keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Ja maailma on mun

Ohoi!

Tänään oloni on kuin merirosvo, Mikki Hiiri tai joku muu vastaava oudompi otus. Tähän voi vaikuttaa hurmaava paitani, joka on täynnä Minnin ja Mikin kuvia.  Niin kuin arvata saattaa, pakenen jälleen kasautuvaa tehtävä määrää joka huojuu pienistäkin tuulahduksista. Huhhuh, vihaan koulua sen vuoksi, että pitää tehdä niin paljon koulutehtäviä... Tää alkaa varmaan olla aika kulutettu aihe, kun aina tilaisuuden tullen (eli joka päivä) valitan tästä. Rakas Elmerini on kuitenkin tukenani, se aina saapuu kivasti tollottamaan ja vaatimaan silityksiä. Niin joo Elmeri on kissa ja sanon sitä Hermanniksi, koska Hermannissa on kyllä niin paljon "viihdyttäviä" puolia...

Nauroin juuri hyvän ystäväni Romppu Rouskusen kanssa, että aina kun multa kysyy mitä mulle kuuluu, vastauksena löytyy läksyt. Masentavaa : ( Tänään juttelin aiheesta töissä huippu daamin kanssa. Pohdittiin siinä kuinka lörppöjä ollaan ja kuinka kurjaa on, että läksyjen teosta ei saa rahaa. Rosasta (aka. Romppu) tulikin mieleen keskustelumme hänen koulustaan.

Rosa on ponnistava tähden alku, joka kurottautuu kohti tähteyttä. Raakaan työhön tarvitaan raaka valmennus, missä hiki virtaa ja huulta purraan siihen asti, että verta valuu. Tai no ehkei ihan, mutta omaa itseään tutkitaan ja mietitään miksi haluan tätä? Att vara eller icke vara? Kerrottuaan unelmistaan viiden vuoden säteellä ja kerrottuaan miehensä viisaita sanoja, aloin pohtia mitkä mun haaveet on? Missä unelmissa liitelen.

Jos mun unelma olisi lintu, itseni tuntien siinä kävisi niin, että se lentelisi kivasti ylös ja törmäisi roskapönttöön, luultavasti sen nokka myös vääntyisi. Toinen ehdotukseni on perhonen, kaunis ja värikäs, joka joen yllä lentelisi ja joutuisi sammankon mahaan. Mun unelmat tuntuvat kuulostavan kaukaisilta..? Ei ne ole ja vaikka vertaukset kuulostaa surullisilta, tiedän ja näen niissä vahvasti itseni. Mä oon se joka kirmailee ja törmää tolppaan, jolloin hammas lentää iloisesti maailmaan. Oon myös semmoinen joka luistelee iloisesti jäällä ja aivan kuin tyhjästä, jää luistimien alla onkin vettä jonne voi plumpsahtaa. Enkä itse koe tätä siis surellisena tai masentavana, lähinnä hyvin huvittavana.

Nyt varmaan ootitte jotain paljastusta siitä, minkälaisia unelmia mulla on tähän säteelle viisi vuotta. No onhan niitä. En toisaalta tiedä haluanko jakaa niitä kenenkään kanssa. Lähinnä syy on siinä, että tuntee olevansa liian vähän omille unelmilleen. Kuulostaako yhtään tutulta? Ajattelee, että "Oi olisipa huippua, mutta..." - En nyt usko, että voin olla ainut joka ajattelee unelmistaan niin. Mutta laitan tähän muutaman, jotka ehkä kehtaankin paljastaa.

1. Oma talo! Haluan oman talon jostain kivasta paikasta, mielellään lähellä pääkaupunkiseutua. Tahdon sinne oman musiikkihuoneen. Siellä sitten treenailen käyrätorven soittamista, haha, jota en edes osaa soittaa... Vielä.
2. Haluaisin oppia soittamaan joko huilua, selloa tai viulua. Rakastan orkesterisoittimia.
3. Oppisin tuntemaan Isää paremmin! Niin, että se tuntemus myös opettaisi mua olemaan itselleni vähän armollisempi.
4. XXXXX
5. XXXXX

Noo.. Ainakin tuossa oli kolme hyvää unelmaa. Muut taitaa olla niin noloja, etten voi kertoa niitä. Ja ei, nyt ne ei liity siihen, että haluan laittaa täytekakun kerralla suuhuni taaai sitten siihen, että pääsisin karkkimaailmaan.  :D

Kun tää nyt alkaa kuulostamaan niin masentavalta, voisin varmaan kertoa jotain piristävää. Oon ainakin miettinyt viime aikoina, miten oudosti oon tavannut eri ihmisiä ja mun top 3 on:

- Tanssien keittiössä
- Hississä
- Köysiradalla


No joo! Nyt kuulemisiin ja lentelyihin.

sydän, Aiju

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Rakkauksien omistaja

Haha, olen kyllä hirveän tyytyväinen nokkeluuteeni keksiä yllä oleva loistava otsikko.

Tammikuussa alkoi raivostuttava tavaroiden pakkaaminen ja tallustaminen kohti uutta asuntoa. Kolme kämppistä, kisuli ja kaksi kivaa typykkää. Mikäs tässä meillä, mukavaa on. Maalattiin olkkarinseinä vihreäksi ja itse olen panostanut oman huoneeni muumiseinään, joka ei ole siis enää muumipeikon värinen. Kivaa! + Mulla on tosi kiva sänky ja pyörryn onnesta, koska se on niin hieno. Tupareita on turha vielä odottaa vähään aikaan, sillä kiire tuntuu vallanneen kalenterini.

Vaikka on ollut kiire, olen ehtinyt tapani mukaan pohdiskella syvällisiä asioita kuten kuinka monta pullaa on mahdollisuus tunkea suuhun samaan aikaan, miten mokkapalojen päälle saisi paksummin kuorrutetta ja muuta yhtä laadukasta. Vakavasti sanottuna olen vihannut suuresti koulua ja läksyjä, vähän Raamattukoulua, koska en ehdi lukemaan mihinkään kokeeseen, enkä varmaan mene edes viimeiseen kokeeseen, koska en osaa mitään!! Tai no huono sanoa mitään, koska totta kai osaan mitään... Mut on kuitenkin vallannut järkyttävä laiskuus, koska tehtävää on, enkä mitään oikein saa aikaiseksi, koska oon niiiiiiiin kurkkuani myöten täynnä näitä tehtäviä....!!!

Mun elämä on muutenkin ollut mielenkiintoista ja päätöksiä täynnä. Mihin elämä vie mut? Suomeen vai ulkomaille? Jeesuksen seuraajana oon ehkä käynyt läpi enemmän pohdintoja kuin ikinä. Tällä kertaa oon pohdiskellut voitelua.

Voitelu tarkoitti vanhassa testamentin aikaan sitä, kun ihminen asetettiin johonkin tehtävään tai virkaan. Tähän aikaan kuninkaaksi voideltiin, papit voideltiin... Kaikki tärkeät henkiöt voideltiin. Uudessa testamentissa taas puhutaan siitä, että meidät kaikki on voideltu. Ollaan kaikki siis voileipiä! Toisaalta, en usko että meitä kaikki on voideltu samaan virkaan uudessa liitossakaan, voin olla väärässä, pitää tutkia lisää Raamattua.

Joka tapauksessa oon pohtinut mun omaa näkyä ja miettinyt, että miten se sopii mihinkään mukaan? Jos on paljon saman asian tekijöitä, miten mä, tavallinen saapasjalka Aiju, erottuisin mitenkään joukosta? Oon tylsän tavallinen pulliainen, joka tykkää syödä ja kirmailla aroilla kettujen kanssa. Mitä ideaa on tehdä mitään, jos muut tekevät jo samaa? Eihän siitä ole silloin kenellekään hyötyä. Tätä pohtiessani olen myös ajatellut seurakuntaa ja omaa näkyäni. Sopiiko meidän näyt yhteen vai ei? Aika näyttää, mutta olen silti pohtinut, pitäisikö minun lähteä kulkemaan eri suuntaan. Huhtikuussa sekin nähdään, kun koittaa tauko Suomesta vähäksi aikaa, ihanaa!

Joka tapauksessa, mun elämäni on ihanan mallillaan. Jumala on hyvä ja rakastan Isää syvästi. Tie menee kuitenkin aina sinne missä on Isin tie, enkä ole ollenkaan huolissani siitä, koska Isin sydän on hyvä ja ajatukset mua kohtaan hyviä!

Otsikko puhuu puolestaan, me voidaan rakastaa, jos meidän sydän ei ole haavoilla, me voidaan rakastaa toisemme ehjäksi ja ne haavat vaan muuttuu terveiksi kun rakkaus virtaa niihin. Siksi on Jumala, Isä, Rakkaus! Ja siksi minä rakastan, koska Hän rakasti ensin.


Lopuksi voisin siteerata uutta mahtavaa biisiä, joka ei ole eilistä ennen aiheuttanut mussa minkäänlaista tunnekuohua. Eli Jesus Culture - Kim Walker - I need you more

"I need you more, more then yesterday
                     
i need you more, more than words can say.
           
I need you more than ever before
         
i need you, Lord , I need you, Lord.


        
More than the air I breathe, more than the song I sing
             
more than the next heartbeat, more than anything.
       
And Lord, as this time goes by, I'll be by your side

cause I never want to go back to my old life."

sydän, Aiju