torstai 28. maaliskuuta 2013

Olisitko suklaakeksi vai sateenkaarikeksi?!

"Mä olen niin tavallinen" - on ollut mun mielessäni hyvinkin paljon. Monet sanovat noin ja mietin, että "aijaa, et mun mielestä!" Mistä se tavallisuuden tunne sitten kumpuaa? Siitäkö, että kun tulee kotiin jostain, menee istumaan koneelle tai telkkarin ääreen, syö päivittäin lähes samaa ruokaa ja elää muutenkin elämäänsä tappavilla rutiineilla.

Mä en ole koskaan halunnut olla se, joka jää kotiin istumaan telkkarin ääreen tullessa töistä. Teen sitä kuitenkin, enkä tahdo edes ottaa paineita. Kun siinä sitten istun ja mietin, mitä oikeasti haluaisin olla, on mun mieleen tullut nämä asiat:

- Seikkailijatar, huimapää, joka ei pelkää vaarantaa henkeään ja uskaltaa kiivetä korkeimpaan puuhun
- Taistelija, hallitsee monia eri taistelulajeja
- Energinen, jaksaa hypellä jokainen päivä puusta puuhun ja pystyy moniin erilaisiin tekoihin
- Itsenäinen, ei tarvitse ketään suojelemaan itseään vaan pärjää omillaan ja osaa saalistaa ruokaa!!
- Metsästäjä, niin kuin yllä jo mainitsinkin, kykeneväinen saalistamaan omat ruokansa
- Tyylitajuinen, pystyy olemaan tyylikäs, mutta samalla resuinen
- Utelias, kykeneväinen kiinnostumaan uusista asioista ja seikkailuista
- Hyväntahtoinen, auttaa niitä jotka tarvitsevat apua, mutta ei edelleenkään ole ite apua tarvitseva

Valitettavasti asiat jotka tuossa listasin ovat aika kaukana siitä miltä todellisuus näyttää. Jos mulla olisi värikynä jolla voisi näyttää minkä värinen on, se värikynä olisi hopeanharmaa, lähes sävytön. Haluaisin olla värikynä, jossa on monia eri värejä. 

Ja otsikkoni viittasi lähinnä siihen, että suklaakeksit ovat usein saman makuisia ja samanlaisia, sateenkaarikekseissä on väriä ja elämää. Ne eivät edes maistu samalta.

Mä haluaisin olla keksi, joka jää mieleen ja jota ei voi enää sen jälkeen kopioida.

Reaktorissa oli yläköysirata ja päätin uskaltaa mennä sen. Mä menin. Siinä sitten kävellessäni tuijotin alas ihmisiä ja tajusin ajattelevani todella usein, että "voi kun mä haluaisin" ja sitten aina keksin miljoona tekosyytä sille, miksen voisi ja haluaisi/kykenisi. Yleensä ne syyt ovat "työt", "raha", "koulu"....

--> Töistä voi ottaa vapaata
--> Rahaa voi säästää sen verran, että sen jutun voi tehdä
--> Koulussa on kivaa, mutta jos mä kuolen huomenna, miten ne kokematta jääneet kokemukset mua hyödyttivät?!


Siinä killuessani päätin, etten hukkaa enää hetkeäkään siitä, että lähtisin toteuttamaan mun ideoitani. Jos sä et hengitä, ei kukaan muu voi hengittää sun puolesta. Koneet pystyy pitämään sitä yllä, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia.. 

Psst. Kuva 1, 2, 3, 4, 5,  & 6

sydän, Aiju

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti