keskiviikko 21. elokuuta 2013

Heja Sverige!

Minne tie vie? En tiiä ! -Kuva Iida-Sofia Pätsi
Ruotsiin tultaessa tajusin miten lähellä tämä paikka on. Lentokoneen laskeutuessa ajattelin "mitä ihmettä, vastahan mä tähän istahdin". Mulla oli varattuna junaliput joten päädyin hengailemaan Arlandan lentoasemalle smoothien kanssa, jotta en valehtelisi voin kertoa, että aloitin tämän kirjoituksen silloin eli nyt. Arlanda on kiva ja täälä on paljon ihmisiä, tämän hetkisissä suunnitelmissani on tavata tätini Tukholmassa, toivottavasti asiat osuvat sitten nappiin : )

Ainut asia mikä mua harmittaa Ruotsiin tulemisessa on se, että mun seurakuntani ei ole täällä. Seurakunta on kuin toinen koti, paras paikka ja Isän huone. Mulla on jo nyt vähän ikävä sinne varsinkin kun tiedän, että seuraava kerta siellä ollessa on hieman pidemmän matkan päässä. Toisaalta tiedän, että mun hetket vietettynä Isän kanssa ovat tosi arvokkaita ja odotan innolla mitä saan oppia tältä matkalta. Ainakin mun kansainvälinen kutsu on vahvistunut tosi paljon ja mulla onkin joitakin suunnitelmia kevättä varten. Luulen, että tällä kertaa jopa Jumalakin on mun kanssa samaa mieltä asiasta heti ;)


Puhuttiin tänään asuinkumppaneitteni kanssa, että voitaisiin alkaa koikkailemaan viikottain. Tämä lähinnä tarkoittaa siis sitä, että jokainen kokkaa kerran viikossa oman maansa ruokaa ja aloittajana taitaapi toimia herrasmies Venäjän puolelta. 

Mulla on ollut muutenkin aika kansainvälinen meininki täällä, koska meitä on tosi monesta maasta. Oon huomannut, että tulee hengailtua eri ryhmissä ja täällä on ihan SIKANA saksalaisia!! Oikeasti, en tiiä mistä niitä on näin paljon tullut, mutta täällä ne on kaikki. Yksi kerros taitaa olla saksalaisia täynnä ja olisiko siellä yksi ruotsalainen (?!). Oon nyt hengaillut täällä saksalaisten, kiinalaisten ja espanjalaisten kanssa ja kivaa on ollut. Eilen oltiin yhdessä kuppilassa pelaamassa biljardia, se oli niin kivaa! Olin joka kerta voittaja joukkueessa ja pari kertaa taisin hyppäillä joukkiosta toiseen kesken pelin (näin saavutetaan maksimaalinen voittoprosentti "MÄÄ OLIN TEIDÄN JOUKKUEESSA", en kyllä oikeasti huijannut ollenkaan! En vain tiennyt, että missä joukkueessa olin kun meitä oli yhtäkkiä hirveän paljon. haha :D

Täällä on myös ainakin kolme suomalaista jotka oon tavannut. Nekin on ihan tosi mukavia ja ihan tosi energisiä ihmisiä. Oon täällä huomannut jotenkin oman suomalaisuuteni ja yllättynytkin siitä, miten hankalaa mulle on lähteä small talkkailemaan ihmisten kanssa. En oikein tajua miksi pitäisi puhua kun lyö tyhjää eikä aihetta löydy. Ehkäpä mä täällä ollessani opin senkin taidon. 

Nopeasti mainitsinkin jottain statuksessa, että täällä on ongelmia netin kanssa. Meikän käytävällä kaikilla muilla toimii netti paitsi mulla, epistä! Käytän nyt tällä hetkellä yhden naapurin nettiä ja eilen istuin toisen kaverin huoneessa, haha. Onneksi kaikki on tosi avuliaita tän asian suhteen, koska meidän pitää tehdä paljon juttuja netin kautta. Kukaan ei tiedä mistä ongelma johtuu, mutta internetin tarjoaja kai yrittää ratkaista asiaa parhaillaan, parasta olisi !!!

Kaikista eniten täällä ollessani oon ollut yllättynyt siitä, miten helposti tuli vaihdettua kieli englanniksi. Oikeasti. Ainut tilanne missä olin pihalla, oli kun yritin kysyä, että missä on mikrokupu, enkä tiennyt sanaa eikä kanssa puhujani tajunnut mitä kupu tarkoittaa. En tiedä käyttääkö nuo hirveästi kupuja... :D

Oon kuitenkin ihan iloinen ja onnellinen. Kaikki menee hyvin ja elämä on kivaa. Ehkäpä mä sunnuntaina pääsisin käymään seurakunnassa?? 

sydän, Aiju


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Lahjakassistako se lahja paljastuukin?

Mulla on ihanat kengät, ne on siniset ja kauniit, ja matkalaukussa. Mulla on myös äidin sormus sormessa, sekin on kaunis ja sopii mulle loistavasti. Materia, mikä onnen kantamoinen etten sanoisi!

Dublinin matka oli kerrassaan ratkiriemukas ja nautin suuresti.

Huomenna on aika mennä, aika tulla ja aika nähdä itsessäänkin jotain vähän uutta. Jos ajatukset voisivat pujotella keskenään, mun pää näyttäisi tällä hetkellä virkatulta pitsimatolta, jossa eri väriset langat kirmailisivat toistensa yli ja ali. Kokonaisuus on kuitenkin aika hieno, vaikka itse sanonkin.

Tänä viikonloppuna oon nauttinut ja saanut viettää aikaani myös Israel-juhlassa, mikä oli oikein hieno kokemus.

Oon pohtinut hyvin paljon asettumistani tiettyyn kaveripiiriin. Mulla on valtavan monipuolisen lahjakkaita ihmisiä kavereina ja ystävinä, mikä on tosi hienoa. Saan jatkuvasti yllättyä niiden ihmisten uusista ideoista ja kyvyistä tehdä asioita mitä en itse olisi koskaan keksinyt tehdä. Oon ehdottomasti hieman kateellinen niiden ihmisten kyvyille, mutta mun mielestä on oikeastaan kivaakin olla kateellinen positiivisille asioille, varsinkin kun se kateellisuus ei ole sitä, että istuisi naama rypyssä huoneen nurkassa ja miettisi miten itse on huono tai epäonnistunut kaikessa. Mäkin oon lahjakas, esimerkiksi syömisessä, puhumisessa ja nauramisessa röhöttäen niin, että kuulostaa siltä kuin sikaa oltaisiin viemässä teurastamolle.

Yritin ihan sika pitkään ottaa kuvan jossa näyttäisin niin iloiselta mitä mun sydän on! Ps. huomaatteko mun lempieläimet?? Tässä mun onnellisuuskuva nyt sitten on (onneksi näytän pullahiireltä. PULLAT, täältä tullaan!):


Niin ne jotka eivät tosiaan vielä tienneet, lähden vaihtoon kohti uutta maata nimeltä.... ???

:)

sydän, Aiju

maanantai 5. elokuuta 2013

At the cross

Välillä elämä tuntuu olevan sellaista, että se heittelee paikasta toiseen kuin tuuli hattua. Tuulihatut ovat muuten aika oivallinen herkku, tuli tässä jotenkin mieleen tietyistä sanoista, hah! 

Mun elämäni tuntuu tällä hetkellä majailevan enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Oon huomannut myös, että mun ystävät on tosi liikkuvaista sorttia, mistäköhän löydän ne seuraavan kymmenen vuoden sisällä? Toisaalta eipä tässä ole hätiä mitiä, kaikki järjestynee aikanaan kuitenkin oikein. Toisaalta mua mietityttää hyvinkin usein, että mitä se ulkomailla olo oikeastaan ihmisille saa antaa, miten ne ihmiset muuttuvat ja onko se ulkomaille lähtö semmoista, että meidän tiet tulevatkin eroamaan. Suurimman osan tulen kuitenkin tapaamaan vielä taivaassa, että eipä siinä suurempaa surua, mutta entäs ne jotka eivät tulekaan samaan paikkaan? 

Oon tajunnut miten mun tiet ovat lähteneet toisille reiteille monen ihmisen kanssa. En oo kuitenkaan valmis tinkimään Jeesuksesta tai siitä sanasta mitä mun on tarkoitus julistaa. En myöskään ole valmis tinkimään rakastamisesta ja välillä mun täytyykin muistuttaa itteäni siitä, että mä en sitä pelastamisen työtä ihmisessä tee, vaan se on ihan joku muu mua korkeampi ja parempi. Joku joka kuoli mun puolesta ristillä. 

"At the cross I bow my knee 
Where Your blood was she'd for me 
There's no greater love than this 
You have overcome the grave 
Your glory fills the highest place 
What can separate me now" 
- At the cross, Hillsong

Olin tässä yksi päivä mun aivan ihanan seurakuntalaisen luona juhlimassa baby showerissa. Voi että! Sain nauttia ihanista tarinoista miten Jumala on vaikuttanut ihmisten elämissä ja se hyvyys mikä Isässä on, koskettaa mua aina.  Onneksi pääsen vielä jossain vaiheessa katsomaan mun Isääni suoraan silmiin, jee! 

"When the oceans rise and thunders roar
I will soar with You above the storm
Father you are King over the flood
I will be still, know You are God"

- Still, Hillsong

sydän, Aiju