maanantai 15. huhtikuuta 2013

"Mulle kaikki nyt heti paikalla"

Istun tässä taas vaihteeksi läksyjäni välttelemässä. Mun työkaverini nauroivat mulle yksi päivä kun valitin sitä, miten paljon hommia mulla vielä on tekemättä. Yksi totesi hyvin, että "Aina mää sulle sanon, että nyt vähennät ja silti kohta sä taas oot "kamalasti tekemistä"". Se on ihan totta, mulla on ihan täydellinen kyvyttömyys tässä tehtävien vastaantottamiskyvyssä. Haluaisin tehdä kaikkea ja valitettavasti vuorokauden aikarajoite ei tue tätä hankettani.

Yritän kuitenkin nyt tsemppailla, sillä mitä nopeammin vaan teen kaiken pois alta, sitä nopeammin ne on tehty. Huooooh.

Meidän ikkunan edessä on tänä talvena ollut kaksi isona lumiukkelia. Saan joka ilta sydänkohtauksen kun avaan tai suljen verhot, koska en koskaan muista rekisteröidä noita otuksia päähäni, ikävää. Ainiin! Meidän tiemme on tällä hetkellä oven edestä kulkea lumipolku ja toivon, että pääsen täältä pois ennen kuin se romahtaa. Tällä hetkellä se on uhkaavan kalteva, mutta vielä pystyy kävelemään suhteellisen tyylikkäästi rämpimättä polviaan myöten lumessa. Täytyy katsoa mikä on tilanne muutaman viikon päästä, mutta ainakin eilen tuossa järvellä oli vielä pilkkijöitä, joten uskoisin, että maan ja veden lämpötilat ovat sen verran vilpoisia vielä, että se ei sula ihan heti.

Mikä tuo kaiken kestävä talvi muuten on? Olen kyllä kuullut, että kohta sen jääkauden pitäisi pullahtaa tänne uudestaan, mutta en nyt tiedä välittäisinkö siitä niiiiiin paljoa. Toisaalta olen ajatellut hyvin vakavasti, että mammutilla ratsastaminen olisi ehkä erittäin hieno kokemus. Kuvitelkaapas mammuttiautot...  Tai siis lähinnä että ne mammutit olisivat autoja, niillä sitten hurrutteltaisiin liikenteessä ja mitä vanhempi mammutti sen kätevämpi sillä olisi ajella ennen kuin se saavuttaisi eläkeiän ja joutuisi mammuttien vanhainkotiin.

Koska tämä teksti tuntuu rönsyilevän haeskellen samalla muotoaan voisin tähän todeta, että olen miettinyt hyvin hyvin paljon tulevaisuutta. Lähinnä vain siis pohtinut sitä, että kohta minun pitäisi tietää asioita ja olla ammattilainen, se on hiukan pelottavaa. Toisekseen haluaisin hirveästi opiskella taidehallintoa joten minun täytyy myös miettiä sitä polkua tämän koulun jälkeen. Välillä mua harmittaa, että oon kiinnostunut niin monesta asiasta, mutta ehkä tässäkin löytyy se oma "kultainen keskitie".

Oon nauttinut jotenkin tästä päivästä kun ei ole tarvinnut tehdä koko ajan hirveästi jotain, tai no tarvitsisi, mutta en minä ole nyt viitsinyt. Kohta palkitsen itseni päiväunilla, sillä söin hyvin ja nyt on olo kuin pululla pullakuurin jälkeen.

Nauttikaa ihanasta valosta, joka on päättänyt ilahduttaa lumen vallassa olevaa kevättämme. Minä lähden tekemään nyt niitä läksyjä.

sydän, Aiju

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti