sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Rakkauksien omistaja

Haha, olen kyllä hirveän tyytyväinen nokkeluuteeni keksiä yllä oleva loistava otsikko.

Tammikuussa alkoi raivostuttava tavaroiden pakkaaminen ja tallustaminen kohti uutta asuntoa. Kolme kämppistä, kisuli ja kaksi kivaa typykkää. Mikäs tässä meillä, mukavaa on. Maalattiin olkkarinseinä vihreäksi ja itse olen panostanut oman huoneeni muumiseinään, joka ei ole siis enää muumipeikon värinen. Kivaa! + Mulla on tosi kiva sänky ja pyörryn onnesta, koska se on niin hieno. Tupareita on turha vielä odottaa vähään aikaan, sillä kiire tuntuu vallanneen kalenterini.

Vaikka on ollut kiire, olen ehtinyt tapani mukaan pohdiskella syvällisiä asioita kuten kuinka monta pullaa on mahdollisuus tunkea suuhun samaan aikaan, miten mokkapalojen päälle saisi paksummin kuorrutetta ja muuta yhtä laadukasta. Vakavasti sanottuna olen vihannut suuresti koulua ja läksyjä, vähän Raamattukoulua, koska en ehdi lukemaan mihinkään kokeeseen, enkä varmaan mene edes viimeiseen kokeeseen, koska en osaa mitään!! Tai no huono sanoa mitään, koska totta kai osaan mitään... Mut on kuitenkin vallannut järkyttävä laiskuus, koska tehtävää on, enkä mitään oikein saa aikaiseksi, koska oon niiiiiiiin kurkkuani myöten täynnä näitä tehtäviä....!!!

Mun elämä on muutenkin ollut mielenkiintoista ja päätöksiä täynnä. Mihin elämä vie mut? Suomeen vai ulkomaille? Jeesuksen seuraajana oon ehkä käynyt läpi enemmän pohdintoja kuin ikinä. Tällä kertaa oon pohdiskellut voitelua.

Voitelu tarkoitti vanhassa testamentin aikaan sitä, kun ihminen asetettiin johonkin tehtävään tai virkaan. Tähän aikaan kuninkaaksi voideltiin, papit voideltiin... Kaikki tärkeät henkiöt voideltiin. Uudessa testamentissa taas puhutaan siitä, että meidät kaikki on voideltu. Ollaan kaikki siis voileipiä! Toisaalta, en usko että meitä kaikki on voideltu samaan virkaan uudessa liitossakaan, voin olla väärässä, pitää tutkia lisää Raamattua.

Joka tapauksessa oon pohtinut mun omaa näkyä ja miettinyt, että miten se sopii mihinkään mukaan? Jos on paljon saman asian tekijöitä, miten mä, tavallinen saapasjalka Aiju, erottuisin mitenkään joukosta? Oon tylsän tavallinen pulliainen, joka tykkää syödä ja kirmailla aroilla kettujen kanssa. Mitä ideaa on tehdä mitään, jos muut tekevät jo samaa? Eihän siitä ole silloin kenellekään hyötyä. Tätä pohtiessani olen myös ajatellut seurakuntaa ja omaa näkyäni. Sopiiko meidän näyt yhteen vai ei? Aika näyttää, mutta olen silti pohtinut, pitäisikö minun lähteä kulkemaan eri suuntaan. Huhtikuussa sekin nähdään, kun koittaa tauko Suomesta vähäksi aikaa, ihanaa!

Joka tapauksessa, mun elämäni on ihanan mallillaan. Jumala on hyvä ja rakastan Isää syvästi. Tie menee kuitenkin aina sinne missä on Isin tie, enkä ole ollenkaan huolissani siitä, koska Isin sydän on hyvä ja ajatukset mua kohtaan hyviä!

Otsikko puhuu puolestaan, me voidaan rakastaa, jos meidän sydän ei ole haavoilla, me voidaan rakastaa toisemme ehjäksi ja ne haavat vaan muuttuu terveiksi kun rakkaus virtaa niihin. Siksi on Jumala, Isä, Rakkaus! Ja siksi minä rakastan, koska Hän rakasti ensin.


Lopuksi voisin siteerata uutta mahtavaa biisiä, joka ei ole eilistä ennen aiheuttanut mussa minkäänlaista tunnekuohua. Eli Jesus Culture - Kim Walker - I need you more

"I need you more, more then yesterday
                     
i need you more, more than words can say.
           
I need you more than ever before
         
i need you, Lord , I need you, Lord.


        
More than the air I breathe, more than the song I sing
             
more than the next heartbeat, more than anything.
       
And Lord, as this time goes by, I'll be by your side

cause I never want to go back to my old life."

sydän, Aiju

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti