keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Ja maailma on mun

Ohoi!

Tänään oloni on kuin merirosvo, Mikki Hiiri tai joku muu vastaava oudompi otus. Tähän voi vaikuttaa hurmaava paitani, joka on täynnä Minnin ja Mikin kuvia.  Niin kuin arvata saattaa, pakenen jälleen kasautuvaa tehtävä määrää joka huojuu pienistäkin tuulahduksista. Huhhuh, vihaan koulua sen vuoksi, että pitää tehdä niin paljon koulutehtäviä... Tää alkaa varmaan olla aika kulutettu aihe, kun aina tilaisuuden tullen (eli joka päivä) valitan tästä. Rakas Elmerini on kuitenkin tukenani, se aina saapuu kivasti tollottamaan ja vaatimaan silityksiä. Niin joo Elmeri on kissa ja sanon sitä Hermanniksi, koska Hermannissa on kyllä niin paljon "viihdyttäviä" puolia...

Nauroin juuri hyvän ystäväni Romppu Rouskusen kanssa, että aina kun multa kysyy mitä mulle kuuluu, vastauksena löytyy läksyt. Masentavaa : ( Tänään juttelin aiheesta töissä huippu daamin kanssa. Pohdittiin siinä kuinka lörppöjä ollaan ja kuinka kurjaa on, että läksyjen teosta ei saa rahaa. Rosasta (aka. Romppu) tulikin mieleen keskustelumme hänen koulustaan.

Rosa on ponnistava tähden alku, joka kurottautuu kohti tähteyttä. Raakaan työhön tarvitaan raaka valmennus, missä hiki virtaa ja huulta purraan siihen asti, että verta valuu. Tai no ehkei ihan, mutta omaa itseään tutkitaan ja mietitään miksi haluan tätä? Att vara eller icke vara? Kerrottuaan unelmistaan viiden vuoden säteellä ja kerrottuaan miehensä viisaita sanoja, aloin pohtia mitkä mun haaveet on? Missä unelmissa liitelen.

Jos mun unelma olisi lintu, itseni tuntien siinä kävisi niin, että se lentelisi kivasti ylös ja törmäisi roskapönttöön, luultavasti sen nokka myös vääntyisi. Toinen ehdotukseni on perhonen, kaunis ja värikäs, joka joen yllä lentelisi ja joutuisi sammankon mahaan. Mun unelmat tuntuvat kuulostavan kaukaisilta..? Ei ne ole ja vaikka vertaukset kuulostaa surullisilta, tiedän ja näen niissä vahvasti itseni. Mä oon se joka kirmailee ja törmää tolppaan, jolloin hammas lentää iloisesti maailmaan. Oon myös semmoinen joka luistelee iloisesti jäällä ja aivan kuin tyhjästä, jää luistimien alla onkin vettä jonne voi plumpsahtaa. Enkä itse koe tätä siis surellisena tai masentavana, lähinnä hyvin huvittavana.

Nyt varmaan ootitte jotain paljastusta siitä, minkälaisia unelmia mulla on tähän säteelle viisi vuotta. No onhan niitä. En toisaalta tiedä haluanko jakaa niitä kenenkään kanssa. Lähinnä syy on siinä, että tuntee olevansa liian vähän omille unelmilleen. Kuulostaako yhtään tutulta? Ajattelee, että "Oi olisipa huippua, mutta..." - En nyt usko, että voin olla ainut joka ajattelee unelmistaan niin. Mutta laitan tähän muutaman, jotka ehkä kehtaankin paljastaa.

1. Oma talo! Haluan oman talon jostain kivasta paikasta, mielellään lähellä pääkaupunkiseutua. Tahdon sinne oman musiikkihuoneen. Siellä sitten treenailen käyrätorven soittamista, haha, jota en edes osaa soittaa... Vielä.
2. Haluaisin oppia soittamaan joko huilua, selloa tai viulua. Rakastan orkesterisoittimia.
3. Oppisin tuntemaan Isää paremmin! Niin, että se tuntemus myös opettaisi mua olemaan itselleni vähän armollisempi.
4. XXXXX
5. XXXXX

Noo.. Ainakin tuossa oli kolme hyvää unelmaa. Muut taitaa olla niin noloja, etten voi kertoa niitä. Ja ei, nyt ne ei liity siihen, että haluan laittaa täytekakun kerralla suuhuni taaai sitten siihen, että pääsisin karkkimaailmaan.  :D

Kun tää nyt alkaa kuulostamaan niin masentavalta, voisin varmaan kertoa jotain piristävää. Oon ainakin miettinyt viime aikoina, miten oudosti oon tavannut eri ihmisiä ja mun top 3 on:

- Tanssien keittiössä
- Hississä
- Köysiradalla


No joo! Nyt kuulemisiin ja lentelyihin.

sydän, Aiju

2 kommenttia:

  1. Hah! Käyrätorvi :D Olipan kuule piristävä postaus tähän aamuun, jossa pakoilen omia töitäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Täällä on läksyjä tarjolla, vaihtedaanko? pliiisss!!!!
      Musta olisi siistiä osata soittaa käyristä, mutta nyt mun pitää mennä, Elmerillä on tänään ollut sotapäivä päällä, aamulla se taisteli biopussin kanssa ja nyt se kirmailli postien luokse...

      Poista