keskiviikko 21. elokuuta 2013

Heja Sverige!

Minne tie vie? En tiiä ! -Kuva Iida-Sofia Pätsi
Ruotsiin tultaessa tajusin miten lähellä tämä paikka on. Lentokoneen laskeutuessa ajattelin "mitä ihmettä, vastahan mä tähän istahdin". Mulla oli varattuna junaliput joten päädyin hengailemaan Arlandan lentoasemalle smoothien kanssa, jotta en valehtelisi voin kertoa, että aloitin tämän kirjoituksen silloin eli nyt. Arlanda on kiva ja täälä on paljon ihmisiä, tämän hetkisissä suunnitelmissani on tavata tätini Tukholmassa, toivottavasti asiat osuvat sitten nappiin : )

Ainut asia mikä mua harmittaa Ruotsiin tulemisessa on se, että mun seurakuntani ei ole täällä. Seurakunta on kuin toinen koti, paras paikka ja Isän huone. Mulla on jo nyt vähän ikävä sinne varsinkin kun tiedän, että seuraava kerta siellä ollessa on hieman pidemmän matkan päässä. Toisaalta tiedän, että mun hetket vietettynä Isän kanssa ovat tosi arvokkaita ja odotan innolla mitä saan oppia tältä matkalta. Ainakin mun kansainvälinen kutsu on vahvistunut tosi paljon ja mulla onkin joitakin suunnitelmia kevättä varten. Luulen, että tällä kertaa jopa Jumalakin on mun kanssa samaa mieltä asiasta heti ;)


Puhuttiin tänään asuinkumppaneitteni kanssa, että voitaisiin alkaa koikkailemaan viikottain. Tämä lähinnä tarkoittaa siis sitä, että jokainen kokkaa kerran viikossa oman maansa ruokaa ja aloittajana taitaapi toimia herrasmies Venäjän puolelta. 

Mulla on ollut muutenkin aika kansainvälinen meininki täällä, koska meitä on tosi monesta maasta. Oon huomannut, että tulee hengailtua eri ryhmissä ja täällä on ihan SIKANA saksalaisia!! Oikeasti, en tiiä mistä niitä on näin paljon tullut, mutta täällä ne on kaikki. Yksi kerros taitaa olla saksalaisia täynnä ja olisiko siellä yksi ruotsalainen (?!). Oon nyt hengaillut täällä saksalaisten, kiinalaisten ja espanjalaisten kanssa ja kivaa on ollut. Eilen oltiin yhdessä kuppilassa pelaamassa biljardia, se oli niin kivaa! Olin joka kerta voittaja joukkueessa ja pari kertaa taisin hyppäillä joukkiosta toiseen kesken pelin (näin saavutetaan maksimaalinen voittoprosentti "MÄÄ OLIN TEIDÄN JOUKKUEESSA", en kyllä oikeasti huijannut ollenkaan! En vain tiennyt, että missä joukkueessa olin kun meitä oli yhtäkkiä hirveän paljon. haha :D

Täällä on myös ainakin kolme suomalaista jotka oon tavannut. Nekin on ihan tosi mukavia ja ihan tosi energisiä ihmisiä. Oon täällä huomannut jotenkin oman suomalaisuuteni ja yllättynytkin siitä, miten hankalaa mulle on lähteä small talkkailemaan ihmisten kanssa. En oikein tajua miksi pitäisi puhua kun lyö tyhjää eikä aihetta löydy. Ehkäpä mä täällä ollessani opin senkin taidon. 

Nopeasti mainitsinkin jottain statuksessa, että täällä on ongelmia netin kanssa. Meikän käytävällä kaikilla muilla toimii netti paitsi mulla, epistä! Käytän nyt tällä hetkellä yhden naapurin nettiä ja eilen istuin toisen kaverin huoneessa, haha. Onneksi kaikki on tosi avuliaita tän asian suhteen, koska meidän pitää tehdä paljon juttuja netin kautta. Kukaan ei tiedä mistä ongelma johtuu, mutta internetin tarjoaja kai yrittää ratkaista asiaa parhaillaan, parasta olisi !!!

Kaikista eniten täällä ollessani oon ollut yllättynyt siitä, miten helposti tuli vaihdettua kieli englanniksi. Oikeasti. Ainut tilanne missä olin pihalla, oli kun yritin kysyä, että missä on mikrokupu, enkä tiennyt sanaa eikä kanssa puhujani tajunnut mitä kupu tarkoittaa. En tiedä käyttääkö nuo hirveästi kupuja... :D

Oon kuitenkin ihan iloinen ja onnellinen. Kaikki menee hyvin ja elämä on kivaa. Ehkäpä mä sunnuntaina pääsisin käymään seurakunnassa?? 

sydän, Aiju


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti