lauantai 11. lokakuuta 2014

Hän taitaa olla minulle juuri se...!

Väärä!

Kuka on minulle väärä ja kuka oikea ja mistä tiedän onko hän minulle juuri se juuri, jota olen kaivannut? Näin alkaa minun kysymykseni, jota olen taas pohtinut katseltuani laadukasta ohjelmaa nimeltä: Olipa kerran... (Ja nähdessäni paljon pareja ulkona, syksyä ilmassa, ja kun kaverit on menossa naimisiin, ihanaa! :) )

Kun mahtavat satujen hahmot ovatkin totta ja elävät mielenkiintoista elämäänsä kohdaten sen oikean ja sitten tuleekin kasoittain esteitä heidän onnensa eteen. Katsottuani jakson, missä "ilkeä kuningatar" olisi Helinä keijun avustuksella kohdannut "sen oikean", mutta pelostuksissaan ei mennytkään tapaamispaikalle kohtaamaan häntä, aloin pohtimaan onko tässä maailmassa sen oikeampaa kenellekään meistä? (Olen kyllä pohtinut muutenkin kohdatessani aina varsin vääriä ihmisiä itselleni). Jaksossa Helinä puuskahtaa kuningatteren olleen erittäin itsekäs, sillä hän oli pilannut "sen oikeansa" mahdollisuuden löytää "Se oikea".

Tästäpä aloin pohtimaan suurta pohdintaani, jota olen aina toisinaan pohtinut. Onko meille varattuna "se oikea" vai onko "se oikea" ihminen, jonka kanssa olet ja sitten siitä on muodostunut "se oikea". Aion tosiaan käyttää tuota "se oikea" lausahdusta, koska ydinpänä asiana sitä ei voi toistaa liikaa. .Joka tapauksessa, Raamattu puhuu siitä miten Eeva tehtiin Aadamille, silti läpi Raamatun historian miehet ovat menneet naimisiin noin 10099890 naisen kanssa, että valitseppa siitä nyt se oikea. Abraham vehtasi orjattarensa kanssa ja silloin syntyi lapsi, joka ei olisi syntynyt jos oltaisiin toteltu Jumalaa. Tästä suurena johtopäätöksenäni näenkin sen, että jos mahdollisesti ihmisellä on "se oikea" niin sen kyllä voi sössiä hienosti.

We<3It
Tästä pääsenkin toiselle sillalle mukavasti aasilla ratsastaen. Jos sitten oletamme, että jokaisella meistä on "se oikea", mistä tietää mikä niistä on se tyyppi? Tuleeko taivaasta salama joka iskee siihen ja sen jälkeen teksti "tässä se on". Tai lukeeko sen ihmisen otsassa kelle se tulee kuulumaan? Jos noudattaa omia tunteitaan niin eipä se kovin pitkälle vie. Jos kovasti kuvittelee jonkun olevan "se oikea", sitten ei olekaan ja huomaatkin olevasi naimisissa sen kanssa ja kohtaat sitten "sen oikean". Haha, loukussa, mihinkäs eroat kun olet tehnyt sitoumuksen Jumalan edessä. Onko muutenkaan lojaalia hylätä se, jonka kanssa olet mennyt naimisiin kun taas tunteesi vievät sinua putkesta alas vaan roskaläjään?

Muistan miten katsoin jotain Yliluonnollista-ohjelman jaksoa, jossa erään miehen tuleva vaimo oli hänen sihteerinsä ja 10-vuotta odotettuaan, Jumala sanoi miehelle "että tuo on puolisosi!". Sitten se mies meni kertomaan sille naiselle, että me mennään naimisiin ja sitten ne menikin. Kuka odottaa 10-vuotta sitä tyyppiään, kun ei edes tiedä onko se oikeasti se tyyppi. Tai no voihan Jumalan sanaan luottaa joo, mutta entäpä jos kulee omiaan tai kuvittelee kuulevansa Jumalaa, eikä se sitten olekaan mikään muu kun pieni tuulen vire aivoissa, jotka keksivät, että "oh, tuon kanssa menen naimisiin". Toiseksi taisin lukea erään kirjan, missä alttarilla mies kuuli päässään äänen "Tuo ei ole oikeasi", meni kuitenkin naimisiin ja jätti heti vaimonsa. Jes, hyvin tehty, no ei todellakaan (Jos mä menen naimisiin ja se mies tekee noin niin hahaha, ei oo enää sitä miestä seuraavana päivänä tässä maassa.)

Miten siis tietää onko "se oikea" sinun ihminen? Mistä sen näkee, vai pitääkö mennä arpomalla? Mitä hyötyä on toisesta ihmisestä, jos teillä ei ole samaa näkyä? Miten avioliitto menee hyvin jos toinen tahtoo mennä indokiinaan ja toinen etelä-navalle? Mitä jos toisen näky on olla kaupassa töissä ja toisen näkynä on ryhtyä sukellusveneenkuljettajaksi?

Entäpä mitäs sitten kun tajuankin, että mulla on jonkun toisen "oikea" ja sillä jollain toisella on mun "oikea". Sitten siinä kaikki väärien ihmisten kanssa ollaan ja hakataan päätämme seinään vääristä päätöksistä?

Summa summarum, uskotteko sihen, että on "SE oikea"? Vai onko kaikki vaan arpapeliä? Jos uskotte, niin miten tiesitte, että se ihmien on teidän ihminen? Mikä siitä tekee teidän ihmisen ja mikä susta tekee sen ihmisen? Jos taas ette usko niin miksi ja mikä tukee tätä kantaa?

Vastauksia kaivaten ja pohtien,

"Se oikea", Aiju (ahhahahahah :D::D:D)

perjantai 1. elokuuta 2014

My Jesus, My Savior Lord there is none like You

... All of my days, I want to praise the wonders of Your mighty love <3

Heipparallaa! Elämä huristelee hujakasti ohi ja läksyt on jopa lähes tulkoon saatu tehtyä! Mahtavaa. Keskiviikko oli viimeinen päivä kun niitä kirjoittelin ja päätin, että pidänkin loput lomasta läksytöntä menoa. Se on toisaalta ollut ihan hyvä, sillä kyllä tässä muutenkin on riittänyt hulinaa. Huomenna juhlitaan ihanien Hannan & Tapion häitä. Hääjuhlat on kivoja kun pääsee juhlistamaan toisten onnea ja uutta eloa yhdessä. Tänään lähden sinne myös auttelemaan, kivaa.

Muutenkin menee hyvin asiat eteenpäin ja oon päässyt tekemään paljon juttuja mitä oon toivonut ja haaveillut. Ehkä niistä sitten myöhemmin taas lisää.

Joka tapauksessa, elämä on hyvää ja asiat järjestyy aina johonkin suuntaan. En oo kuitenkaan missään vaiheessa valmis ottamaan niitä asioita pois mun Isälle kuuluvasta ajasta. Rakastan Jeesusta ja Isiä niiin paljon<3

Ehkä onkin hyvä lopettaa näihin sanoihin ja tunnelmiin;

Let every breath, all that I am, Never cease to worship You!

sydän, Aiju

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Heinätkin heiluvat tuulen tahtiin

Tänään oli hyvä päivä, aurinko paistoi kauniisti, työpäivä meni nopeasti ja sain paljon asioita hoidettua + kuunneltua hyvää musiikkia. 

Jännitystä elämääni tuotti työpaikan uima-allas, sekä vilkas mielikuvitukseni joka kerkesi maalata kuvan siitä miten uidessani jokin tarttuu jalkaani ja sitten se on menoa.. Toisekseen pohdin miten lähtisin karkuun jos joku pahis siellä yrittäisi pahojaan. Tervetuloa vaan tosiaan meikän aivoihin jotka jyskyttävät eteenpäin kuin karannut juna, ette arvaa miten hauskaa ja kurjaa tämä on. Tämän uintireissun takia laitoin hiukseni kiinni, enkä jaksanut avata ponnaria, jolloin petturimainen hiuskuontaloni, joka tekee aina mitä haluaa, halusi kikkaroille. Ihmettelen, miksei tämä sama tapahdu koskaan kun itse haluaisin kiharoita, ei, hiukseni kököttävät alhaalla kuin jäätyneet jääpuikot. 

<-- Tuossa todistus näistä pörrömörröistä jotka haluavat sojottaa kukin omaan suuntaansa. Ja tuo taitaa olla ilmeeni aina kun menen aamulla peilin eteen, tai milloin menen minkään heijastavan asian eteen. 

Miksei meillä tämä yhteiselo voisi sujua kuin sulava siirappi vohvelin päällä? Oon hieman pettynyt teihin arvon hiukset. Toisaalta, ehkä ne vaan heijastavat omistajaansa joka painelisi vaikka tiilikasan läpi jos jokin asia oikein sitä vaatisi. Terkkuja vaan itsepäältä itseltään! 


Meillä oli muutan ihan mahtava konferenssi kesäkuun alussa ja te jotka missasitte sen, missasitte kyllä paljon. Elämä muuttuu ja maailma muuttuu, mutta Jeesus ei muutu, jee! 

Asiasta nyt siirrytäänkin sitten toiseen ruusuun. Eräänä päivänä tässä pohdiskelin, että miten mahtavaa olisi saada salainen ihailija. Mistä ajatus lähti, oli siitä, että kun iloisena tallailen maailmaa, tunnun kohtaavan aina ällö limaisia miehiä, jotka ovat humalassa ja haluavat sekä halailla, että pussailla kanssani. Tätä ajatellessani haaveksin siitä, miten saisin kukkia ja kaikkea kivaa! Eli täällä otetaan ihailut vastaan, toisaalta tämä saattaa toimia paremmin jos ihailen itse salaisesti itseäni, saisin aina juuri sen asian mitä toivoisin! Voin suositella tätä teille muillekin kokeilematta, on aina mahtavaa aloittaa hyvät ajatukset itsestään, niiden ollessa ainakin itselläni useasti hyvin negatiiviset. 

Tässä pohdin miten ihailisin itseäni salaisesti
Yleisesti meikän elämässä on tapahtunut isoja ja pienempiä mullistuksia. Kaikki kääntyy kuitenkin aina paremmaksi, joten eiköhän tässä potputella eteenpäin hetki kerrallaan. 

Ihanan herkullista kesäkuuta teille, katsotaan jos joutaisin tässä kirjoittelemaan muutamasta muusta asiasta, jotka ovat pyörittäneet päätäni ympäri ja ämpäri. 
Moikka moi! 

sydän, Aiju

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Elämässä ei pääse taakse

Heippa!

Kesä kukoistaa märkyyttä ja kylmyyttä, kun minä kahlaan läksyjen valko-mustassa maailmassa. Tämä aihe jatkuu varmaankin hamaan tulevaisuuteen, sillä niin paljon minä pohdin uusien asioiden opettelua, ja valitettavasti läksyt ovat osa niitä toiveita.

Tällä kertaa olen kuitenkin päässyt uuden rotkon äärelle ja päätynyt pohtimaan titteleitä. Meidän ihmisten elämissä niitä kun tuntuu olevan jos jonkinmoista, voit olla äiti, isä, ukki, mummi, työkaveri, kaveri, ystävä, tuttava, puolituttu, naapuri, kaverinaapuri, tyttöystävä, kihlattu, leski, kuollut... Näitä kyllä löytyy jokaisen tarpeeseen ja tässä samalla on itsekin joutunut pohtimaan, mitkä näistä nimikkeistä ovat minulle niitä, josta minut tunnetaan?

No naimisissa en ole ainakaan, mutta olen silti päättänyt hankkia havittelemani safiirisormuksen. Voi sitä onnen päivää kun sormus korostaa kauniita nakkisormiani. Mitkä nimistä ovat tällä hetkellä sitten olennaisemmat elämässäni? Voisin sanoa, että ehdottomasti ystävä, työkaveri ja koululainen, ovat ne top 3 listassa jotka tässä elämässäni pyörivät nyt päälaidallisena.

Mikä on sinun listasi? Miten se sinut määrittelee vai määritteleekö lainkaan? Tunnetko, että "titteli" määrittelee sinut, ilman omaa lupaasi?

Näitä kysymyksiä minä olen käsitellyt enemmän ja vähemmän punnertaessa salilla naama punaisena kuin tomaatti aurinkolomalla Espanjassa.

Nyt pitää mennä nukkumaan, koska huomenna River Helsinki seurakunnassani kokoonnumme mahtaviin sunnuntaikokouksiin. Tervetuloa 9.30 (engl.), 12.00 (suom.) 16.00 (suom+engl.)

<3# Aiju

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Ja maailma on mun

Ohoi!

Tänään oloni on kuin merirosvo, Mikki Hiiri tai joku muu vastaava oudompi otus. Tähän voi vaikuttaa hurmaava paitani, joka on täynnä Minnin ja Mikin kuvia.  Niin kuin arvata saattaa, pakenen jälleen kasautuvaa tehtävä määrää joka huojuu pienistäkin tuulahduksista. Huhhuh, vihaan koulua sen vuoksi, että pitää tehdä niin paljon koulutehtäviä... Tää alkaa varmaan olla aika kulutettu aihe, kun aina tilaisuuden tullen (eli joka päivä) valitan tästä. Rakas Elmerini on kuitenkin tukenani, se aina saapuu kivasti tollottamaan ja vaatimaan silityksiä. Niin joo Elmeri on kissa ja sanon sitä Hermanniksi, koska Hermannissa on kyllä niin paljon "viihdyttäviä" puolia...

Nauroin juuri hyvän ystäväni Romppu Rouskusen kanssa, että aina kun multa kysyy mitä mulle kuuluu, vastauksena löytyy läksyt. Masentavaa : ( Tänään juttelin aiheesta töissä huippu daamin kanssa. Pohdittiin siinä kuinka lörppöjä ollaan ja kuinka kurjaa on, että läksyjen teosta ei saa rahaa. Rosasta (aka. Romppu) tulikin mieleen keskustelumme hänen koulustaan.

Rosa on ponnistava tähden alku, joka kurottautuu kohti tähteyttä. Raakaan työhön tarvitaan raaka valmennus, missä hiki virtaa ja huulta purraan siihen asti, että verta valuu. Tai no ehkei ihan, mutta omaa itseään tutkitaan ja mietitään miksi haluan tätä? Att vara eller icke vara? Kerrottuaan unelmistaan viiden vuoden säteellä ja kerrottuaan miehensä viisaita sanoja, aloin pohtia mitkä mun haaveet on? Missä unelmissa liitelen.

Jos mun unelma olisi lintu, itseni tuntien siinä kävisi niin, että se lentelisi kivasti ylös ja törmäisi roskapönttöön, luultavasti sen nokka myös vääntyisi. Toinen ehdotukseni on perhonen, kaunis ja värikäs, joka joen yllä lentelisi ja joutuisi sammankon mahaan. Mun unelmat tuntuvat kuulostavan kaukaisilta..? Ei ne ole ja vaikka vertaukset kuulostaa surullisilta, tiedän ja näen niissä vahvasti itseni. Mä oon se joka kirmailee ja törmää tolppaan, jolloin hammas lentää iloisesti maailmaan. Oon myös semmoinen joka luistelee iloisesti jäällä ja aivan kuin tyhjästä, jää luistimien alla onkin vettä jonne voi plumpsahtaa. Enkä itse koe tätä siis surellisena tai masentavana, lähinnä hyvin huvittavana.

Nyt varmaan ootitte jotain paljastusta siitä, minkälaisia unelmia mulla on tähän säteelle viisi vuotta. No onhan niitä. En toisaalta tiedä haluanko jakaa niitä kenenkään kanssa. Lähinnä syy on siinä, että tuntee olevansa liian vähän omille unelmilleen. Kuulostaako yhtään tutulta? Ajattelee, että "Oi olisipa huippua, mutta..." - En nyt usko, että voin olla ainut joka ajattelee unelmistaan niin. Mutta laitan tähän muutaman, jotka ehkä kehtaankin paljastaa.

1. Oma talo! Haluan oman talon jostain kivasta paikasta, mielellään lähellä pääkaupunkiseutua. Tahdon sinne oman musiikkihuoneen. Siellä sitten treenailen käyrätorven soittamista, haha, jota en edes osaa soittaa... Vielä.
2. Haluaisin oppia soittamaan joko huilua, selloa tai viulua. Rakastan orkesterisoittimia.
3. Oppisin tuntemaan Isää paremmin! Niin, että se tuntemus myös opettaisi mua olemaan itselleni vähän armollisempi.
4. XXXXX
5. XXXXX

Noo.. Ainakin tuossa oli kolme hyvää unelmaa. Muut taitaa olla niin noloja, etten voi kertoa niitä. Ja ei, nyt ne ei liity siihen, että haluan laittaa täytekakun kerralla suuhuni taaai sitten siihen, että pääsisin karkkimaailmaan.  :D

Kun tää nyt alkaa kuulostamaan niin masentavalta, voisin varmaan kertoa jotain piristävää. Oon ainakin miettinyt viime aikoina, miten oudosti oon tavannut eri ihmisiä ja mun top 3 on:

- Tanssien keittiössä
- Hississä
- Köysiradalla


No joo! Nyt kuulemisiin ja lentelyihin.

sydän, Aiju

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Rakkauksien omistaja

Haha, olen kyllä hirveän tyytyväinen nokkeluuteeni keksiä yllä oleva loistava otsikko.

Tammikuussa alkoi raivostuttava tavaroiden pakkaaminen ja tallustaminen kohti uutta asuntoa. Kolme kämppistä, kisuli ja kaksi kivaa typykkää. Mikäs tässä meillä, mukavaa on. Maalattiin olkkarinseinä vihreäksi ja itse olen panostanut oman huoneeni muumiseinään, joka ei ole siis enää muumipeikon värinen. Kivaa! + Mulla on tosi kiva sänky ja pyörryn onnesta, koska se on niin hieno. Tupareita on turha vielä odottaa vähään aikaan, sillä kiire tuntuu vallanneen kalenterini.

Vaikka on ollut kiire, olen ehtinyt tapani mukaan pohdiskella syvällisiä asioita kuten kuinka monta pullaa on mahdollisuus tunkea suuhun samaan aikaan, miten mokkapalojen päälle saisi paksummin kuorrutetta ja muuta yhtä laadukasta. Vakavasti sanottuna olen vihannut suuresti koulua ja läksyjä, vähän Raamattukoulua, koska en ehdi lukemaan mihinkään kokeeseen, enkä varmaan mene edes viimeiseen kokeeseen, koska en osaa mitään!! Tai no huono sanoa mitään, koska totta kai osaan mitään... Mut on kuitenkin vallannut järkyttävä laiskuus, koska tehtävää on, enkä mitään oikein saa aikaiseksi, koska oon niiiiiiiin kurkkuani myöten täynnä näitä tehtäviä....!!!

Mun elämä on muutenkin ollut mielenkiintoista ja päätöksiä täynnä. Mihin elämä vie mut? Suomeen vai ulkomaille? Jeesuksen seuraajana oon ehkä käynyt läpi enemmän pohdintoja kuin ikinä. Tällä kertaa oon pohdiskellut voitelua.

Voitelu tarkoitti vanhassa testamentin aikaan sitä, kun ihminen asetettiin johonkin tehtävään tai virkaan. Tähän aikaan kuninkaaksi voideltiin, papit voideltiin... Kaikki tärkeät henkiöt voideltiin. Uudessa testamentissa taas puhutaan siitä, että meidät kaikki on voideltu. Ollaan kaikki siis voileipiä! Toisaalta, en usko että meitä kaikki on voideltu samaan virkaan uudessa liitossakaan, voin olla väärässä, pitää tutkia lisää Raamattua.

Joka tapauksessa oon pohtinut mun omaa näkyä ja miettinyt, että miten se sopii mihinkään mukaan? Jos on paljon saman asian tekijöitä, miten mä, tavallinen saapasjalka Aiju, erottuisin mitenkään joukosta? Oon tylsän tavallinen pulliainen, joka tykkää syödä ja kirmailla aroilla kettujen kanssa. Mitä ideaa on tehdä mitään, jos muut tekevät jo samaa? Eihän siitä ole silloin kenellekään hyötyä. Tätä pohtiessani olen myös ajatellut seurakuntaa ja omaa näkyäni. Sopiiko meidän näyt yhteen vai ei? Aika näyttää, mutta olen silti pohtinut, pitäisikö minun lähteä kulkemaan eri suuntaan. Huhtikuussa sekin nähdään, kun koittaa tauko Suomesta vähäksi aikaa, ihanaa!

Joka tapauksessa, mun elämäni on ihanan mallillaan. Jumala on hyvä ja rakastan Isää syvästi. Tie menee kuitenkin aina sinne missä on Isin tie, enkä ole ollenkaan huolissani siitä, koska Isin sydän on hyvä ja ajatukset mua kohtaan hyviä!

Otsikko puhuu puolestaan, me voidaan rakastaa, jos meidän sydän ei ole haavoilla, me voidaan rakastaa toisemme ehjäksi ja ne haavat vaan muuttuu terveiksi kun rakkaus virtaa niihin. Siksi on Jumala, Isä, Rakkaus! Ja siksi minä rakastan, koska Hän rakasti ensin.


Lopuksi voisin siteerata uutta mahtavaa biisiä, joka ei ole eilistä ennen aiheuttanut mussa minkäänlaista tunnekuohua. Eli Jesus Culture - Kim Walker - I need you more

"I need you more, more then yesterday
                     
i need you more, more than words can say.
           
I need you more than ever before
         
i need you, Lord , I need you, Lord.


        
More than the air I breathe, more than the song I sing
             
more than the next heartbeat, more than anything.
       
And Lord, as this time goes by, I'll be by your side

cause I never want to go back to my old life."

sydän, Aiju