sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Ah-matti!

Sain kerran kaveriltani kortin, jossa oli tuo otsikossani heiluva ahmatin kehittyneempi muoto. Tämä merkintä ei kuitenkaan käsittele ruokaa, vaan oikeastaan sitä, miten ihminen ahneudessaan haalii itselleen liikaa hommia ja kun niitä sitten on tulee kamala kiukku ja raivo.

Ainakin itselleni hyvin ominainen tapa on hankkia koko ajan lisää projekteja ja puuhasteluja. En osaa olla oikein ottamatta tehtäviä vastaan, sillä tykkään kyllä ihan oikeasti kaikesta mitä teen, ongelma on siinä, että sen jälkeen en saa motivaatiotani kerättyä niin, että voisin/haluaisin/jaksaisin tehdä asiat täysillä.

Tästä ehkä kuitenkin on hienona poikkeuksena löytyy iki-ihana Savate, joka saa minut hereille ja nauttimaan. Välillä tunnit ovat ihan karmeita ja olen jo alkulämmittelyn jälkeen ihan PUUHPUUHHUUHUUHUHUUUU, mutta sitten painan kuitenkin niin hyvin kuin pystyn loppuun asti. Rakastan sitä lajia ja se tekee minut erittäin onnelliseksi. En oikein ole edes päässyt jyvälle, mikä siinä on niin mahdottoman viehättävää. Onko se säkin mäiskiminen niin mukavaa (vastaus: ON!) vai ehkäpä potkiminen, tai treenaus, jossa pitää itse asettaa itselleen haaste + tavoite. No joka tapauksessa, se laji saa minut liekkeihin, ahhahaha, tulipas sanottua huvittavasti.

Vähän aikaa sitten sain väännettyä virsien soinnutukset valmiiksi, mutta jotenkin se on tuntunut niiiiiin pakkopullalta, että en nyt oikein tajua. Kun sitten tein, niin sain tehtyä, mutta hampaita kiristellessähän se sitten meni. Totta on, että olisin voinut delegoida hommat toisille, mutta...  Muutenkin on hyvä toisinaan haastaa itseään tekemään asioita, joita ei jaksa/huvita tehdä. Terkkuja vaan sille joka keksi siivouksen, jota minä välttelen erittäin tehokkaasti.

Älkää te olko yhtä ahmatteja tämän suhteen kuin minä. T. pakko aikatauluttaa elämä

Mun tekisi mieli kertoa teille mitä oon tekemässä, mutta voin kertoa, että siihen liittyy:

- Paperi
- Paljon kirjoitusta
- Hommaa
- Jännitystä (ainakin minulle)

Nyt aloitan tekemään jonkin näistä koulutehtävistäni, huokaus.

sydän, Aiju

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti