maanantai 11. maaliskuuta 2013

Ilmapallo, palloilma

Mun painajainen
Näin eräässä blogissa kuvan ilmapalloista ja päätin, että on aika avautua näistä kamalista ällömöllötyksistä.

Ilmapallot saivat kurjan alkunsa, joskus menneessä historiassamme kun joku sai huonon idean täyttää eläimen rakon tai suolen. Tästä kurjasta ideasta innostuneina sitten myöhemmällä ajalla Euroopassa trubaduurit viihdyttivät ihmisiä puhaltelemalla ilmaa teurasjätteisiin, namnam, ihmisillä on ollut aina niin outo huumori! Lasten ilmapalloja taas oli ainakin eskimoilla ja inkkareilla, ne olivat niitä eläinten rakkoja, täytettynä ilmalla...

Meidän ilmapallot eivät enää näytä miltään rakoilta tai suolilta, onneksi. Tiettävästi ensimmäiset kumiset ilmapallot kehitettiin 1842 Lontoon Kuninkaallisessa akatemiassa professori Faradayn johdolla. Tällöin proffa oli täyttänyt ohuesta raakakumista tehtyjä ilmatiiviitä pusseja vedyllä. Massaa näistä tuli 1800-luvun lopulla, kun kumin valmistaminen pääsi vauhtiinsa. Super varmaa tietoa ei kuitenkaan ole, että olisiko joku oikeasti keksimällä keksinyt ilmapallon (ja jos olisi se ihminen oli varmasti kurjin tyyppi ikinä). Tiesittekö muuten, että Suomessa on ollut ilmapallotehdas, mutta se suljettiin siinä 1940-1950 luvulla (miten ikävää...)

Mun sydän ei ole koskaan sykkinyt ilmapalloille, inhoan niitä syvästi. Mun mielestä folio- ja vesipallerot on ihan ok, mutta ne jotka täytetään ilmalla.... AHAHAHHA. Hyi, ilmapallot on kivan värisiä, mutta jos nään niitä saan hytinä ja tutina kohtauksen. Ensinnäkin niistä lähtee kamala ääni kun ne räjähtää, mun korviini sattuu ja ne surkastuu, enkä kuule mitään. Toisekseen se kun ne pomppii öllölöllöilevästi sun luoksesi sillain "Pamahdan naamallesi" saa mut lähes pyörtymään kauhusta. Muistan elävästi kun istuin kirkossa ja eräs tuttuni siellä leikki ilmapallolla! Hyi meinasin saada melkein slaagin ja osittain sainkin. Voin kuvitella sen kivan kaikunan korvissa kun se olisi räjähtänyt.

Jos joutuisin ikinä, ikinä, omiin juhliin joissa olisi ilmapallot niin varmaan lahtaisin kirveellä sen, joka ne pallot olisi sinne keksinyt tuoda. Harmittaa tietenkin, että mun korvat on niin herkät ja ihan kun monet sanoo, että "käytä korvatulppia", niin käytän. Mutta sattuu se vieläkin hieman korviin, vaikka ne tulpat siellä olisikin, aiaiai.

APUVA!
Elikkäs kun te joskus tulette johonkin pippaloihin mitkä meikä on järkännyt, uskaltakaakin tuoda ilmapalloja sinne (ette pääse sisään!) ahahah. ::D Pakollinen avautuminen suoritettu, hyi sain kylmiä väreitä kun katsoin näitä ällöttäviä pallokuvia, yyh!

Tämän hieman suruisenkin päivityksen iloksi voisin todeta, että näin eräänä iltana pikkuruisen hiirulaisen hyppimässä ulkona!! SE OLI NIIN SÖPÖ. Harmi, etten osaa tehdä pikkuruisia vaatteita, okei, en osaa tehdä isojakaan, olisin muuten kutonut sille lakin ja sukat JA kaulahuivinkin... Se oli niin söpöliini tuituit!
Sillä oli pitkä ja hieno häntä, jonka se rullasi selkänsä päälle kun valmistautui hyppäämään. Yllättävän sosiaalinen ja uskalias niin pikkuruiseksi! Se tuli mun luokseni ihan melkein viereen ja pomppi vieressä, mun teki mieli antaa sille viinirypäle, mutten tiennyt olisiko se ollut sille hyväksi, joten jätin sitten antamatta. SILTI mua säälitti se pikkuotus, se oli niin liikuttavan pieni ja söpö ja.. Liikuttava! Tästä tulikin mieleen, että yksi talvi näin ketun, sen hännästä oli lähtenyt melkein kaikki karvat ja sekös jos mikä oli piskulaisen näköinen. Eläimet on huvittavia ja söpöjä! 

sydän, Aiju

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti