sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Heippa!

Tänään mä oon pyhittänyt päiväni mun kaikista rakkaimmasta rakkaimmalle.

Mulla ei olisi mitään ilman Sinua. Sä nousit siksi, että halusit jakaa jokaisen hetken, jokaisen minuutin ja sekunnin, mun kanssa. Kukaan ei ole ikinä voinut rakastaa mua niin kuin sinä, eikä kukaan pysty siihen tulevaisuudessakaan. Sä oot mun elämän suola, vesi, happi ja mun koko elämäni. Ilman sua ei mun elämällä olisi mitään merkitystä. Sun vuoksesi mä voisin vaikka kuolla.

Riitta Honkavuo-Rönnqvistin sanoilla:

IKUINEN

Sulle soikoon ikuinen ylistyslaulu
Olet kruunattu nyt ja ainiaan
Pyhyydessä hallitset, valtakuntas ei horju
Suunnitelmas toteutat Sä päällä maan

Kuningasten kuningas
Jeesus, Kaikkivaltias
Suuri Herra taivaan, maan
Uskollinen ja Vanhurskas

Morsian ja Henki sanoo: tule Herra, tule Jeesus



weheartit.com
Ja kyllä, tämä oli rakkauskirjoitus. Minä rakastan Sinua Jeesus <3

torstai 28. maaliskuuta 2013

Olisitko suklaakeksi vai sateenkaarikeksi?!

"Mä olen niin tavallinen" - on ollut mun mielessäni hyvinkin paljon. Monet sanovat noin ja mietin, että "aijaa, et mun mielestä!" Mistä se tavallisuuden tunne sitten kumpuaa? Siitäkö, että kun tulee kotiin jostain, menee istumaan koneelle tai telkkarin ääreen, syö päivittäin lähes samaa ruokaa ja elää muutenkin elämäänsä tappavilla rutiineilla.

Mä en ole koskaan halunnut olla se, joka jää kotiin istumaan telkkarin ääreen tullessa töistä. Teen sitä kuitenkin, enkä tahdo edes ottaa paineita. Kun siinä sitten istun ja mietin, mitä oikeasti haluaisin olla, on mun mieleen tullut nämä asiat:

- Seikkailijatar, huimapää, joka ei pelkää vaarantaa henkeään ja uskaltaa kiivetä korkeimpaan puuhun
- Taistelija, hallitsee monia eri taistelulajeja
- Energinen, jaksaa hypellä jokainen päivä puusta puuhun ja pystyy moniin erilaisiin tekoihin
- Itsenäinen, ei tarvitse ketään suojelemaan itseään vaan pärjää omillaan ja osaa saalistaa ruokaa!!
- Metsästäjä, niin kuin yllä jo mainitsinkin, kykeneväinen saalistamaan omat ruokansa
- Tyylitajuinen, pystyy olemaan tyylikäs, mutta samalla resuinen
- Utelias, kykeneväinen kiinnostumaan uusista asioista ja seikkailuista
- Hyväntahtoinen, auttaa niitä jotka tarvitsevat apua, mutta ei edelleenkään ole ite apua tarvitseva

Valitettavasti asiat jotka tuossa listasin ovat aika kaukana siitä miltä todellisuus näyttää. Jos mulla olisi värikynä jolla voisi näyttää minkä värinen on, se värikynä olisi hopeanharmaa, lähes sävytön. Haluaisin olla värikynä, jossa on monia eri värejä. 

Ja otsikkoni viittasi lähinnä siihen, että suklaakeksit ovat usein saman makuisia ja samanlaisia, sateenkaarikekseissä on väriä ja elämää. Ne eivät edes maistu samalta.

Mä haluaisin olla keksi, joka jää mieleen ja jota ei voi enää sen jälkeen kopioida.

Reaktorissa oli yläköysirata ja päätin uskaltaa mennä sen. Mä menin. Siinä sitten kävellessäni tuijotin alas ihmisiä ja tajusin ajattelevani todella usein, että "voi kun mä haluaisin" ja sitten aina keksin miljoona tekosyytä sille, miksen voisi ja haluaisi/kykenisi. Yleensä ne syyt ovat "työt", "raha", "koulu"....

--> Töistä voi ottaa vapaata
--> Rahaa voi säästää sen verran, että sen jutun voi tehdä
--> Koulussa on kivaa, mutta jos mä kuolen huomenna, miten ne kokematta jääneet kokemukset mua hyödyttivät?!


Siinä killuessani päätin, etten hukkaa enää hetkeäkään siitä, että lähtisin toteuttamaan mun ideoitani. Jos sä et hengitä, ei kukaan muu voi hengittää sun puolesta. Koneet pystyy pitämään sitä yllä, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia.. 

Psst. Kuva 1, 2, 3, 4, 5,  & 6

sydän, Aiju

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Mun piti kirjoittaa tämä vain yhden päivityksen loppuun, mutta päätinkin tehdä siitä oman päivityksensä. 

Oon iloinen mun seurakunnasta, joka on huippu ja paras! Musta on kivaa olla kerrankin paikassa, jossa mun ei tartte miettiä, että "onko tää mun paikka". Toisinaan ihmiset seilaavat seurakunnasta toiseen eivätkä juurru mihinkään. Jos paikkakunnalla on joku puhuja niin sinne voi sitten mennä, mutta ei muuten.

Tuollainen ihminen olin itsekin, kävin eri seurakunnissa kuuntelemassa eri puhujia ja ajattelin, että ei se haittaa olla ilman seurakuntaa, sehän on hienoa olla yksinäinen soturi. Jos kuitenkin mietitään lammaslaumaa, ei ne lampaat yksinään heilu, jos heiluu niin korkeintaan kohti susien ja muiden villipetojen suuta. Jumala on sanonut, että me tarvitaan hengellinen koti, jossa voidaan kasvaa ja oikeasti olla niin kuin kotona, kasvattavassa ja turvallisessa ilmapiirissä, missä ei tarvitse miettiä kelpaako sellaisenaan vai ei.

Miten sitten eksyin omaan seurakuntaani?

Olin tosiaan pitkään ollut ajatuksella "yksinäinen ratsastaja, suuri soturi, en tarvitse muita". Hyvä ystäväni Susanna puhui minulle useasti siitä, miten minun täytyisi saada kyllä oma paikkani jostain ja minä vain naureskelin itsekseni "ahaha niinpäs sinä luulet". Tätä ennen oli toinen seurakuntamme pastoreista lisännyt minut kaveriksi Facebookissa, vaikka emme edes tunteneet toisiamme.. 

Erään konferenssisarjan alkaessa rukoilin Jumalalta, että mihin menen, sillä kaupungissani oli tosiaan kaksi eri seurakunnan sarjaa meneillään. Isä totesi, että mene heidän järjestämäänsä ja minä kuuliaisena menin. Alku ei ollut minulle mitenkään ruusuista. Olen oppinut rakastamaan Isälle antamista varoistani ja niin kuin aina, olin nytkin antamassa uhria kun oli kolehdin aika. Pyysin kokousavustajalta lappua, johon voi kirjoittaa summan jonka aikoo antaa ja maksaa sen sitten kotona netin kautta. Kun en sitten lappua saanut käännyin äkäisenä kokousavustajaan päin ja sepäs sitten törkkäsi kolehdilootan ohitseni. Voitte arvata kuinka suivaantunut olin ja ajattelin, että lähden kesken pois kun ei minun rahat kelpaa. Valitettavasti istuin toisella rivillä ja sali oli täynnä, joten en kehdannut enää lähteä vaan jäin sitten paikalleni murjottamaan.

Samassa tilaisuudessa sitten puhuttiin seurakunnan tärkeydestä ja puhuja totesi, että "jos olet jo seurakunnassa, niin ala tekemään siitä parempaa". Mietin, että ahahahah ei tartte siis lähteä sieltä, voin laiskistua ja elää hyvin, mutta sillon tyyppi tuli mun eteeni ja katsoi mua suoraan silmiin sanoen "Mutta jos se seurakunta on kuollut, liityppä vaikka tähän!". Olin hieman pettynyt suureen ajatukseeni tulevista laiskoiluista, mutta hyvä näin...?!

Jyväskylässä ollessani jätin jutun taka-alalle ja ajattelin, että katsotaan sitten kun olen Helsingissä. Siinä sitten eräänä viikkona rukoilin, että "Isä, jos mun pitää mennä siihen seurakuntaan, se saa kävellä mun luokse, tai no kävelemäänhän se ei pysty, mutta kyllä sää tiiät mitä tarkoitan". Hetki vain ja samainen pastori, joka minut oli lisännyt Facebookissa pyysi minua seuraavana päivänä olevaan kokoukseen.

Tämä seurakunta sijaitsi silloin vielä Espoon puolella ja ihmettelin suuresti, miksi minun pitäisi mennä sinne, koska olin nähnyt aiemmin, että seurakuntani sijaitsee Bulevardilla. Päätin sitten mennä kuitenkin käymään paikassa ja tilaisuuden lopussa ilmoitettiin: "Niin seuraavalla viikollahan ollaan meidän uusissa tiloissa.... Bulevardilla!" :D::D voitte uskoa miten paljon minua tuo on naurattanut.

No pointti mulla tässä päivityksessä oli iloita seurakunnastani ja sanoa, että jos sulla ei oo vielä omaa oot tosi tervetullut käymään meillä ! : ) Myös kaikki muutkin on tervetulleita, kivaa jakaa koteja, eikö?!

pst. River eli minun toinen kotini

sydän, Aiju


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Ah-matti!

Sain kerran kaveriltani kortin, jossa oli tuo otsikossani heiluva ahmatin kehittyneempi muoto. Tämä merkintä ei kuitenkaan käsittele ruokaa, vaan oikeastaan sitä, miten ihminen ahneudessaan haalii itselleen liikaa hommia ja kun niitä sitten on tulee kamala kiukku ja raivo.

Ainakin itselleni hyvin ominainen tapa on hankkia koko ajan lisää projekteja ja puuhasteluja. En osaa olla oikein ottamatta tehtäviä vastaan, sillä tykkään kyllä ihan oikeasti kaikesta mitä teen, ongelma on siinä, että sen jälkeen en saa motivaatiotani kerättyä niin, että voisin/haluaisin/jaksaisin tehdä asiat täysillä.

Tästä ehkä kuitenkin on hienona poikkeuksena löytyy iki-ihana Savate, joka saa minut hereille ja nauttimaan. Välillä tunnit ovat ihan karmeita ja olen jo alkulämmittelyn jälkeen ihan PUUHPUUHHUUHUUHUHUUUU, mutta sitten painan kuitenkin niin hyvin kuin pystyn loppuun asti. Rakastan sitä lajia ja se tekee minut erittäin onnelliseksi. En oikein ole edes päässyt jyvälle, mikä siinä on niin mahdottoman viehättävää. Onko se säkin mäiskiminen niin mukavaa (vastaus: ON!) vai ehkäpä potkiminen, tai treenaus, jossa pitää itse asettaa itselleen haaste + tavoite. No joka tapauksessa, se laji saa minut liekkeihin, ahhahaha, tulipas sanottua huvittavasti.

Vähän aikaa sitten sain väännettyä virsien soinnutukset valmiiksi, mutta jotenkin se on tuntunut niiiiiin pakkopullalta, että en nyt oikein tajua. Kun sitten tein, niin sain tehtyä, mutta hampaita kiristellessähän se sitten meni. Totta on, että olisin voinut delegoida hommat toisille, mutta...  Muutenkin on hyvä toisinaan haastaa itseään tekemään asioita, joita ei jaksa/huvita tehdä. Terkkuja vaan sille joka keksi siivouksen, jota minä välttelen erittäin tehokkaasti.

Älkää te olko yhtä ahmatteja tämän suhteen kuin minä. T. pakko aikatauluttaa elämä

Mun tekisi mieli kertoa teille mitä oon tekemässä, mutta voin kertoa, että siihen liittyy:

- Paperi
- Paljon kirjoitusta
- Hommaa
- Jännitystä (ainakin minulle)

Nyt aloitan tekemään jonkin näistä koulutehtävistäni, huokaus.

sydän, Aiju

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Varo ettei suuhusi lennä kärpästä

Otsikkoni on vaihteeksi täysin irrallaan tekstini asiasisällöstä, mutta minusta se kuulosti jotenkin sen verran hauskalta, että halusin sen nyt tähän kuitenkin laittaa.

:)
Mun elämäni on taas rullaillut eteenpäin kuin rullalauta alamäessä ilman ohjajaa. En siis tarkoita sitä, että elämäni menisi alamäkeen, päinvastoin, tarkoitan sitä, että kuinka kova vauhti siitä tulee ja kuinka holtittomasti se lauta siinä itsekseen kaahailee, eikä oikein taida itsekään tietää mihin suuntaan on menossa. Itseasiassa kun olin joskus nuorempi yritin opetella rullaluistelemaan, se päättyi siihen, että olin aina nokallani. Myöhemmin opettelin rullalautailua Jennan avustuksella, mutta eipä siinäkään nyt niin järkeä ollut... Odotan päivää, jona teen jotain muuta suurta, sekä järkevää.

Tällä kertaa päätin pohtia ihastumista, sillä olen huomannut, että monella taitaa olla "kevättä rinnassa". Katsoin myös hauskan videon, missä lapset kertovat ihastumisesta/rakastumisesta ja sekös nauratti minua enemmän kuin suuresti. Lapset ovat muutenkin oikein viihdyttäviä, mitä tuohon rehellisyyteen ja mielipiteiden antamiseen tulee.

Keskustelimme yksi päivä erään kaverini kanssa ihastumisesta ja siitä, mitä se antaa. Minun mielestäni se ei anna mitään, kaverini totesi, että jos ei uskalla ihastua, ei voi saada mitään. Pohdin tätä pitkään ja tulin siihen tulokseen, että minkä takia ehdointahdoin ihmiset haluavat olla niin itsetuhoisia, että testaavat nyt muuten vaan ihastumista. "Oi se on sen arvoista". Onko?

1. Keskiajalla ihastuminen luokiteltiin sairaudeksi, hoitomenetelmät mm. yrtit ja lemmenluritukset. Suuret esi-isämme siis tiesivät mihin tämä vinhahtaminen saattaa johtaa...
--> kahjoihin joikuihin ikkunoiden alla, kappas kun maiden välillä käytiin aina sotia
--> sotiin, kuka jaksaa kuunnella jatkuvaa renkutusta, varsinkin jos on katkera vanhapiika tai peräkammarin poika
---> epämääräiseen käytökseen, jolloin rehut lentelevät ja kynttilät sytyttävät talot palamaan kun ollaan yritetty romantisoida.

2. Aineet päässäsi heittelehtivät, kemiaa?

3. Suurinosa avioliitoista ja parisuhteista päättyy eroon, nykyaikana on helppoa vaihtaa kumppania ja mikäs siinä jos 1888777000 kumppania ei riitä, on varaa turvautua internetinkin ihmeelliseen maailmaan ja suunnata uusille vesille.

4. Olen monesti kuullut miten kurjasti vanhemmat parit puhuvat toisilleen kun heidän ulkonäkönsä on muuttunut. Valitettavasti ihmisen aineenvaihdunta hidastuu 30 ikävuoden lähestyessä ja mentyä ohitse. Jos et siis pidä fiksusti kiinni liikunnasta ja ruokavaliostasi, sinusta tulee läski. Koska olet kuitenkin syntynyt "pullamössösukupolven" kanssa samaan aikaan, sinusta luultavasti tulee kolmileukainen läskimonsteri, jota pitää pyöritellä paikasta toiseen.
 
5. Ihastumisesta on tehty ydinfysiikkaa ja luultavasti aarteen löytäminen miljoonan ansan keskeltä on helpompaa kuin kertoa, että pitää jostakin, jos on epävarma sen toisen tunteista. 

Tässä mielestäni hyviä syitä jo tarpeeeksi, mutta päätin nostaa esille vielä usein kysytyt kysymykset, jotka sopivat erityisesti itseensä kyllästyneiden henkilöiden lukulistalle. Joten tässä teille:

1. Olen 574 jalkaa pitkä ja painan 40 norsun verran. Omistan viisi silmää, oranssit hiukset ja minulle tulee jokainen kevät tuhat pisamaa, olen myös 6-vuotta vanha. Olen ihastunut kaveriini, mitä teen? PS. olenko liian lihava? - Armendaali

Ihanaa, että olet löytänyt itsellesi jonkun ihastuksen kohteen! Vaikutat ihanalta ja suloiselta tytöltä, jolla on varmasti paljon annettavaa elämälle. Oletko puhunut ihastuksesi kanssa asiasta, jos et, kysy häneltä, minkälaisia tunteita hänellä on sinua kohtaan? Olet vielä hyvin nuori ja aika lihava, joten älä masennu, jos vastaus on kieltävä. Pää rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

2. Ihastukseni ihastui ystävääni, joka ihastui myös häneen. Sydämeni on murskana, mitä teen?!?!

Ikävä kuulla, että näin kävi! Välillä kemiat eivät vain kohtaa. Mitä rikkinäiseen sydämeen tulee, apteekista saa kipulääkettä ja laastaria. Jos haluat ryhtyä kettumaiseksi, olen kuullut, että joistakin kaupoista löytyy "lemmenjuomaa", voit testata sitä vaikka aluksi ystävääsi ja valita hänelle kohteeksi rupisimman sammakon jonka löydät.

3. Olen ihastunut varattuun, mitä teen?

Jos joku on laittanut autonsa tiettyyn parkkipaikkaan tuskin yrität ajaa autollasi samaan ruutuun? Odota siis, että auto lähtee tai hanki uusi parkkipaikka.

Tutum
4. APUA!! Pelkää, että olen sairastunut vakavasti. Aina kun nään erään ihmisen punastun ja hermostun, myös sydämenisyke tihenee ja tuntuu kuin varpaat puutuisivat.  Tämä ei ole ollenkaan minun tapaistani, mikä minua vaivaa?

