keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Mun piti kirjoittaa tämä vain yhden päivityksen loppuun, mutta päätinkin tehdä siitä oman päivityksensä. 

Oon iloinen mun seurakunnasta, joka on huippu ja paras! Musta on kivaa olla kerrankin paikassa, jossa mun ei tartte miettiä, että "onko tää mun paikka". Toisinaan ihmiset seilaavat seurakunnasta toiseen eivätkä juurru mihinkään. Jos paikkakunnalla on joku puhuja niin sinne voi sitten mennä, mutta ei muuten.

Tuollainen ihminen olin itsekin, kävin eri seurakunnissa kuuntelemassa eri puhujia ja ajattelin, että ei se haittaa olla ilman seurakuntaa, sehän on hienoa olla yksinäinen soturi. Jos kuitenkin mietitään lammaslaumaa, ei ne lampaat yksinään heilu, jos heiluu niin korkeintaan kohti susien ja muiden villipetojen suuta. Jumala on sanonut, että me tarvitaan hengellinen koti, jossa voidaan kasvaa ja oikeasti olla niin kuin kotona, kasvattavassa ja turvallisessa ilmapiirissä, missä ei tarvitse miettiä kelpaako sellaisenaan vai ei.

Miten sitten eksyin omaan seurakuntaani?

Olin tosiaan pitkään ollut ajatuksella "yksinäinen ratsastaja, suuri soturi, en tarvitse muita". Hyvä ystäväni Susanna puhui minulle useasti siitä, miten minun täytyisi saada kyllä oma paikkani jostain ja minä vain naureskelin itsekseni "ahaha niinpäs sinä luulet". Tätä ennen oli toinen seurakuntamme pastoreista lisännyt minut kaveriksi Facebookissa, vaikka emme edes tunteneet toisiamme.. 

Erään konferenssisarjan alkaessa rukoilin Jumalalta, että mihin menen, sillä kaupungissani oli tosiaan kaksi eri seurakunnan sarjaa meneillään. Isä totesi, että mene heidän järjestämäänsä ja minä kuuliaisena menin. Alku ei ollut minulle mitenkään ruusuista. Olen oppinut rakastamaan Isälle antamista varoistani ja niin kuin aina, olin nytkin antamassa uhria kun oli kolehdin aika. Pyysin kokousavustajalta lappua, johon voi kirjoittaa summan jonka aikoo antaa ja maksaa sen sitten kotona netin kautta. Kun en sitten lappua saanut käännyin äkäisenä kokousavustajaan päin ja sepäs sitten törkkäsi kolehdilootan ohitseni. Voitte arvata kuinka suivaantunut olin ja ajattelin, että lähden kesken pois kun ei minun rahat kelpaa. Valitettavasti istuin toisella rivillä ja sali oli täynnä, joten en kehdannut enää lähteä vaan jäin sitten paikalleni murjottamaan.

Samassa tilaisuudessa sitten puhuttiin seurakunnan tärkeydestä ja puhuja totesi, että "jos olet jo seurakunnassa, niin ala tekemään siitä parempaa". Mietin, että ahahahah ei tartte siis lähteä sieltä, voin laiskistua ja elää hyvin, mutta sillon tyyppi tuli mun eteeni ja katsoi mua suoraan silmiin sanoen "Mutta jos se seurakunta on kuollut, liityppä vaikka tähän!". Olin hieman pettynyt suureen ajatukseeni tulevista laiskoiluista, mutta hyvä näin...?!

Jyväskylässä ollessani jätin jutun taka-alalle ja ajattelin, että katsotaan sitten kun olen Helsingissä. Siinä sitten eräänä viikkona rukoilin, että "Isä, jos mun pitää mennä siihen seurakuntaan, se saa kävellä mun luokse, tai no kävelemäänhän se ei pysty, mutta kyllä sää tiiät mitä tarkoitan". Hetki vain ja samainen pastori, joka minut oli lisännyt Facebookissa pyysi minua seuraavana päivänä olevaan kokoukseen.

Tämä seurakunta sijaitsi silloin vielä Espoon puolella ja ihmettelin suuresti, miksi minun pitäisi mennä sinne, koska olin nähnyt aiemmin, että seurakuntani sijaitsee Bulevardilla. Päätin sitten mennä kuitenkin käymään paikassa ja tilaisuuden lopussa ilmoitettiin: "Niin seuraavalla viikollahan ollaan meidän uusissa tiloissa.... Bulevardilla!" :D::D voitte uskoa miten paljon minua tuo on naurattanut.

No pointti mulla tässä päivityksessä oli iloita seurakunnastani ja sanoa, että jos sulla ei oo vielä omaa oot tosi tervetullut käymään meillä ! : ) Myös kaikki muutkin on tervetulleita, kivaa jakaa koteja, eikö?!

pst. River eli minun toinen kotini

sydän, Aiju


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti