torstai 12. joulukuuta 2013

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää eikä ollenkaan piimää, koska en tykkää siitä.

Juhuu! 

Koululäksyt on kuraa!!
Jälleen kerran ihmettelen suurta ikuisuutta, jolloin olen saanut viimeksi kirjoitettua. Olen kuitenkin viettänyt hyvää aikaa naureskellessani vanhoille kirjoituksilleni, olen oiva ja erittäin huumorintajuinen, ainakin omasta mielestäni. 

Elämä Ruotsissa, Karlstadissa, on sujunut erittäin mukavasti. Jumala on siunannut mun matkaa ja en mä tänne olisi tullutkaan ilman tätä ohjastusta. Oon saanut paljon hyviä kavereita ja ollaan syöty yhdessä hyvää ruokaa, usein. Suurin osa kuvista joissa on liittyy jotenkin ruokaan, ruokapöydän ääressä olemiseen tai ruuan/leivosten tekemiseen. Terkkuja vaan tältä kulinaristilta. Niin kuin äitini kanssa kerran keskustelimme, etten pitänyt jostain ruuasta, tuli toteamus "Haha, tosi vaikeaa uskoa, että sinä et syönyt sitä, sä olet aina ollut vähän tuommoinen... Noh, kulinaristi". Ruoka on hyvää! Seuraavana mulla on suunnitelmissa tehdä kakku ystävälleni Karolinalle, joka viettää synttäreitään tänään, katsotaan mitä saan aikaiseksi :D 

Viime viikolla nautin elämästä Istanbulissa seurakuntani kanssa (River Helsinki tsek,tsek!). Meillä oli oikein oivallista aikaa yhdessä, ylistäen, rukoillen, maisemia katsellen... Parasta matkassa oli kuitenkin Jumala ja se, että päästiin kaikki tutustumaan Isään vielä ihan uudella tavalla. Syventämään suhdetta mikä meillä kaikilla oli jo valmiiksi jonkinmoisena asteena. Ja totta kai, saatiin tutustua toisiimmekin paremmin, mikäs sen parempaa kuin tutustuminen ihmisiin, joiden kanssa tulee jakamaan ikuisuuten. Toivottavasti meidän asunnot on lähekkäin, vaikka tuskin hirveän usein törmäillään, nämä ihmiset tietäen, voin jo nähdä miten he kirmailevat eri ihmisten kanssa ympäri taivasta tapaamassa ihmisiä joille he ovat saaneet esitellä Jeesuksen. Voitte arvata miten iso siunaus on elää niiden ihmisten keskellä, vähän kuin hengailisi alkuseurakunnan apostolien kanssa. 

Istanbulissa seikkaillessa, olin eräänä päivänä karttaa lukemassa Terhille ja Markulle. Tai kolmistaan olimme matkalla etsimään erästä kirkkoa. Tuntien loistavat kartanlukutaitoni, päädyimme etsimään pääkadulla ollutta kirkkoa kolme-neljä tuntia. Joten, minulle voi kertoa jos tarvitsee seikkailua päiväänsä, kartta käteen ja menoksi... Koska olen luonnollisesti lempeä kuin lammas, en kiukutellut, heitellyt karttaa kuin raivopäinen kakara tai kirkunut etten aio liikkua jos en saa ruokaa heti. Enkä myöskään jäänyt mököttämään paikalleni, koska en jaksanut enää kävellä.. Toisaalta, koska joku meistä teki näin niin löysimme kirkon joka oli lopulta nokkamme edessä. Miten hyvää matkaseuraa olenkaan! 
"En mä tiiä missä me ollaan, mulla on nälkä, ihan sama, en kävele enää yhtään mihinkään.." 
Torstaina kun käveltiin ympäri kaupunkia oikein porukalla oli ihanan mahtava ilma ja meidän jututkin olivat ihan hyvän tasoisia. Oon nähnyt muutamia kuvia itsestäni ja kuolen nauruun, no, ainakaan kukaan ei voi olla tunnistamatta meikää. Jospa sitä tässä vanhetessa oppisi näyttämään asialliselta kuvissakin, eikä sairaalasta karanneelta pululta, ahahahha :D Joka tapauksessa, ruokailun jälkeen osa porukastamme halusi erkaantua rannalle ja osa meistä halusi lähteä katselemaan Hagia Sofiaa, joka on siis alunperin ollut kristillinen kirkko, mutta myöhemmin se muutettiin moskeijaksi ja pikakatselun jälkeen voin kertoa, että sen arkkitehtuuria pidetään edelleen yhtenä bysantin ajan mestariteoksista. Nykyään se toimii museona, mikä on hyvä ainakin meikäläiselle, että pääsee kyttäämään tuollaisia upeita rakennuksia. Se oli hieno! Ja pojat tiesivät paljon, joten siinäpä meikällä oli oivallisesti kaksi opasta. Itse en kyllä tietotaidoillani loistanut, höh ja pöh! Eli kolmistaan siis hilppasimme tätä nähtävyyttä katselemaan. Hauskinta oli kun pojat painelivat omille teilleen ja meikä halusi nähdä Sinisen moskeijan, sain liioittelematta koko aukion ukkelit kimppuuni. "Tarvitsetko apua, osta osta, mihin menet". Lopulta kirmailin karkuun ratikalle urheimman seuratessa perässäni huudellaan "JUHUU, ARE YOU FROM FINLANDIAAA, HUHUU MISS!!!" 

Toinen ihana tapaaminen tapahtui kun olin ostamassa hedelmiä ja sain avukseni Kasimin, joka olisi halunnut tarjota teetä ravintolassaan. Kieltäydyin kohteliaasti kellon näyttäessä hyvin myöhää, mutta totta kai täytyi yrittää "minuutti, vain minuutti, anna minulle mahdollisuus".. Mahdollisuus mihin?? Otin kuitenkin käyntikortin ja kirmailin takaisin hotellilleni, jonka nimen olin luonnollisesti "unohtanut" keskustellessani tämän herran kanssa. Jos haluan joskus itsetunnon kohotusta tiedän minne suunnata...

Istanbulin yksi parhaista puolista oli myös ruoka. Rakastin sitä, että ruoka oli halpaa ja oli mahtavaa käydä porukalla syömässä ulkona. Pidin myös yöhön asti kestävistä juttu tuokioista Terhin kanssa ja muutenkin nautin Istanbulista. Toisaalta, rukoilen sen kansan puolesta, Jeesus tulee vielä muuttamaan sen maan! 

Pitää laittaa jossain vaiheessa teille noita videoita konferenssista kun ne tulevat. Meidän elämämme ei tule enää koskaan olemaan samanlaista, se on muuttunut iäksi. Kerron tässä vielä lyhyesti ylistyspuheeni kaikille matkalla mukana olleille ja kotisohvilla istuneille Kristuksen ruumiin jäsenille. Ootte valtava siunaus maailmalle ja ihmisille, jotka yrittävät löytää totuuden. Rakastan teitä ja ootte mulle todella suuri siunaus, te heijastatte mulle Kristusta ja Kristus jonka mä tunnen, on maailman paras, se on myös teissä ;) 

Nyt menen nukkumaan, koska huomenna mulla on Ruotsin puhekoe, johon on tietenkään ole valmistautunut muuten kuin tarkistamalla mikä on moskeija tai Turkki Ruotsiksi...
Suttu on sitten käteni joka teille vilkuttelee
sydän, Aiju