VOI EII!!!  Olet saanut erittäin vaarallisen tartunnan nimeltä lääpähdys rämähdys , joka tuntuu leviävän epidemian lailla ympäriinsä. Ilman tarkempia tutkimuksia on vaikeaa sanoa mitään, mutta suosittelisin, että varaat heti hautapaikan ja suuntaat Siperian erämaille. Jos tauti saadaan heti alkuvaiheissa hallintaan on siitä todennäköisempää selvitä. Kaikkea parasta sinulle! Ps. Kaiken varalta tässä mukana kukkalähetys hautajaisia varten

5. Ihastuin vahingossa nuorempaan... :(

Hienoa, kuolet luultavasti aiemmin, joten ei tarvitse jäädä murehtimaan kun toinen rämähtää pois elämän polulta. Ota kana kainaloosi ja eikun menoksi!

6. Miten tietää onko toinen ihastunut?

:))
Yleisesti ilmeet ja eleet kertovat paljon. Ihminen on non-verbaaliviestijä joten kannattaa kiinnittää huomiota hänen kehonsa kieleen. Punastuminen, pyörtyminen, kuolaaminen, silmiin ilmestyvät sydämet, epämääräisesti roikkuva kieli ja muut tuommoiset - ei niin normaalit - reaktiot saattavat viestiä jostain enemmästä. Samaiset reaktiot saattavat muistuttaa myös sairaskohtausta eli tarkista aina hengittääkö toinen, jos hän esimerkiksi pyörtyy sinut nähdessään (muista myös käydä suihkussa, koska joskus se johtuu myös siitä, että saatat kilpailla haisunäätien kanssa vuoden hajuhaittapokaalista). 

7. Olen jo 11-vuotta enkä ole ikinä seurustellut taikka pusannut ketään. Onko tämä normaalia, tulenko aina olemaan yksin?

Mikä tilanne! Täytyy nyt kyllä sanoa, että kun olet jo NOIN vanha sinun täytynee unohtaa tuollaiset parisuhdekuviot ja vaikka liittyä luostariin. Luultavasti iäisyyskin on ajallisesti liian lyhyt kertomaan kuinka pitkään tulet olemaan yksin. Ps. Hieman epänormaalia, lähes kaikki kun ovat jo noin 8-vuotiaina naimisissa.

8. Nolasin itseni ihastukseni edessä, mitä voin tehdä?

Lähteä maanpakoon, vaihtaa nimen ja käydä plastiikkakirurgilla muuttamassa ulkonäköäsi. Ehdoton myös uusittua hiustyyliä.

9. Miten edetä ihastuksen suhteen? 

Riippuu missä pisteessä olette? Jos olette rullaportaissa ja sinä olet siellä alhaalla, voit hypähtää sievästi/maskuliinisesti rullaportaan päälle ja rullailla ylös ihastuksesi luokse. 

10. Miten kerron ihastukselleni, että olen ihastunut häneen?

:D
Hmm.. Vaikeaa, todella mielettömän hankala kysymys, koska yleensä kukaan ei kerro toiselle mitään. Ehdotan, että avaat vaikka aluksi suusi ja muodostat lauseen "Hei tuota, mää oon ihastunut suhun". Saat vapaasti muokata lausetta omaan suuhusi sopivaksi, älä kuitenkaan änkytä tai sopertele, pyörtyminen on sallittu jos haluat paeta ei tyylikkäästi tilanteesta ja tehdä ainakin jonkinlaisen vaikutuksen.

Tiedän, että neuvoni olivat hyviä ja varmasti pääsette näillä pitkälle. Vastaan mielelläni kysymyksiin, jotka painavat mieltänne. Vastausteni laatu saattaa olla tosin hyvin kapeahko. Voin myös kertoa, että tekstini on kirjoitettu pilkkeen loistaessa silmäkulmastani ja naurun raiatessa huoneessani.

Toivottavasti jokaisella tärppää ja onkeen tarttuu jokaisen haluama kala. Itse pidän erityisesti kultakaloista, niin jos ei ole tullut aiemmin selväksi, kala on lempieläimeni.

sydän, Aiju

ps. Söin äsken suklaamunan ja laitoin sen sivuun vähäksi aikaa. Ihmettelin minne se on kadonnut ja huomasin istuvani sen päällä. Olenko maininnut koskaan, että en ymmärrä, miksi se olen aina minä joka kohtaa nämä vastoinkäymiset?





 


 

 

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Ilmapallo, palloilma

Mun painajainen
Näin eräässä blogissa kuvan ilmapalloista ja päätin, että on aika avautua näistä kamalista ällömöllötyksistä.

Ilmapallot saivat kurjan alkunsa, joskus menneessä historiassamme kun joku sai huonon idean täyttää eläimen rakon tai suolen. Tästä kurjasta ideasta innostuneina sitten myöhemmällä ajalla Euroopassa trubaduurit viihdyttivät ihmisiä puhaltelemalla ilmaa teurasjätteisiin, namnam, ihmisillä on ollut aina niin outo huumori! Lasten ilmapalloja taas oli ainakin eskimoilla ja inkkareilla, ne olivat niitä eläinten rakkoja, täytettynä ilmalla...

Meidän ilmapallot eivät enää näytä miltään rakoilta tai suolilta, onneksi. Tiettävästi ensimmäiset kumiset ilmapallot kehitettiin 1842 Lontoon Kuninkaallisessa akatemiassa professori Faradayn johdolla. Tällöin proffa oli täyttänyt ohuesta raakakumista tehtyjä ilmatiiviitä pusseja vedyllä. Massaa näistä tuli 1800-luvun lopulla, kun kumin valmistaminen pääsi vauhtiinsa. Super varmaa tietoa ei kuitenkaan ole, että olisiko joku oikeasti keksimällä keksinyt ilmapallon (ja jos olisi se ihminen oli varmasti kurjin tyyppi ikinä). Tiesittekö muuten, että Suomessa on ollut ilmapallotehdas, mutta se suljettiin siinä 1940-1950 luvulla (miten ikävää...)

Mun sydän ei ole koskaan sykkinyt ilmapalloille, inhoan niitä syvästi. Mun mielestä folio- ja vesipallerot on ihan ok, mutta ne jotka täytetään ilmalla.... AHAHAHHA. Hyi, ilmapallot on kivan värisiä, mutta jos nään niitä saan hytinä ja tutina kohtauksen. Ensinnäkin niistä lähtee kamala ääni kun ne räjähtää, mun korviini sattuu ja ne surkastuu, enkä kuule mitään. Toisekseen se kun ne pomppii öllölöllöilevästi sun luoksesi sillain "Pamahdan naamallesi" saa mut lähes pyörtymään kauhusta. Muistan elävästi kun istuin kirkossa ja eräs tuttuni siellä leikki ilmapallolla! Hyi meinasin saada melkein slaagin ja osittain sainkin. Voin kuvitella sen kivan kaikunan korvissa kun se olisi räjähtänyt.

Jos joutuisin ikinä, ikinä, omiin juhliin joissa olisi ilmapallot niin varmaan lahtaisin kirveellä sen, joka ne pallot olisi sinne keksinyt tuoda. Harmittaa tietenkin, että mun korvat on niin herkät ja ihan kun monet sanoo, että "käytä korvatulppia", niin käytän. Mutta sattuu se vieläkin hieman korviin, vaikka ne tulpat siellä olisikin, aiaiai.

APUVA!
Elikkäs kun te joskus tulette johonkin pippaloihin mitkä meikä on järkännyt, uskaltakaakin tuoda ilmapalloja sinne (ette pääse sisään!) ahahah. ::D Pakollinen avautuminen suoritettu, hyi sain kylmiä väreitä kun katsoin näitä ällöttäviä pallokuvia, yyh!

Tämän hieman suruisenkin päivityksen iloksi voisin todeta, että näin eräänä iltana pikkuruisen hiirulaisen hyppimässä ulkona!! SE OLI NIIN SÖPÖ. Harmi, etten osaa tehdä pikkuruisia vaatteita, okei, en osaa tehdä isojakaan, olisin muuten kutonut sille lakin ja sukat JA kaulahuivinkin... Se oli niin söpöliini tuituit!
Sillä oli pitkä ja hieno häntä, jonka se rullasi selkänsä päälle kun valmistautui hyppäämään. Yllättävän sosiaalinen ja uskalias niin pikkuruiseksi! Se tuli mun luokseni ihan melkein viereen ja pomppi vieressä, mun teki mieli antaa sille viinirypäle, mutten tiennyt olisiko se ollut sille hyväksi, joten jätin sitten antamatta. SILTI mua säälitti se pikkuotus, se oli niin liikuttavan pieni ja söpö ja.. Liikuttava! Tästä tulikin mieleen, että yksi talvi näin ketun, sen hännästä oli lähtenyt melkein kaikki karvat ja sekös jos mikä oli piskulaisen näköinen. Eläimet on huvittavia ja söpöjä! 

sydän, Aiju

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Onnettaren suosikki

Hampaat. Ne on mun ehkä pahimmat viholliset ja parhaat kaverit.

Oon ihminen, joka menee eikä meinaa ja se kyllä näkyy naamassa. Mun hampaani on milloin missäkin hajalla ja nyt tosiaan tuo hammas, joka lohkesi jo aiemmin --> paikattiin ---> lohkesi uudestaan ja jätti ehkä millin verran hammasta suuhun. En tiedä pitäisikö mun itkeä vai nauraa, mutta ainakin tää tietää taaaas ylimääräistä rahan kulutusta, enkä siitä nyt ole mitenkään onnellinen.

Kaikki nämä ongelmat saivat alkunsa kun pienenä jysäytin hampaani sellaiseen lastenlaivan tolppaan, joka on siinä pitkällä edessä. Oon saanut kuulla enemmän kun kolmesti hammaslääkäreiltä "jaaha, oot jysäyttänyt nää johonkin, vai?" Keskimmäiset etuhampaani taipuivat taakse ja mätänivät, joten ne revittiin irti ilman puudutusta, koska ikenet olivat niin tulehtuneet. Muistan kyllä kuinka se sattui, enkä mitenkään iloiten sitä ajattele. No onneksi ne olivat vaan maitohampaita.

Jos ihmettelette nyt miten jysäys voi vaikuttaa tähän, niin vastaus on siinä, että hampaat on niin arkoja, että hermot saattavat vaurioitua tuommoisesta jysäyksestä jolloin jossain vaiheessa se alkaa vaikuttamaan.

Sitten eräs vuosi mun traumatisoitunut hampaani päätti kuolla ja jouduin juurihoitoon. Hoito tehtiin hiukan huonosti + se toinen hammas jätettiin hoitamatta ja myöhemmin sekin kuoletti itsensä. Viimeisen vuoden aikana olenkin sitten rampannut hammaslääkärissä sen vuoksi, että niitä ei hoidettu aluksi kunnolla. Rähmä sanon minä. JA NYT TAAS.

Heippa sitten rahat, harmittaa, mutta toisaalta haluan saada mun hampaani hyvin hoidetuiksi.

Muutenkin oon aina ollut tämmöinen rämärölli, enkä mikään hieno prinsessa. Oon aina ollut sellainen, että jalat mustelmilla, housut rikki, silmälasit vinossa, hiukset sekaisin, huuli auki, räkää poskella ja muutenkin erittäin charmaattinen, sekä viehättävä (kuule sarkasmi). Ainiin, oon myös hyvin usein se, joka

a) kaatuu piikkipuskaan
b) kaatuu naamalleen maahan (miten tässäkin voi onnistua niin monta kertaa?)
c) eksyy ja seikkailee
d) hajoittaa pyöränsä ja lentää maahan... päälleen!
e) saa mustelmia ja kolhjua enemmän kuin laki sallii
f) musertaa jalkojansa eri tavoin

Jaloista tulikin mieleen, että tässä vähän aikaa sitten mun varpaaseeni tuli syvä haava, ei se pitkä ollut, mutta se syvyys!! : ( Se oli kurjaa, sattui ja ei ollut hauskaa. Sidoin sen niin, että se näytti ihan nakkipiilolta :D::D

Mutta lopputuloksena mulla on nyt väliaikainen hammaspaikka tuossa hampaan paikalla ja seuraava aikani kestää... 4 TUNTIA, apua sanon minä.

Suojelkaa hampaitanne!

sydän, Aiju

torstai 7. maaliskuuta 2013

Turvallisuus vai raha?

! Mää aattelin tässä vähän pallotella teille vakavammasta aiheesta, nimittäin tulipalot. Niin kuin monet tiedättekin, mun olisi tarkoitus valmistua kulttuurituottajaksi eli tulen olemaan hyvin paljon tekemisissä esim. tapahtumien järkkäämisen kanssa. JV eli järjestyksenvalvoja kurssin myötä sain hahmotettua tosi laajasti sen, miten monesta ihmishengestä oon vastuussa omien päätösteni myötä. Käytiin turvallisuusosiossa läpi tulipaloja ja vaaratilanteita, mutta eniten mua ehkä pysäytti juuri se tuli, koska se on hankalin hallittava asia ja haluankin jakaa mun ajatuksia siitä teidän kanssanne!

2003 syttyi West Warwickissa, Rhode Islandilla, The Station nimisellä yökerholla tulipalo, joka alkoi Great White nimisen bändin pyrotehosteista. Lavaa ympäröineet äänieristeet syttyivät aluksi tuleen, levittäen riehakkaasti tätä tulista sanomaa eteenpäin.  Tapauksessa kuoli yli sata ihmistä ja pari sataa loukkaantui. Oikeasti, miksi ihmiset sitten kuolivat? Eikö olisi ollut helppoa vaan pinkaista ulos iloisesti ja sitten riemuita pelastumisestaan?

1.  Paniikki - ihmiset ryntäävät ulos "APUAA" ja osa valitettavasti tallaantuu kuoliaaksi
2.  Kiva tumma savupilvi leijailee tyytyväisenä EXIT-kylttien eteen, monia tyyppejä löydettiin kuolleena juuri vähän ennen poistumisreittejä. Ihmisillä on tapana mennä ulos sieltä, mistä tulivatkin, ehkä kannattaisi tsekata myös niitä muita reittejä.

"Butler was in a crush of people pushing through the front door. He got out, but that exit soon became a death trap. "I went back around the front again and that's when you saw people stacked on top of each other trying to get out of the front door. And by then the black smoke was pouring out over their heads, out the side windows on the other side.""

3. Liikaa ihmisiä, aivan liikaa. Älkää siis suuttuko, jos ette pääse sisälle kun on tila loppu, se on teidän parhaaksi.
4. Ihmiset ei tajunneet tarpeeksi aikaisin, että tää ei ole osa showta. Nappasin erään selviytyneen tarinasta palasen:

"Rena Gorschalies was one of them. "Someone said, 'Is that part of the show?' and I said, 'I think it is,'" Gorschalies replied. "I was watching it and the waitress said, 'I think there's something wrong, you should go out the door. You should leave.'"

Tässäpä teille videointia tapahtuneesta ja sen lisäksi linkki erään selviytyneen kotisivuille. Eipä oo kivaa ei. Propsit kuitenkin annan täysin managerille, joka siis sytytti pyrotehosteet. Hän myönsi reilusti osallisuutensa ja otti syyt niskoilleen, eikä yrittänyt selättää sitä muiden päälle (vaikka asianajaja hieman siitä vinkkailikin). Tässä muuten linkki josta nappasin nuo aiemmat kohdat


Ei tuosta mestasta tule pois enää samat ihmiset. Ne jotka tulevat on saaneet muuttua iäksi ja kaikki noi tapahtumat seuraa niitä aina.

Toinen hieman tuoreempi tapahtuma sattui vuonna 2009 ihan meidän lähellä, nimittäin Venäjällä Permissä ravintolassa nimeltään Hromaja Loshadin eli Ontuvan Hevonen. Oioi. Täällä käytettiin tulitehosteita, jotka oli tarkoitettu ulkokäyttöön ja kuinka ollakaan, syttyi olkikatto palamaan.  Mikäs tässä paikassa mätti?

1. Paikassa oli vain yksi ovi, YKSI!!!
2. Ikkunat olivat aivan liian pienet. "Varkaat eivät pääse sisään", jes!! mutta eipä kukaan päässyt sieltä sitten uloskaan.
3. No paniikki, ihmiset juoksivat toistensa yli ja ali ja sivulta ja...
4. Savua keuhkoihin, ei tee hyvää. (Eli voitte myös lopettaa sen tupakoinnin tähän paikkaan??)
5. Korruptio. "Tässä vähän rahaa, kun ne määräykset ;))))"

Ei mene asiat aina putkeen ei.... Mutta lähinnä harmittaa tuollaiset torveltajat, jotka omaa ahneuttaa vaarantavat toisten hengen. Niin, turmassa kuoli noin 155 ihmistä, loukkaantui yli 130, osa jouduttiin lennättämään Moskovaan hoitoon, koska Permissä ei ollut tarpeeksi tilaa hoidossa. Tapauksen johdosta paikallishallitus erosi, palotarkastaja pidätettiin virasta (heipparallaa vaan lopulta) ja Moskovassahan kiellettiin pyrotekniikan käyttö valotehosteina yökerhossa (huhuu!). Täytyykin tässä lainata kriiseihin erikoistunutta psykologi Mihail Vinogradovia, joka lausui näin:

"Valtion palotarkastajat sanovat, että he antoivat huomautuksen ja vuoden verran aikaa puutteiden korjaamiseen. Täydellistä roskaa! Mitkä tahansa puutteethan pitää korjata heti, sillä niistä riippuu ihmisten henki"

AHAHA! Niinpä! Mutta tässä teille vähän ihmeteltävää:


Meidän opettajamme, paloesimies Pekka Salmi kertoili jutuista toosi ammattimaisesti ja mielestäni se oli tosi mielenkiintoista. Tulipa maininneeksi myös miten kerran ollessaan ostoksilla joutuikin hän yhtäkkiä pelastustilanteeseen ja tässä LINKKI sitä juttua katsomaan. Kiitos ripeän ja hyvän toiminnan kukaan ei loukkaantunut, jee!

Tässäpä teille nyt vähän purtavaa, älkää ajatelko, että "eihän se mun kohdalle voi tulla", kyllä voi. Ja sä voit olla myös se, joka saa pelastettua ihmiset pois tuommoisesta surmanloukusta. Se että kiljut kuin sika teurastamolla ei auta ketään, ellette oo siinä tilanteessa, että vaan äänellä teidät löydetään. Maltti on valttia ja mitä rauhallisempi on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä aivotkin toimivat sen verran selkeästi, että on helpompi pelastaa itsensä.  :)))

Ihanan rauhallista ja pelastusrikasta viikkoa teille, kuullaan taas!

sydän, Aiju