maanantai 20. toukokuuta 2013

Auau

Tässä eräänä päivänä töissä nautin onnellisena olostani kun yhtäkkiä nasautin alaselkäni. Nyt siihen koskee ja toivottavasti tämä menee hyvin nopeasti ohi, sillä en pidä tästä tunteesta ollenkaan.
Edellisen päivityksen jälkeen oon mm. aloittanut budjetin alusta yhden virheen takia ja yrittänyt selvittää muita tehtäviä, joita tällä hetkellä tässä itseasiassa välttelenkin.

Mua ärsyttää kun en oo päässyt liikkumaan ja eipä tänäänkään hirveästi liikuttu kiitos selkäni joka ei anna oikeastaan periksi.

Muuten oon kyllä taas ihan menossa ja tekemässä kaikkea siistiä. Jumala liikkuu voimallisesti ja oon saanut nähdä ihania ihmeitä ihmisten elämissä, sekä yliluonnollistakin huolenpitoa. Oon onnellinen, että oon päässyt näkemään kaikkia näitä asioita, mutta oon päättänyt vakaasti rukoilla samanlaista Azusa-kadun tapaista herätystä (siitä jossain vaiheessa myöhemmin)... MUTTA mun pääasiani tässä päivityksessä nyt olikin, että mun elämäni heittelee iloisesti suuntaan ja toiseen, nyt suuntana on se, että syksyllä mun asuinpaikkani on toinen, opiskelen ja teen kaikkea muutakin jännittävää.

Mun Isäni on ehkä maailman jännittävin olento ja mun reittini on suora, mutta välillä mutkien kautta voittoon t. tottelematon nuorikko.

"I'm awed by Your beauty, lost in Your eyes
I long to walk in Your presence like Jesus did
Your glory surrounds me and I'm overwhelmed

I'm not afraid
I'm not afraid

Show me Your glory, show me your glory, my God
Show me Your glory, show me Your glory

I long to look on the face of the One that I love
Long to stay in your presence, it's where I belong" - Jesus Culture, Show me your glory


<3, Aiju

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

! : )

Kivaa kun käytte noin usein vilkuilemassa meikää täällä! Mulle ei kuulu mitään uutta, paitsi oon mennyt naimisiin!
Huomatkaa kaunis hymyni
Eeeen tiedä oonko monelle kertonut tästä suhteesta, mutta jotenkin heti kun kohdattiin niin asiat vaan loksahteli kohdalleen. En ite ainakaan oo aina ollut mitenkään iloinen sitoutumisesta ja tiedän, että toinen puoliskoni on ollut aika usean ihmisen käsittelyssä, mutta mun seurassa tuo on kyllä ihan ainutlaatuinen yksilönsä! Ollaan seurusteltu noin hmm, kohta puolisentoista vuotta ja arki menee miten menee, ylämäkiä ja alamäkiä. Alamäistä saa kuitenkin vauhtia ylämäkeen eli ehkä on hyvä, että on niitäkin.

Miksi hiljaisuus? En oikein hirveästi jaksa jakaa asioitani ihmisten kanssa, mutta nyt kerrankin ajattelin olla lojaali. Tää meidän suhde on ollut myös aika hankalaa ajoittain, koska välillä on käynyt niin, että "Eipä ole aikaa sinulle" tai "Oon nyt aika varattu, mutta katellaan muutamien kuukausien päästä".  On myös toki pitänyt miettiä, että mikä tää meidän juttu oikeasti on, onko se varteenotettava vai kannattaako vaan viskata hanskat tiskiin. Ite oon ainakin meinannut monta kertaa heittää lapaset vuorelta alas, mutta jotenkin tuo toinen on nyt vaan jäytänyt lihassani niin kuin tikku! Ei sitä ole niin helppoa unohtaa toista, jos on sitonut niin paljon iloja ja suruja yhteisiin hetkiin. Tuossa viime viikon puolella sitten meikä päätti, että nyt tai ei koskaan ja tässä sitä sitten ollaan. Aika paljon matkaa on vielä edessä, mutta eiköhän siitä selvitä kunnialla loppuun asti.

Ainiin ja saatte myös vihdoin nähdä kuka tämä suloinen sulhoni on:
Todelliset tunteet?
Okei, tää oli taas tätä mun suoranaisen hauskaa huumoria, jolle nauran ite niin, että naama repeää. Oikeasti teen tätä iänikuista projektiani PK-yrityksen budjetointi ja raportointi kirjan kanssa. Tää tehtävä jäytää mun sieluani enemmän tai vähemmän ja toivon hartaasti, että se kuolee pois. Mulla on enää niiiiin vähän jäljellä, mutta oon kuin puristettu appelsiini, jossa ei oo enää mitään nestettä. (Kuiva tyyppi!)

Koska kello on aika paljon ja mulla on huomenna aikaisin töitä ja oon luvannut tehdä yhden kakkusenkin loppuun, niin nyt taidan mennä unille ja toivoa edelleen, että joku ihmeellinen tuulenpuuska nappaa tuon tehtävän ja tekee sen mun puolesta niin, että saan opintopisteet ilman loppurehkintää. Unelmissa varmaan, mutta sen takia meikä nukkuukin!

Ottakaa kaikki irti tosta auringosta joka vilkuttelee taivaalta, meikä tekee koulutehtäviä ja on töissä...

sydän täynnä rakkautta (ahahhaha, huono vitsi), Aiju

perjantai 3. toukokuuta 2013

aaaaluette - tai jotenkin niin se meni...

Otsikolla viittaan lähinnä siihen hauskaan lauluun, jota lapsena laulettiin kurkutsuorina. En muista millään mitenkä ne sanat menivät, mutta eipä kai tuo haittaa, jos nappasitte kuitenkin mitä kappaletta tarkoitan.

Mua on naurattanut suunnattomasti hakusanat joilla tänne on löydetty. En tiedä aina pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta paras on ehdottomasti "hänestä tuli kaivosnainen" ja sitä muistelen innolla.
Ärärärär sanoo pelottava meikä karhuna, ärärärär!

Tällä viikolla oon tehnyt taas (tai ainakin kuvitellut tekeväni) koulutehtäviä. Mun koulu on mennyt ihan suhteellisen hyvin, mutta jotenkin mua laiskottaa hirveästi enkä jaksaisi tehdä mitään muuta kuin völläillä. Mun suurin hauskuuteni viime päivinä on ollut sängyssä makaaminen ja varpaiden heiluttelu. Ensi viikolla se ei onnistu enää niin hyvin, koska meikällä on töissä aamuviikko eli pittää olla pirtsakkana (tai no ei tarvitse) työpaikalla seittemältä. Positiivista siinä on kuitenkin se, että pääsee aikaisemmin pois ja toivottavasti paistaa aurinko!

Olin tuossa yksi päivä Lindexillä ja olette varmaan katukuvastamme bonganneet sen ihan törky makeen mekkosen? Tarkoitan tätä näin itse sen sinisenä ja olin hyvin myyty. SIINÄ ON TASKUT, oikeasti, mikä käytännöllisyyden multihuipentuma. En oo oikein ikinä ymmärtänyt, että miksei mekoissa ole taskuja, koska kyllä mä ainakin tunkisin vaikka mitä sinne. Sitten pitää kuljettaa pussukkaa sun toista mukana ja olisi kivaa välillä vaan olla rentoheikkinä ilman mitään kummempia rollotuksia mukana. Kun oon jossain vaiheessa enemmän rahoissa säntään kauppaan ostamaan tuon ja se soppii hyvin yhteen mun kivojen korkkareidenkin kanssa. Kadut ovat tässä houkutelleet mua laittamaan jalkaani muutakin kuin nuo vuorelliset tossut.
Joillakin on silmät selässä, meikällä yksi on suussa, ahdasta on
Ehkä mun pitäisi opetella suojelemaan itteäni itteltäni?
Mun elämässä ei ole nyt tapahtunut sen kummoisempaa, mulla on hirvittävä ikävä Savate formea, joten pitääkin ostaa kortti, että pääsen taas treenaamaan huippu iskuja, joilla suojelen itseäni, ahhaha. Pidin juuri eilen paitaa jossa on Aku Ankka ja kolmoset. Kuvassa Aku toteaa, että hänellä on upeat lihakset ja pojat nauravat "ahaha nuo herneet vai", johon minä samaistun täysin. Kiitoksia vaan pikkusiskolle kun meikä tyytyväisenä vähän kasvaneisiin käsilihaksiini saan vastakaikuna "ahahah, eihän täällä ole mitään". :D::DD OLET VÄÄRÄSSÄ, KYLLÄ ON! Olipa paljon naurua tässä osiossa, mutta sitäpä meikän elämästä ei kyllä yleensä puutu!

Nyt taidan painella nukkumaan, koska huomenna tehdään Siinan kanssa hieman tehtäviä valmiiksi, niin että yksi kurssi lisää plakkarissa + iltapäivällä menen meidän pastorinnan baby showereihin, en oo koskaan aiemmin ollut joten jännää! Mitäköhän pukisin päälleni?!
Mikä nykyajan purkkia vaivaa, ei tuu hyviä palloja ei!
Heiputirallaa,

Aiju