun asuinpaikkani on toinen, opiskelen ja teen kaikkea muutakin jännittävää.

Mun Isäni on ehkä maailman jännittävin olento ja mun reittini on suora, mutta välillä mutkien kautta voittoon t. tottelematon nuorikko.

"I'm awed by Your beauty, lost in Your eyes
I long to walk in Your presence like Jesus did
Your glory surrounds me and I'm overwhelmed

I'm not afraid
I'm not afraid

Show me Your glory, show me your glory, my God
Show me Your glory, show me Your glory

I long to look on the face of the One that I love
Long to stay in your presence, it's where I belong" - Jesus Culture, Show me your glory


<3, Aiju

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

! : )

Kivaa kun käytte noin usein vilkuilemassa meikää täällä! Mulle ei kuulu mitään uutta, paitsi oon mennyt naimisiin!
Huomatkaa kaunis hymyni
Eeeen tiedä oonko monelle kertonut tästä suhteesta, mutta jotenkin heti kun kohdattiin niin asiat vaan loksahteli kohdalleen. En ite ainakaan oo aina ollut mitenkään iloinen sitoutumisesta ja tiedän, että toinen puoliskoni on ollut aika usean ihmisen käsittelyssä, mutta mun seurassa tuo on kyllä ihan ainutlaatuinen yksilönsä! Ollaan seurusteltu noin hmm, kohta puolisentoista vuotta ja arki menee miten menee, ylämäkiä ja alamäkiä. Alamäistä saa kuitenkin vauhtia ylämäkeen eli ehkä on hyvä, että on niitäkin.

Miksi hiljaisuus? En oikein hirveästi jaksa jakaa asioitani ihmisten kanssa, mutta nyt kerrankin ajattelin olla lojaali. Tää meidän suhde on ollut myös aika hankalaa ajoittain, koska välillä on käynyt niin, että "Eipä ole aikaa sinulle" tai "Oon nyt aika varattu, mutta katellaan muutamien kuukausien päästä".  On myös toki pitänyt miettiä, että mikä tää meidän juttu oikeasti on, onko se varteenotettava vai kannattaako vaan viskata hanskat tiskiin. Ite oon ainakin meinannut monta kertaa heittää lapaset vuorelta alas, mutta jotenkin tuo toinen on nyt vaan jäytänyt lihassani niin kuin tikku! Ei sitä ole niin helppoa unohtaa toista, jos on sitonut niin paljon iloja ja suruja yhteisiin hetkiin. Tuossa viime viikon puolella sitten meikä päätti, että nyt tai ei koskaan ja tässä sitä sitten ollaan. Aika paljon matkaa on vielä edessä, mutta eiköhän siitä selvitä kunnialla loppuun asti.

Ainiin ja saatte myös vihdoin nähdä kuka tämä suloinen sulhoni on:
Todelliset tunteet?
Okei, tää oli taas tätä mun suoranaisen hauskaa huumoria, jolle nauran ite niin, että naama repeää. Oikeasti teen tätä iänikuista projektiani PK-yrityksen budjetointi ja raportointi kirjan kanssa. Tää tehtävä jäytää mun sieluani enemmän tai vähemmän ja toivon hartaasti, että se kuolee pois. Mulla on enää niiiiin vähän jäljellä, mutta oon kuin puristettu appelsiini, jossa ei oo enää mitään nestettä. (Kuiva tyyppi!)

Koska kello on aika paljon ja mulla on huomenna aikaisin töitä ja oon luvannut tehdä yhden kakkusenkin loppuun, niin nyt taidan mennä unille ja toivoa edelleen, että joku ihmeellinen tuulenpuuska nappaa tuon tehtävän ja tekee sen mun puolesta niin, että saan opintopisteet ilman loppurehkintää. Unelmissa varmaan, mutta sen takia meikä nukkuukin!

Ottakaa kaikki irti tosta auringosta joka vilkuttelee taivaalta, meikä tekee koulutehtäviä ja on töissä...

sydän täynnä rakkautta (ahahhaha, huono vitsi), Aiju

perjantai 3. toukokuuta 2013

aaaaluette - tai jotenkin niin se meni...

Otsikolla viittaan lähinnä siihen hauskaan lauluun, jota lapsena laulettiin kurkutsuorina. En muista millään mitenkä ne sanat menivät, mutta eipä kai tuo haittaa, jos nappasitte kuitenkin mitä kappaletta tarkoitan.

Mua on naurattanut suunnattomasti hakusanat joilla tänne on löydetty. En tiedä aina pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta paras on ehdottomasti "hänestä tuli kaivosnainen" ja sitä muistelen innolla.
Ärärärär sanoo pelottava meikä karhuna, ärärärär!

Tällä viikolla oon tehnyt taas (tai ainakin kuvitellut tekeväni) koulutehtäviä. Mun koulu on mennyt ihan suhteellisen hyvin, mutta jotenkin mua laiskottaa hirveästi enkä jaksaisi tehdä mitään muuta kuin völläillä. Mun suurin hauskuuteni viime päivinä on ollut sängyssä makaaminen ja varpaiden heiluttelu. Ensi viikolla se ei onnistu enää niin hyvin, koska meikällä on töissä aamuviikko eli pittää olla pirtsakkana (tai no ei tarvitse) työpaikalla seittemältä. Positiivista siinä on kuitenkin se, että pääsee aikaisemmin pois ja toivottavasti paistaa aurinko!

Olin tuossa yksi päivä Lindexillä ja olette varmaan katukuvastamme bonganneet sen ihan törky makeen mekkosen? Tarkoitan tätä näin itse sen sinisenä ja olin hyvin myyty. SIINÄ ON TASKUT, oikeasti, mikä käytännöllisyyden multihuipentuma. En oo oikein ikinä ymmärtänyt, että miksei mekoissa ole taskuja, koska kyllä mä ainakin tunkisin vaikka mitä sinne. Sitten pitää kuljettaa pussukkaa sun toista mukana ja olisi kivaa välillä vaan olla rentoheikkinä ilman mitään kummempia rollotuksia mukana. Kun oon jossain vaiheessa enemmän rahoissa säntään kauppaan ostamaan tuon ja se soppii hyvin yhteen mun kivojen korkkareidenkin kanssa. Kadut ovat tässä houkutelleet mua laittamaan jalkaani muutakin kuin nuo vuorelliset tossut.
Joillakin on silmät selässä, meikällä yksi on suussa, ahdasta on
Ehkä mun pitäisi opetella suojelemaan itteäni itteltäni?
Mun elämässä ei ole nyt tapahtunut sen kummoisempaa, mulla on hirvittävä ikävä Savate formea, joten pitääkin ostaa kortti, että pääsen taas treenaamaan huippu iskuja, joilla suojelen itseäni, ahhaha. Pidin juuri eilen paitaa jossa on Aku Ankka ja kolmoset. Kuvassa Aku toteaa, että hänellä on upeat lihakset ja pojat nauravat "ahaha nuo herneet vai", johon minä samaistun täysin. Kiitoksia vaan pikkusiskolle kun meikä tyytyväisenä vähän kasvaneisiin käsilihaksiini saan vastakaikuna "ahahah, eihän täällä ole mitään". :D::DD OLET VÄÄRÄSSÄ, KYLLÄ ON! Olipa paljon naurua tässä osiossa, mutta sitäpä meikän elämästä ei kyllä yleensä puutu!

Nyt taidan painella nukkumaan, koska huomenna tehdään Siinan kanssa hieman tehtäviä valmiiksi, niin että yksi kurssi lisää plakkarissa + iltapäivällä menen meidän pastorinnan baby showereihin, en oo koskaan aiemmin ollut joten jännää! Mitäköhän pukisin päälleni?!
Mikä nykyajan purkkia vaivaa, ei tuu hyviä palloja ei!
Heiputirallaa,

Aiju

maanantai 15. huhtikuuta 2013

"Mulle kaikki nyt heti paikalla"

Istun tässä taas vaihteeksi läksyjäni välttelemässä. Mun työkaverini nauroivat mulle yksi päivä kun valitin sitä, miten paljon hommia mulla vielä on tekemättä. Yksi totesi hyvin, että "Aina mää sulle sanon, että nyt vähennät ja silti kohta sä taas oot "kamalasti tekemistä"". Se on ihan totta, mulla on ihan täydellinen kyvyttömyys tässä tehtävien vastaantottamiskyvyssä. Haluaisin tehdä kaikkea ja valitettavasti vuorokauden aikarajoite ei tue tätä hankettani.

Yritän kuitenkin nyt tsemppailla, sillä mitä nopeammin vaan teen kaiken pois alta, sitä nopeammin ne on tehty. Huooooh.

Meidän ikkunan edessä on tänä talvena ollut kaksi isona lumiukkelia. Saan joka ilta sydänkohtauksen kun avaan tai suljen verhot, koska en koskaan muista rekisteröidä noita otuksia päähäni, ikävää. Ainiin! Meidän tiemme on tällä hetkellä oven edestä kulkea lumipolku ja toivon, että pääsen täältä pois ennen kuin se romahtaa. Tällä hetkellä se on uhkaavan kalteva, mutta vielä pystyy kävelemään suhteellisen tyylikkäästi rämpimättä polviaan myöten lumessa. Täytyy katsoa mikä on tilanne muutaman viikon päästä, mutta ainakin eilen tuossa järvellä oli vielä pilkkijöitä, joten uskoisin, että maan ja veden lämpötilat ovat sen verran vilpoisia vielä, että se ei sula ihan heti.

Mikä tuo kaiken kestävä talvi muuten on? Olen kyllä kuullut, että kohta sen jääkauden pitäisi pullahtaa tänne uudestaan, mutta en nyt tiedä välittäisinkö siitä niiiiiin paljoa. Toisaalta olen ajatellut hyvin vakavasti, että mammutilla ratsastaminen olisi ehkä erittäin hieno kokemus. Kuvitelkaapas mammuttiautot...  Tai siis lähinnä että ne mammutit olisivat autoja, niillä sitten hurrutteltaisiin liikenteessä ja mitä vanhempi mammutti sen kätevämpi sillä olisi ajella ennen kuin se saavuttaisi eläkeiän ja joutuisi mammuttien vanhainkotiin.

Koska tämä teksti tuntuu rönsyilevän haeskellen samalla muotoaan voisin tähän todeta, että olen miettinyt hyvin hyvin paljon tulevaisuutta. Lähinnä vain siis pohtinut sitä, että kohta minun pitäisi tietää asioita ja olla ammattilainen, se on hiukan pelottavaa. Toisekseen haluaisin hirveästi opiskella taidehallintoa joten minun täytyy myös miettiä sitä polkua tämän koulun jälkeen. Välillä mua harmittaa, että oon kiinnostunut niin monesta asiasta, mutta ehkä tässäkin löytyy se oma "kultainen keskitie".

Oon nauttinut jotenkin tästä päivästä kun ei ole tarvinnut tehdä koko ajan hirveästi jotain, tai no tarvitsisi, mutta en minä ole nyt viitsinyt. Kohta palkitsen itseni päiväunilla, sillä söin hyvin ja nyt on olo kuin pululla pullakuurin jälkeen.

Nauttikaa ihanasta valosta, joka on päättänyt ilahduttaa lumen vallassa olevaa kevättämme. Minä lähden tekemään nyt niitä läksyjä.

sydän, Aiju

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Heippa!

Tänään mä oon pyhittänyt päiväni mun kaikista rakkaimmasta rakkaimmalle.

Mulla ei olisi mitään ilman Sinua. Sä nousit siksi, että halusit jakaa jokaisen hetken, jokaisen minuutin ja sekunnin, mun kanssa. Kukaan ei ole ikinä voinut rakastaa mua niin kuin sinä, eikä kukaan pysty siihen tulevaisuudessakaan. Sä oot mun elämän suola, vesi, happi ja mun koko elämäni. Ilman sua ei mun elämällä olisi mitään merkitystä. Sun vuoksesi mä voisin vaikka kuolla.

Riitta Honkavuo-Rönnqvistin sanoilla:

IKUINEN

Sulle soikoon ikuinen ylistyslaulu
Olet kruunattu nyt ja ainiaan
Pyhyydessä hallitset, valtakuntas ei horju
Suunnitelmas toteutat Sä päällä maan

Kuningasten kuningas
Jeesus, Kaikkivaltias
Suuri Herra taivaan, maan
Uskollinen ja Vanhurskas

Morsian ja Henki sanoo: tule Herra, tule Jeesus



weheartit.com
Ja kyllä, tämä oli rakkauskirjoitus. Minä rakastan Sinua Jeesus <3

torstai 28. maaliskuuta 2013

Olisitko suklaakeksi vai sateenkaarikeksi?!

"Mä olen niin tavallinen" - on ollut mun mielessäni hyvinkin paljon. Monet sanovat noin ja mietin, että "aijaa, et mun mielestä!" Mistä se tavallisuuden tunne sitten kumpuaa? Siitäkö, että kun tulee kotiin jostain, menee istumaan koneelle tai telkkarin ääreen, syö päivittäin lähes samaa ruokaa ja elää muutenkin elämäänsä tappavilla rutiineilla.

Mä en ole koskaan halunnut olla se, joka jää kotiin istumaan telkkarin ääreen tullessa töistä. Teen sitä kuitenkin, enkä tahdo edes ottaa paineita. Kun siinä sitten istun ja mietin, mitä oikeasti haluaisin olla, on mun mieleen tullut nämä asiat:

- Seikkailijatar, huimapää, joka ei pelkää vaarantaa henkeään ja uskaltaa kiivetä korkeimpaan puuhun
- Taistelija, hallitsee monia eri taistelulajeja
- Energinen, jaksaa hypellä jokainen päivä puusta puuhun ja pystyy moniin erilaisiin tekoihin
- Itsenäinen, ei tarvitse ketään suojelemaan itseään vaan pärjää omillaan ja osaa saalistaa ruokaa!!
- Metsästäjä, niin kuin yllä jo mainitsinkin, kykeneväinen saalistamaan omat ruokansa
- Tyylitajuinen, pystyy olemaan tyylikäs, mutta samalla resuinen
- Utelias, kykeneväinen kiinnostumaan uusista asioista ja seikkailuista
- Hyväntahtoinen, auttaa niitä jotka tarvitsevat apua, mutta ei edelleenkään ole ite apua tarvitseva

Valitettavasti asiat jotka tuossa listasin ovat aika kaukana siitä miltä todellisuus näyttää. Jos mulla olisi värikynä jolla voisi näyttää minkä värinen on, se värikynä olisi hopeanharmaa, lähes sävytön. Haluaisin olla värikynä, jossa on monia eri värejä. 

Ja otsikkoni viittasi lähinnä siihen, että suklaakeksit ovat usein saman makuisia ja samanlaisia, sateenkaarikekseissä on väriä ja elämää. Ne eivät edes maistu samalta.

Mä haluaisin olla keksi, joka jää mieleen ja jota ei voi enää sen jälkeen kopioida.

Reaktorissa oli yläköysirata ja päätin uskaltaa mennä sen. Mä menin. Siinä sitten kävellessäni tuijotin alas ihmisiä ja tajusin ajattelevani todella usein, että "voi kun mä haluaisin" ja sitten aina keksin miljoona tekosyytä sille, miksen voisi ja haluaisi/kykenisi. Yleensä ne syyt ovat "työt", "raha", "koulu"....

--> Töistä voi ottaa vapaata
--> Rahaa voi säästää sen verran, että sen jutun voi tehdä
--> Koulussa on kivaa, mutta jos mä kuolen huomenna, miten ne kokematta jääneet kokemukset mua hyödyttivät?!


Siinä killuessani päätin, etten hukkaa enää hetkeäkään siitä, että lähtisin toteuttamaan mun ideoitani. Jos sä et hengitä, ei kukaan muu voi hengittää sun puolesta. Koneet pystyy pitämään sitä yllä, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia.. 

Psst. Kuva 1, 2, 3, 4, 5,  & 6

sydän, Aiju

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Mun piti kirjoittaa tämä vain yhden päivityksen loppuun, mutta päätinkin tehdä siitä oman päivityksensä. 

Oon iloinen mun seurakunnasta, joka on huippu ja paras! Musta on kivaa olla kerrankin paikassa, jossa mun ei tartte miettiä, että "onko tää mun paikka". Toisinaan ihmiset seilaavat seurakunnasta toiseen eivätkä juurru mihinkään. Jos paikkakunnalla on joku puhuja niin sinne voi sitten mennä, mutta ei muuten.

Tuollainen ihminen olin itsekin, kävin eri seurakunnissa kuuntelemassa eri puhujia ja ajattelin, että ei se haittaa olla ilman seurakuntaa, sehän on hienoa olla yksinäinen soturi. Jos kuitenkin mietitään lammaslaumaa, ei ne lampaat yksinään heilu, jos heiluu niin korkeintaan kohti susien ja muiden villipetojen suuta. Jumala on sanonut, että me tarvitaan hengellinen koti, jossa voidaan kasvaa ja oikeasti olla niin kuin kotona, kasvattavassa ja turvallisessa ilmapiirissä, missä ei tarvitse miettiä kelpaako sellaisenaan vai ei.

Miten sitten eksyin omaan seurakuntaani?

Olin tosiaan pitkään ollut ajatuksella "yksinäinen ratsastaja, suuri soturi, en tarvitse muita". Hyvä ystäväni Susanna puhui minulle useasti siitä, miten minun täytyisi saada kyllä oma paikkani jostain ja minä vain naureskelin itsekseni "ahaha niinpäs sinä luulet". Tätä ennen oli toinen seurakuntamme pastoreista lisännyt minut kaveriksi Facebookissa, vaikka emme edes tunteneet toisiamme.. 

Erään konferenssisarjan alkaessa rukoilin Jumalalta, että mihin menen, sillä kaupungissani oli tosiaan kaksi eri seurakunnan sarjaa meneillään. Isä totesi, että mene heidän järjestämäänsä ja minä kuuliaisena menin. Alku ei ollut minulle mitenkään ruusuista. Olen oppinut rakastamaan Isälle antamista varoistani ja niin kuin aina, olin nytkin antamassa uhria kun oli kolehdin aika. Pyysin kokousavustajalta lappua, johon voi kirjoittaa summan jonka aikoo antaa ja maksaa sen sitten kotona netin kautta. Kun en sitten lappua saanut käännyin äkäisenä kokousavustajaan päin ja sepäs sitten törkkäsi kolehdilootan ohitseni. Voitte arvata kuinka suivaantunut olin ja ajattelin, että lähden kesken pois kun ei minun rahat kelpaa. Valitettavasti istuin toisella rivillä ja sali oli täynnä, joten en kehdannut enää lähteä vaan jäin sitten paikalleni murjottamaan.

Samassa tilaisuudessa sitten puhuttiin seurakunnan tärkeydestä ja puhuja totesi, että "jos olet jo seurakunnassa, niin ala tekemään siitä parempaa". Mietin, että ahahahah ei tartte siis lähteä sieltä, voin laiskistua ja elää hyvin, mutta sillon tyyppi tuli mun eteeni ja katsoi mua suoraan silmiin sanoen "Mutta jos se seurakunta on kuollut, liityppä vaikka tähän!". Olin hieman pettynyt suureen ajatukseeni tulevista laiskoiluista, mutta hyvä näin...?!

Jyväskylässä ollessani jätin jutun taka-alalle ja ajattelin, että katsotaan sitten kun olen Helsingissä. Siinä sitten eräänä viikkona rukoilin, että "Isä, jos mun pitää mennä siihen seurakuntaan, se saa kävellä mun luokse, tai no kävelemäänhän se ei pysty, mutta kyllä sää tiiät mitä tarkoitan". Hetki vain ja samainen pastori, joka minut oli lisännyt Facebookissa pyysi minua seuraavana päivänä olevaan kokoukseen.

Tämä seurakunta sijaitsi silloin vielä Espoon puolella ja ihmettelin suuresti, miksi minun pitäisi mennä sinne, koska olin nähnyt aiemmin, että seurakuntani sijaitsee Bulevardilla. Päätin sitten mennä kuitenkin käymään paikassa ja tilaisuuden lopussa ilmoitettiin: "Niin seuraavalla viikollahan ollaan meidän uusissa tiloissa.... Bulevardilla!" :D::D voitte uskoa miten paljon minua tuo on naurattanut.

No pointti mulla tässä päivityksessä oli iloita seurakunnastani ja sanoa, että jos sulla ei oo vielä omaa oot tosi tervetullut käymään meillä ! : ) Myös kaikki muutkin on tervetulleita, kivaa jakaa koteja, eikö?!

pst. River eli minun toinen kotini

sydän, Aiju


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Ah-matti!

Sain kerran kaveriltani kortin, jossa oli tuo otsikossani heiluva ahmatin kehittyneempi muoto. Tämä merkintä ei kuitenkaan käsittele ruokaa, vaan oikeastaan sitä, miten ihminen ahneudessaan haalii itselleen liikaa hommia ja kun niitä sitten on tulee kamala kiukku ja raivo.

Ainakin itselleni hyvin ominainen tapa on hankkia koko ajan lisää projekteja ja puuhasteluja. En osaa olla oikein ottamatta tehtäviä vastaan, sillä tykkään kyllä ihan oikeasti kaikesta mitä teen, ongelma on siinä, että sen jälkeen en saa motivaatiotani kerättyä niin, että voisin/haluaisin/jaksaisin tehdä asiat täysillä.

Tästä ehkä kuitenkin on hienona poikkeuksena löytyy iki-ihana Savate, joka saa minut hereille ja nauttimaan. Välillä tunnit ovat ihan karmeita ja olen jo alkulämmittelyn jälkeen ihan PUUHPUUHHUUHUUHUHUUUU, mutta sitten painan kuitenkin niin hyvin kuin pystyn loppuun asti. Rakastan sitä lajia ja se tekee minut erittäin onnelliseksi. En oikein ole edes päässyt jyvälle, mikä siinä on niin mahdottoman viehättävää. Onko se säkin mäiskiminen niin mukavaa (vastaus: ON!) vai ehkäpä potkiminen, tai treenaus, jossa pitää itse asettaa itselleen haaste + tavoite. No joka tapauksessa, se laji saa minut liekkeihin, ahhahaha, tulipas sanottua huvittavasti.

Vähän aikaa sitten sain väännettyä virsien soinnutukset valmiiksi, mutta jotenkin se on tuntunut niiiiiin pakkopullalta, että en nyt oikein tajua. Kun sitten tein, niin sain tehtyä, mutta hampaita kiristellessähän se sitten meni. Totta on, että olisin voinut delegoida hommat toisille, mutta...  Muutenkin on hyvä toisinaan haastaa itseään tekemään asioita, joita ei jaksa/huvita tehdä. Terkkuja vaan sille joka keksi siivouksen, jota minä välttelen erittäin tehokkaasti.

Älkää te olko yhtä ahmatteja tämän suhteen kuin minä. T. pakko aikatauluttaa elämä

Mun tekisi mieli kertoa teille mitä oon tekemässä, mutta voin kertoa, että siihen liittyy:

- Paperi
- Paljon kirjoitusta
- Hommaa
- Jännitystä (ainakin minulle)

Nyt aloitan tekemään jonkin näistä koulutehtävistäni, huokaus.

sydän, Aiju

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Varo ettei suuhusi lennä kärpästä

Otsikkoni on vaihteeksi täysin irrallaan tekstini asiasisällöstä, mutta minusta se kuulosti jotenkin sen verran hauskalta, että halusin sen nyt tähän kuitenkin laittaa.

:)
Mun elämäni on taas rullaillut eteenpäin kuin rullalauta alamäessä ilman ohjajaa. En siis tarkoita sitä, että elämäni menisi alamäkeen, päinvastoin, tarkoitan sitä, että kuinka kova vauhti siitä tulee ja kuinka holtittomasti se lauta siinä itsekseen kaahailee, eikä oikein taida itsekään tietää mihin suuntaan on menossa. Itseasiassa kun olin joskus nuorempi yritin opetella rullaluistelemaan, se päättyi siihen, että olin aina nokallani. Myöhemmin opettelin rullalautailua Jennan avustuksella, mutta eipä siinäkään nyt niin järkeä ollut... Odotan päivää, jona teen jotain muuta suurta, sekä järkevää.

Tällä kertaa päätin pohtia ihastumista, sillä olen huomannut, että monella taitaa olla "kevättä rinnassa". Katsoin myös hauskan videon, missä lapset kertovat ihastumisesta/rakastumisesta ja sekös nauratti minua enemmän kuin suuresti. Lapset ovat muutenkin oikein viihdyttäviä, mitä tuohon rehellisyyteen ja mielipiteiden antamiseen tulee.

Keskustelimme yksi päivä erään kaverini kanssa ihastumisesta ja siitä, mitä se antaa. Minun mielestäni se ei anna mitään, kaverini totesi, että jos ei uskalla ihastua, ei voi saada mitään. Pohdin tätä pitkään ja tulin siihen tulokseen, että minkä takia ehdointahdoin ihmiset haluavat olla niin itsetuhoisia, että testaavat nyt muuten vaan ihastumista. "Oi se on sen arvoista". Onko?

1. Keskiajalla ihastuminen luokiteltiin sairaudeksi, hoitomenetelmät mm. yrtit ja lemmenluritukset. Suuret esi-isämme siis tiesivät mihin tämä vinhahtaminen saattaa johtaa...
--> kahjoihin joikuihin ikkunoiden alla, kappas kun maiden välillä käytiin aina sotia
--> sotiin, kuka jaksaa kuunnella jatkuvaa renkutusta, varsinkin jos on katkera vanhapiika tai peräkammarin poika
---> epämääräiseen käytökseen, jolloin rehut lentelevät ja kynttilät sytyttävät talot palamaan kun ollaan yritetty romantisoida.

2. Aineet päässäsi heittelehtivät, kemiaa?

3. Suurinosa avioliitoista ja parisuhteista päättyy eroon, nykyaikana on helppoa vaihtaa kumppania ja mikäs siinä jos 1888777000 kumppania ei riitä, on varaa turvautua internetinkin ihmeelliseen maailmaan ja suunnata uusille vesille.

4. Olen monesti kuullut miten kurjasti vanhemmat parit puhuvat toisilleen kun heidän ulkonäkönsä on muuttunut. Valitettavasti ihmisen aineenvaihdunta hidastuu 30 ikävuoden lähestyessä ja mentyä ohitse. Jos et siis pidä fiksusti kiinni liikunnasta ja ruokavaliostasi, sinusta tulee läski. Koska olet kuitenkin syntynyt "pullamössösukupolven" kanssa samaan aikaan, sinusta luultavasti tulee kolmileukainen läskimonsteri, jota pitää pyöritellä paikasta toiseen.
 
5. Ihastumisesta on tehty ydinfysiikkaa ja luultavasti aarteen löytäminen miljoonan ansan keskeltä on helpompaa kuin kertoa, että pitää jostakin, jos on epävarma sen toisen tunteista. 

Tässä mielestäni hyviä syitä jo tarpeeeksi, mutta päätin nostaa esille vielä usein kysytyt kysymykset, jotka sopivat erityisesti itseensä kyllästyneiden henkilöiden lukulistalle. Joten tässä teille:

1. Olen 574 jalkaa pitkä ja painan 40 norsun verran. Omistan viisi silmää, oranssit hiukset ja minulle tulee jokainen kevät tuhat pisamaa, olen myös 6-vuotta vanha. Olen ihastunut kaveriini, mitä teen? PS. olenko liian lihava? - Armendaali

Ihanaa, että olet löytänyt itsellesi jonkun ihastuksen kohteen! Vaikutat ihanalta ja suloiselta tytöltä, jolla on varmasti paljon annettavaa elämälle. Oletko puhunut ihastuksesi kanssa asiasta, jos et, kysy häneltä, minkälaisia tunteita hänellä on sinua kohtaan? Olet vielä hyvin nuori ja aika lihava, joten älä masennu, jos vastaus on kieltävä. Pää rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

2. Ihastukseni ihastui ystävääni, joka ihastui myös häneen. Sydämeni on murskana, mitä teen?!?!

Ikävä kuulla, että näin kävi! Välillä kemiat eivät vain kohtaa. Mitä rikkinäiseen sydämeen tulee, apteekista saa kipulääkettä ja laastaria. Jos haluat ryhtyä kettumaiseksi, olen kuullut, että joistakin kaupoista löytyy "lemmenjuomaa", voit testata sitä vaikka aluksi ystävääsi ja valita hänelle kohteeksi rupisimman sammakon jonka löydät.

3. Olen ihastunut varattuun, mitä teen?

Jos joku on laittanut autonsa tiettyyn parkkipaikkaan tuskin yrität ajaa autollasi samaan ruutuun? Odota siis, että auto lähtee tai hanki uusi parkkipaikka.

Tutum
4. APUA!! Pelkää, että olen sairastunut vakavasti. Aina kun nään erään ihmisen punastun ja hermostun, myös sydämenisyke tihenee ja tuntuu kuin varpaat puutuisivat.  Tämä ei ole ollenkaan minun tapaistani, mikä minua vaivaa?

VOI EII!!!  Olet saanut erittäin vaarallisen tartunnan nimeltä lääpähdys rämähdys , joka tuntuu leviävän epidemian lailla ympäriinsä. Ilman tarkempia tutkimuksia on vaikeaa sanoa mitään, mutta suosittelisin, että varaat heti hautapaikan ja suuntaat Siperian erämaille. Jos tauti saadaan heti alkuvaiheissa hallintaan on siitä todennäköisempää selvitä. Kaikkea parasta sinulle! Ps. Kaiken varalta tässä mukana kukkalähetys hautajaisia varten

5. Ihastuin vahingossa nuorempaan... :(

Hienoa, kuolet luultavasti aiemmin, joten ei tarvitse jäädä murehtimaan kun toinen rämähtää pois elämän polulta. Ota kana kainaloosi ja eikun menoksi!

6. Miten tietää onko toinen ihastunut?

:))
Yleisesti ilmeet ja eleet kertovat paljon. Ihminen on non-verbaaliviestijä joten kannattaa kiinnittää huomiota hänen kehonsa kieleen. Punastuminen, pyörtyminen, kuolaaminen, silmiin ilmestyvät sydämet, epämääräisesti roikkuva kieli ja muut tuommoiset - ei niin normaalit - reaktiot saattavat viestiä jostain enemmästä. Samaiset reaktiot saattavat muistuttaa myös sairaskohtausta eli tarkista aina hengittääkö toinen, jos hän esimerkiksi pyörtyy sinut nähdessään (muista myös käydä suihkussa, koska joskus se johtuu myös siitä, että saatat kilpailla haisunäätien kanssa vuoden hajuhaittapokaalista). 

7. Olen jo 11-vuotta enkä ole ikinä seurustellut taikka pusannut ketään. Onko tämä normaalia, tulenko aina olemaan yksin?

Mikä tilanne! Täytyy nyt kyllä sanoa, että kun olet jo NOIN vanha sinun täytynee unohtaa tuollaiset parisuhdekuviot ja vaikka liittyä luostariin. Luultavasti iäisyyskin on ajallisesti liian lyhyt kertomaan kuinka pitkään tulet olemaan yksin. Ps. Hieman epänormaalia, lähes kaikki kun ovat jo noin 8-vuotiaina naimisissa.

8. Nolasin itseni ihastukseni edessä, mitä voin tehdä?

Lähteä maanpakoon, vaihtaa nimen ja käydä plastiikkakirurgilla muuttamassa ulkonäköäsi. Ehdoton myös uusittua hiustyyliä.

9. Miten edetä ihastuksen suhteen? 

Riippuu missä pisteessä olette? Jos olette rullaportaissa ja sinä olet siellä alhaalla, voit hypähtää sievästi/maskuliinisesti rullaportaan päälle ja rullailla ylös ihastuksesi luokse. 

10. Miten kerron ihastukselleni, että olen ihastunut häneen?

:D
Hmm.. Vaikeaa, todella mielettömän hankala kysymys, koska yleensä kukaan ei kerro toiselle mitään. Ehdotan, että avaat vaikka aluksi suusi ja muodostat lauseen "Hei tuota, mää oon ihastunut suhun". Saat vapaasti muokata lausetta omaan suuhusi sopivaksi, älä kuitenkaan änkytä tai sopertele, pyörtyminen on sallittu jos haluat paeta ei tyylikkäästi tilanteesta ja tehdä ainakin jonkinlaisen vaikutuksen.

Tiedän, että neuvoni olivat hyviä ja varmasti pääsette näillä pitkälle. Vastaan mielelläni kysymyksiin, jotka painavat mieltänne. Vastausteni laatu saattaa olla tosin hyvin kapeahko. Voin myös kertoa, että tekstini on kirjoitettu pilkkeen loistaessa silmäkulmastani ja naurun raiatessa huoneessani.

Toivottavasti jokaisella tärppää ja onkeen tarttuu jokaisen haluama kala. Itse pidän erityisesti kultakaloista, niin jos ei ole tullut aiemmin selväksi, kala on lempieläimeni.

sydän, Aiju

ps. Söin äsken suklaamunan ja laitoin sen sivuun vähäksi aikaa. Ihmettelin minne se on kadonnut ja huomasin istuvani sen päällä. Olenko maininnut koskaan, että en ymmärrä, miksi se olen aina minä joka kohtaa nämä vastoinkäymiset?





 


 

 

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Ilmapallo, palloilma

Mun painajainen
Näin eräässä blogissa kuvan ilmapalloista ja päätin, että on aika avautua näistä kamalista ällömöllötyksistä.

Ilmapallot saivat kurjan alkunsa, joskus menneessä historiassamme kun joku sai huonon idean täyttää eläimen rakon tai suolen. Tästä kurjasta ideasta innostuneina sitten myöhemmällä ajalla Euroopassa trubaduurit viihdyttivät ihmisiä puhaltelemalla ilmaa teurasjätteisiin, namnam, ihmisillä on ollut aina niin outo huumori! Lasten ilmapalloja taas oli ainakin eskimoilla ja inkkareilla, ne olivat niitä eläinten rakkoja, täytettynä ilmalla...

Meidän ilmapallot eivät enää näytä miltään rakoilta tai suolilta, onneksi. Tiettävästi ensimmäiset kumiset ilmapallot kehitettiin 1842 Lontoon Kuninkaallisessa akatemiassa professori Faradayn johdolla. Tällöin proffa oli täyttänyt ohuesta raakakumista tehtyjä ilmatiiviitä pusseja vedyllä. Massaa näistä tuli 1800-luvun lopulla, kun kumin valmistaminen pääsi vauhtiinsa. Super varmaa tietoa ei kuitenkaan ole, että olisiko joku oikeasti keksimällä keksinyt ilmapallon (ja jos olisi se ihminen oli varmasti kurjin tyyppi ikinä). Tiesittekö muuten, että Suomessa on ollut ilmapallotehdas, mutta se suljettiin siinä 1940-1950 luvulla (miten ikävää...)

Mun sydän ei ole koskaan sykkinyt ilmapalloille, inhoan niitä syvästi. Mun mielestä folio- ja vesipallerot on ihan ok, mutta ne jotka täytetään ilmalla.... AHAHAHHA. Hyi, ilmapallot on kivan värisiä, mutta jos nään niitä saan hytinä ja tutina kohtauksen. Ensinnäkin niistä lähtee kamala ääni kun ne räjähtää, mun korviini sattuu ja ne surkastuu, enkä kuule mitään. Toisekseen se kun ne pomppii öllölöllöilevästi sun luoksesi sillain "Pamahdan naamallesi" saa mut lähes pyörtymään kauhusta. Muistan elävästi kun istuin kirkossa ja eräs tuttuni siellä leikki ilmapallolla! Hyi meinasin saada melkein slaagin ja osittain sainkin. Voin kuvitella sen kivan kaikunan korvissa kun se olisi räjähtänyt.

Jos joutuisin ikinä, ikinä, omiin juhliin joissa olisi ilmapallot niin varmaan lahtaisin kirveellä sen, joka ne pallot olisi sinne keksinyt tuoda. Harmittaa tietenkin, että mun korvat on niin herkät ja ihan kun monet sanoo, että "käytä korvatulppia", niin käytän. Mutta sattuu se vieläkin hieman korviin, vaikka ne tulpat siellä olisikin, aiaiai.

APUVA!
Elikkäs kun te joskus tulette johonkin pippaloihin mitkä meikä on järkännyt, uskaltakaakin tuoda ilmapalloja sinne (ette pääse sisään!) ahahah. ::D Pakollinen avautuminen suoritettu, hyi sain kylmiä väreitä kun katsoin näitä ällöttäviä pallokuvia, yyh!

Tämän hieman suruisenkin päivityksen iloksi voisin todeta, että näin eräänä iltana pikkuruisen hiirulaisen hyppimässä ulkona!! SE OLI NIIN SÖPÖ. Harmi, etten osaa tehdä pikkuruisia vaatteita, okei, en osaa tehdä isojakaan, olisin muuten kutonut sille lakin ja sukat JA kaulahuivinkin... Se oli niin söpöliini tuituit!
Sillä oli pitkä ja hieno häntä, jonka se rullasi selkänsä päälle kun valmistautui hyppäämään. Yllättävän sosiaalinen ja uskalias niin pikkuruiseksi! Se tuli mun luokseni ihan melkein viereen ja pomppi vieressä, mun teki mieli antaa sille viinirypäle, mutten tiennyt olisiko se ollut sille hyväksi, joten jätin sitten antamatta. SILTI mua säälitti se pikkuotus, se oli niin liikuttavan pieni ja söpö ja.. Liikuttava! Tästä tulikin mieleen, että yksi talvi näin ketun, sen hännästä oli lähtenyt melkein kaikki karvat ja sekös jos mikä oli piskulaisen näköinen. Eläimet on huvittavia ja söpöjä! 

sydän, Aiju

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Onnettaren suosikki

Hampaat. Ne on mun ehkä pahimmat viholliset ja parhaat kaverit.

Oon ihminen, joka menee eikä meinaa ja se kyllä näkyy naamassa. Mun hampaani on milloin missäkin hajalla ja nyt tosiaan tuo hammas, joka lohkesi jo aiemmin --> paikattiin ---> lohkesi uudestaan ja jätti ehkä millin verran hammasta suuhun. En tiedä pitäisikö mun itkeä vai nauraa, mutta ainakin tää tietää taaaas ylimääräistä rahan kulutusta, enkä siitä nyt ole mitenkään onnellinen.

Kaikki nämä ongelmat saivat alkunsa kun pienenä jysäytin hampaani sellaiseen lastenlaivan tolppaan, joka on siinä pitkällä edessä. Oon saanut kuulla enemmän kun kolmesti hammaslääkäreiltä "jaaha, oot jysäyttänyt nää johonkin, vai?" Keskimmäiset etuhampaani taipuivat taakse ja mätänivät, joten ne revittiin irti ilman puudutusta, koska ikenet olivat niin tulehtuneet. Muistan kyllä kuinka se sattui, enkä mitenkään iloiten sitä ajattele. No onneksi ne olivat vaan maitohampaita.

Jos ihmettelette nyt miten jysäys voi vaikuttaa tähän, niin vastaus on siinä, että hampaat on niin arkoja, että hermot saattavat vaurioitua tuommoisesta jysäyksestä jolloin jossain vaiheessa se alkaa vaikuttamaan.

Sitten eräs vuosi mun traumatisoitunut hampaani päätti kuolla ja jouduin juurihoitoon. Hoito tehtiin hiukan huonosti + se toinen hammas jätettiin hoitamatta ja myöhemmin sekin kuoletti itsensä. Viimeisen vuoden aikana olenkin sitten rampannut hammaslääkärissä sen vuoksi, että niitä ei hoidettu aluksi kunnolla. Rähmä sanon minä. JA NYT TAAS.

Heippa sitten rahat, harmittaa, mutta toisaalta haluan saada mun hampaani hyvin hoidetuiksi.

Muutenkin oon aina ollut tämmöinen rämärölli, enkä mikään hieno prinsessa. Oon aina ollut sellainen, että jalat mustelmilla, housut rikki, silmälasit vinossa, hiukset sekaisin, huuli auki, räkää poskella ja muutenkin erittäin charmaattinen, sekä viehättävä (kuule sarkasmi). Ainiin, oon myös hyvin usein se, joka

a) kaatuu piikkipuskaan
b) kaatuu naamalleen maahan (miten tässäkin voi onnistua niin monta kertaa?)
c) eksyy ja seikkailee
d) hajoittaa pyöränsä ja lentää maahan... päälleen!
e) saa mustelmia ja kolhjua enemmän kuin laki sallii
f) musertaa jalkojansa eri tavoin

Jaloista tulikin mieleen, että tässä vähän aikaa sitten mun varpaaseeni tuli syvä haava, ei se pitkä ollut, mutta se syvyys!! : ( Se oli kurjaa, sattui ja ei ollut hauskaa. Sidoin sen niin, että se näytti ihan nakkipiilolta :D::D

Mutta lopputuloksena mulla on nyt väliaikainen hammaspaikka tuossa hampaan paikalla ja seuraava aikani kestää... 4 TUNTIA, apua sanon minä.

Suojelkaa hampaitanne!

sydän, Aiju

torstai 7. maaliskuuta 2013

Turvallisuus vai raha?

! Mää aattelin tässä vähän pallotella teille vakavammasta aiheesta, nimittäin tulipalot. Niin kuin monet tiedättekin, mun olisi tarkoitus valmistua kulttuurituottajaksi eli tulen olemaan hyvin paljon tekemisissä esim. tapahtumien järkkäämisen kanssa. JV eli järjestyksenvalvoja kurssin myötä sain hahmotettua tosi laajasti sen, miten monesta ihmishengestä oon vastuussa omien päätösteni myötä. Käytiin turvallisuusosiossa läpi tulipaloja ja vaaratilanteita, mutta eniten mua ehkä pysäytti juuri se tuli, koska se on hankalin hallittava asia ja haluankin jakaa mun ajatuksia siitä teidän kanssanne!

2003 syttyi West Warwickissa, Rhode Islandilla, The Station nimisellä yökerholla tulipalo, joka alkoi Great White nimisen bändin pyrotehosteista. Lavaa ympäröineet äänieristeet syttyivät aluksi tuleen, levittäen riehakkaasti tätä tulista sanomaa eteenpäin.  Tapauksessa kuoli yli sata ihmistä ja pari sataa loukkaantui. Oikeasti, miksi ihmiset sitten kuolivat? Eikö olisi ollut helppoa vaan pinkaista ulos iloisesti ja sitten riemuita pelastumisestaan?

1.  Paniikki - ihmiset ryntäävät ulos "APUAA" ja osa valitettavasti tallaantuu kuoliaaksi
2.  Kiva tumma savupilvi leijailee tyytyväisenä EXIT-kylttien eteen, monia tyyppejä löydettiin kuolleena juuri vähän ennen poistumisreittejä. Ihmisillä on tapana mennä ulos sieltä, mistä tulivatkin, ehkä kannattaisi tsekata myös niitä muita reittejä.

"Butler was in a crush of people pushing through the front door. He got out, but that exit soon became a death trap. "I went back around the front again and that's when you saw people stacked on top of each other trying to get out of the front door. And by then the black smoke was pouring out over their heads, out the side windows on the other side.""

3. Liikaa ihmisiä, aivan liikaa. Älkää siis suuttuko, jos ette pääse sisälle kun on tila loppu, se on teidän parhaaksi.
4. Ihmiset ei tajunneet tarpeeksi aikaisin, että tää ei ole osa showta. Nappasin erään selviytyneen tarinasta palasen:

"Rena Gorschalies was one of them. "Someone said, 'Is that part of the show?' and I said, 'I think it is,'" Gorschalies replied. "I was watching it and the waitress said, 'I think there's something wrong, you should go out the door. You should leave.'"

Tässäpä teille videointia tapahtuneesta ja sen lisäksi linkki erään selviytyneen kotisivuille. Eipä oo kivaa ei. Propsit kuitenkin annan täysin managerille, joka siis sytytti pyrotehosteet. Hän myönsi reilusti osallisuutensa ja otti syyt niskoilleen, eikä yrittänyt selättää sitä muiden päälle (vaikka asianajaja hieman siitä vinkkailikin). Tässä muuten linkki josta nappasin nuo aiemmat kohdat


Ei tuosta mestasta tule pois enää samat ihmiset. Ne jotka tulevat on saaneet muuttua iäksi ja kaikki noi tapahtumat seuraa niitä aina.

Toinen hieman tuoreempi tapahtuma sattui vuonna 2009 ihan meidän lähellä, nimittäin Venäjällä Permissä ravintolassa nimeltään Hromaja Loshadin eli Ontuvan Hevonen. Oioi. Täällä käytettiin tulitehosteita, jotka oli tarkoitettu ulkokäyttöön ja kuinka ollakaan, syttyi olkikatto palamaan.  Mikäs tässä paikassa mätti?

1. Paikassa oli vain yksi ovi, YKSI!!!
2. Ikkunat olivat aivan liian pienet. "Varkaat eivät pääse sisään", jes!! mutta eipä kukaan päässyt sieltä sitten uloskaan.
3. No paniikki, ihmiset juoksivat toistensa yli ja ali ja sivulta ja...
4. Savua keuhkoihin, ei tee hyvää. (Eli voitte myös lopettaa sen tupakoinnin tähän paikkaan??)
5. Korruptio. "Tässä vähän rahaa, kun ne määräykset ;))))"

Ei mene asiat aina putkeen ei.... Mutta lähinnä harmittaa tuollaiset torveltajat, jotka omaa ahneuttaa vaarantavat toisten hengen. Niin, turmassa kuoli noin 155 ihmistä, loukkaantui yli 130, osa jouduttiin lennättämään Moskovaan hoitoon, koska Permissä ei ollut tarpeeksi tilaa hoidossa. Tapauksen johdosta paikallishallitus erosi, palotarkastaja pidätettiin virasta (heipparallaa vaan lopulta) ja Moskovassahan kiellettiin pyrotekniikan käyttö valotehosteina yökerhossa (huhuu!). Täytyykin tässä lainata kriiseihin erikoistunutta psykologi Mihail Vinogradovia, joka lausui näin:

"Valtion palotarkastajat sanovat, että he antoivat huomautuksen ja vuoden verran aikaa puutteiden korjaamiseen. Täydellistä roskaa! Mitkä tahansa puutteethan pitää korjata heti, sillä niistä riippuu ihmisten henki"

AHAHA! Niinpä! Mutta tässä teille vähän ihmeteltävää:


Meidän opettajamme, paloesimies Pekka Salmi kertoili jutuista toosi ammattimaisesti ja mielestäni se oli tosi mielenkiintoista. Tulipa maininneeksi myös miten kerran ollessaan ostoksilla joutuikin hän yhtäkkiä pelastustilanteeseen ja tässä LINKKI sitä juttua katsomaan. Kiitos ripeän ja hyvän toiminnan kukaan ei loukkaantunut, jee!

Tässäpä teille nyt vähän purtavaa, älkää ajatelko, että "eihän se mun kohdalle voi tulla", kyllä voi. Ja sä voit olla myös se, joka saa pelastettua ihmiset pois tuommoisesta surmanloukusta. Se että kiljut kuin sika teurastamolla ei auta ketään, ellette oo siinä tilanteessa, että vaan äänellä teidät löydetään. Maltti on valttia ja mitä rauhallisempi on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä aivotkin toimivat sen verran selkeästi, että on helpompi pelastaa itsensä.  :)))

Ihanan rauhallista ja pelastusrikasta viikkoa teille, kuullaan taas!

sydän, Aiju

torstai 28. helmikuuta 2013

No nyt se suklaa!

Meikä taisi lupailla, että laitan tän viestin joskus aiemmin, mutta oon ollut taas vaihteeksi aika kiireinen ja puuhastellut esim. läksyjen parissa, mälsää. Haaveilen hetkestä ilman typeriä koulutehtäviä, saa haaveilla? Mutta ryhdistäydyin silti ja päätin nyt vaan heittää tässä ajastettuja päivityksiä, koska olen kirjoitellut aina välillä jotain ylös, mutta päätin että teen tämän päivityksen ensin loppuun. Mun pitäisi olla tällä hetkellä menossa kohti tanssituntia, mutta oon nyt aivan liian väsynyt ajattelemaan asiaa. Toisaalta, mulla on miljoona virttä vielä soinnutettavana, joten ehkä on hyvä käyttää se aika siihen.

Läksyjen välttelemisen lisäksi oon tehnyt töitä, mikä on taas kivaa ja sitten kun on ollut aikaa, oon vaan lukenut kirjoja ja relannut (metromatkoilla....). Mun vapaa-aikani näköjään sijoittuu matkoihin pisteestä Ö pisteesen Q....

Koska teitä kuitenkin kiinnostaa niin olen ollut harjoittelussa Helsingin nuorisoasiainkeskuksella, mikä on jee - tosi - kivaa - !! Mulla on ihan huippu jengi siellä työskentelemässä, mun ohjaajani Mari on jäätävän kova tuottaja-ammattilainen ja oon sillain *__* kun se hoitelee supertärkeitä hommia naps naps. Sitä paitsi persoonana Mari on tosi iloinen ja valoisa, mikä taas riemastuttaa minua. Tämän lisäksi työhuoneessamme on kerrassaan hurmaava työllistettynä oleva Hippo J:llä, joka on super iloinen. Se tyyppi on aina kuin hangon keksi ja ehkä yksi lämpimimmistä ihmisistä keitä oon tavannut. Mun työni on siis vähän kuin aurinkorannoilla hengailua tietokoneen kanssa. Älkääkä käsittäkö nyt väärin, kyllä mä olen siellä itsekin tehnyt hommia ihan innoissani. Mutta ehkäpä mää kerron niistä tuonnenpana jotain.

Mutta! Nyt siihen suklaaseen ;)

Tässäpä tämä kuva, joka oli jo aikaisemmassa päivityksessä. Kultasuklaan salmiakki-valkosuklaa oli meikän makuhermoja hellivä kokonaisuus. Hyvin tehty suklaa ja maukas salmiakki saa väristykset ja höristykset kulkemaan päässä.

Kultasuklaa Oy:n tuotteita valmistetaan Iittalassa ja yritys on perustettu vuonna 1990 Ismo & Leila Salon toimesta. Maidot ja marjat ovat tuoreita, minkälisäksi suklaata tehdään käsityönä suklaamassasta, johon ei ole lisätty kasvisrasvaa. Namnam, sanoo meikä! Alunperinhän opit ja laitteet tulivat herkkumaasta nimeltä Belgia, jonka jälkeen reseptejä muokkailtiin hieman suomalaiseen makuun sopivimmiksi. Vuonna 2002 johtajiksi tulivat yrittäjäpariskunta Arja Vekuna-Korpi ja Tapani Korpi.

Jos käyt Iittalassa, kannattaa mennä vilkaisemaan miten suklaata valmistetaan, sillä valmistusta pääsee katsomaan lasiseinän takaa ;)

Kultasuklaalla on myös verkkokauppa, josta voi tilata herkkusuklaata itselleen. Suosittelen itse ihan kyllä sydämestäni tuota salmiakki-valkosuklaata, ai että! Kultasuklaalla on yli 500 erilaista suklaatuotetta ja uutuksiakin tulee jatkuvasti. Täältä siis löytyy varmasti suklaan ystävälle herkkua!

Henriikka Seppälän & Mira Katvan perustama Pâtisserie & Chocolatier Mayra on pieni ja söötti suomalainen yritys Haagassa, jonka valikoimissa on yli 30 erilaista suklaakonvehtia ja 15 muuta suklaatuotetta. Raaka-aineena käytetään belgialaista suklaata ja lisä- tai säilöntäaineet ovat mulkaisun arvoisia tälle yritykselle.

Mayrassa järjestetään suklaatastingeja, joissa käydään rennolla ja iloisella otteella läpi suklaan historiaa ja siihen liittyvää kulttuurihistoriaa, kaakaopavun salaisuuksia ja tietysti maistellaan monenlaisia suklaita. Sinne sitten vaikka jollain kaveri porukalla?!

Täältä saa myös kaikenlaisia ihania leivoksia ja kakkuja! Itse haukkasin tuota alempana ollutta kakkua, josta en löytänyt myöhemmin tuoteselostusta mistään, mutta se oli niin hyvää!

Gagu oli piste jossa kävimme vain nopeasti kääntymässä, sillä ihmismassaa oli niin paljon ! Eli hyviä herkkuja tyypit tekevät. Itseäni houkutteli aivan kamalasti nuo macaronit, jossa oli kivan värisiä penslauksia (eli siis tuo viiva tuossa päällä). Espoossa sijaitseva yritys ei ole edes mitenkään kovin kamalan matkan päässä, joten harkitsen vakavasti vierailua kun vierailen Helsingin rajojen ulkopuolella.

Gagussa työskentelevät alansa huiput Jarmo Laitinen, Olli Kuokkanen ja Teemu Sierla. Nämä miehet ovat kilpailleet ja Suklaafestivaaleille he tekivät suklaaveistoksia.

Niin kuin varmaan mainitsen jokaista esittelyä tehtäessäni, Gagun tuotteet tehdään myös korkealuokkaisista raaka-aineista. Hinta ei huimaa ja hieman tasokkaammasta voi maksaa aina vähän enemmän. 



KC-Suklaasta mulla on näköjään hieman enemmän yksityiskohtaista kuvaa joten voinkin esitellä nuo herkulliset praliinit jotka Helin kanssa nautimme.


Cavalier on maitosuklaalla päällystetty ranskankermakreemiä + hasselpähkinää sisältävä praliini, jonka pohja on käsittääkseni tehty brasilialaisesta suklaasta. Omasta mielestäni kreemitäytteiset suklaat ovat ihan huippuja, jotenkin suklaa maistuu enemmän ehkä pikkuiselta leivokselta. Itse en saattaisin tarjota näitä hyvinkin teellä, sillä kyllä näitä nyt aina pari kappaletta voi syödä.

RASVAA!! Bolero on maito- ja valkosuklaata vanilja-voikreemillä. Tämä ylläripylläri on mielestäni esteettisesti todella kaunis ja kerrassaan nappivalinta teekutsuille tai vaikkapa illanviettoon! Vanilja tasapainoittaa aina ihanasti makua ja voikreemi nyt on aina hyvää....

Percival sisältää maitosuklaata hasselpähkinä-nougat täytteellä. Mun mielestä on huippua kun suklaaseen tulee pähkinää, oon jotenkin aina tykännyt siitä mausta ja hasselpähkinä on yksinkertaisesti parasta. Tämä herkku on ehkä hieman vaikea syödä, tai ainakin itse koen että kaikki jossa on tuollainen hampurilaismalli, on hankalaa syödä ilman sotkemista :D

Pasisienne on mantelinougaata double lait pohjalla. Mielestäni nougat on todella hyvää, mutta paljon täyttävämpää kuin monet muut aineet. Voisin herkutella näillä talvella, mutta jos tulisi kesällä vastaan en kovin mielelläni koskisi, sillä täyte on kuitenkin hieman "raskas" omaan makuun. Tarjoilisin tätä talvi- tai syysillan riemuna jonkun herkullisen, mutta kevyen juoman kanssa.

Jos siis kaipaat herkullisia praliineja, suuntaa tänne!!

Chjokosta saa kyllä ihan tosi tosi herkullisia suklaita. Mielestäni tuo nimikin on hassu ja uniikki. Chjoko perustettiin perjaatteessa vuonna 2005, kun mestan omistaja Mika Gröndahl teki suklaita yritysasiakkaille. Kun kivat tilat löydettiin 2006 Kruununhaasta, saivat yksityisetkin suklaaherkkusuut nauttia tämän paikan antimista : )

Chjokosta saa vaikka mitä, suklaalevyjä, kakkuja, praliineja, macaronseja, leivoksia... Jatkuu vaan. Kakkulista vaihtuu sesongin mukaan, suosituimpien kakkujen kuitenkin pysyessä mukana listalla. Meikä on ainakin innoissaan kaikesta mikä liittyy kakkuihin t. kakkuohjelmia tuijottava tyllerö





Dammenbergin suklaat on vaihteeksi oikeata herkkua, 100% kaakaovoista tehtyä suklaata ei eläin- tai kasvisrasvat paina. Tuotteet on täysin pähkinättömiä, gluteenittomia ja kananmunattomia, eli jes niille jotka kärsii jostain allergiasta/yliherkkyydestä jne. Näillä on myös verkkokauppa, NAMANMANAMA!!

Yleisesti Dammenberg taitaa olla perustettu 1994 ja se vaikuttaa Lempäälässä. :) Voin sanoa, että tähän tuotevalmistajaan en hirveästi ole perehtynyt, koska sijainti on omaan pisteeseeni hieman kaukainen. Tuolla kuitenkin nautin hyvästä suklaasta ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille herkkusuille!


Petris Chocolate Room tekee suklaasta taidetta hyvällä ja energisellä otteella. Fiskarssissa on ihana suklaapuoti ja konditoriakahvila, mutta suklaata saa ostettua Helsingistäkin. Tuotteet valmistetaan paikan päällä eli freessiä ja herkullista suklaata on tarjolla. Vaikka monesti Belgia ja Sveitsi loistavat suklaiden kärkimaassa, tämä putiikki on on ottanut paljon vaikutteita Ranskasta. Esimerkiksi tryffeleissä on ohuempi kuori ja paaaljon täytettä.  Luksusta kyllä löytyy ;)

Tastingeja on myös mahdollisuus testailla täällä ja sanoisin, että MENKÄÄ!
Tsekatkaapa miten hienoa artesaanisuklaata nuo ovat tehneet!









Tässä vielä muutama sekalainen kuva mestoilta, jee!




Mitäs muuta sitten vielä?

1. Oon aloittanut Savate Formen ---> tsekkaus tästä eli mun hurjaakin hurjempi olemukseni saa vaan lisää pontta alleen!
2. Oon myös tanssinut innoissani hiphoppia ---> täällä
3. En oo ehtinyt/jaksanut/kerennyt nähdä paljonkaan kavereitani, anteeksi siitä!
4. Kohta mä liidän taas pois Helsingistä
5. Mua laiskottaa ja väsyttää, milloin on kesäloma?! 
6. Mun kaverilla Juholla on projekti, jossa säkin voit olla auttamassa ---> Auttamaan

! Tosiaan, laittelen ajastettuja päivityksiä ja niitä taitaakin tipahdella joka viikolla ainakin yksi. Eli kirjoituksiin?!

sydän, Aiju