lauantai 11. lokakuuta 2014

Hän taitaa olla minulle juuri se...!

Väärä!

Kuka on minulle väärä ja kuka oikea ja mistä tiedän onko hän minulle juuri se juuri, jota olen kaivannut? Näin alkaa minun kysymykseni, jota olen taas pohtinut katseltuani laadukasta ohjelmaa nimeltä: Olipa kerran... (Ja nähdessäni paljon pareja ulkona, syksyä ilmassa, ja kun kaverit on menossa naimisiin, ihanaa! :) )

Kun mahtavat satujen hahmot ovatkin totta ja elävät mielenkiintoista elämäänsä kohdaten sen oikean ja sitten tuleekin kasoittain esteitä heidän onnensa eteen. Katsottuani jakson, missä "ilkeä kuningatar" olisi Helinä keijun avustuksella kohdannut "sen oikean", mutta pelostuksissaan ei mennytkään tapaamispaikalle kohtaamaan häntä, aloin pohtimaan onko tässä maailmassa sen oikeampaa kenellekään meistä? (Olen kyllä pohtinut muutenkin kohdatessani aina varsin vääriä ihmisiä itselleni). Jaksossa Helinä puuskahtaa kuningatteren olleen erittäin itsekäs, sillä hän oli pilannut "sen oikeansa" mahdollisuuden löytää "Se oikea".

Tästäpä aloin pohtimaan suurta pohdintaani, jota olen aina toisinaan pohtinut. Onko meille varattuna "se oikea" vai onko "se oikea" ihminen, jonka kanssa olet ja sitten siitä on muodostunut "se oikea". Aion tosiaan käyttää tuota "se oikea" lausahdusta, koska ydinpänä asiana sitä ei voi toistaa liikaa. .Joka tapauksessa, Raamattu puhuu siitä miten Eeva tehtiin Aadamille, silti läpi Raamatun historian miehet ovat menneet naimisiin noin 10099890 naisen kanssa, että valitseppa siitä nyt se oikea. Abraham vehtasi orjattarensa kanssa ja silloin syntyi lapsi, joka ei olisi syntynyt jos oltaisiin toteltu Jumalaa. Tästä suurena johtopäätöksenäni näenkin sen, että jos mahdollisesti ihmisellä on "se oikea" niin sen kyllä voi sössiä hienosti.

We<3It
Tästä pääsenkin toiselle sillalle mukavasti aasilla ratsastaen. Jos sitten oletamme, että jokaisella meistä on "se oikea", mistä tietää mikä niistä on se tyyppi? Tuleeko taivaasta salama joka iskee siihen ja sen jälkeen teksti "tässä se on". Tai lukeeko sen ihmisen otsassa kelle se tulee kuulumaan? Jos noudattaa omia tunteitaan niin eipä se kovin pitkälle vie. Jos kovasti kuvittelee jonkun olevan "se oikea", sitten ei olekaan ja huomaatkin olevasi naimisissa sen kanssa ja kohtaat sitten "sen oikean". Haha, loukussa, mihinkäs eroat kun olet tehnyt sitoumuksen Jumalan edessä. Onko muutenkaan lojaalia hylätä se, jonka kanssa olet mennyt naimisiin kun taas tunteesi vievät sinua putkesta alas vaan roskaläjään?

Muistan miten katsoin jotain Yliluonnollista-ohjelman jaksoa, jossa erään miehen tuleva vaimo oli hänen sihteerinsä ja 10-vuotta odotettuaan, Jumala sanoi miehelle "että tuo on puolisosi!". Sitten se mies meni kertomaan sille naiselle, että me mennään naimisiin ja sitten ne menikin. Kuka odottaa 10-vuotta sitä tyyppiään, kun ei edes tiedä onko se oikeasti se tyyppi. Tai no voihan Jumalan sanaan luottaa joo, mutta entäpä jos kulee omiaan tai kuvittelee kuulevansa Jumalaa, eikä se sitten olekaan mikään muu kun pieni tuulen vire aivoissa, jotka keksivät, että "oh, tuon kanssa menen naimisiin". Toiseksi taisin lukea erään kirjan, missä alttarilla mies kuuli päässään äänen "Tuo ei ole oikeasi", meni kuitenkin naimisiin ja jätti heti vaimonsa. Jes, hyvin tehty, no ei todellakaan (Jos mä menen naimisiin ja se mies tekee noin niin hahaha, ei oo enää sitä miestä seuraavana päivänä tässä maassa.)

Miten siis tietää onko "se oikea" sinun ihminen? Mistä sen näkee, vai pitääkö mennä arpomalla? Mitä hyötyä on toisesta ihmisestä, jos teillä ei ole samaa näkyä? Miten avioliitto menee hyvin jos toinen tahtoo mennä indokiinaan ja toinen etelä-navalle? Mitä jos toisen näky on olla kaupassa töissä ja toisen näkynä on ryhtyä sukellusveneenkuljettajaksi?

Entäpä mitäs sitten kun tajuankin, että mulla on jonkun toisen "oikea" ja sillä jollain toisella on mun "oikea". Sitten siinä kaikki väärien ihmisten kanssa ollaan ja hakataan päätämme seinään vääristä päätöksistä?

Summa summarum, uskotteko sihen, että on "SE oikea"? Vai onko kaikki vaan arpapeliä? Jos uskotte, niin miten tiesitte, että se ihmien on teidän ihminen? Mikä siitä tekee teidän ihmisen ja mikä susta tekee sen ihmisen? Jos taas ette usko niin miksi ja mikä tukee tätä kantaa?

Vastauksia kaivaten ja pohtien,

"Se oikea", Aiju (ahhahahahah :D::D:D)

2 kommenttia:

  1. "jos toinen tahtoo mennä indokiinaan ja toinen etelä-navalle? Mitä jos toisen näky on olla kaupassa töissä ja toisen näkynä on ryhtyä sukellusveneenkuljettajaksi?" Sitten tehdään kompromissi, että mennäänkö johonkin puoliväliin. Sitten annetaan toistensa toteuttaa oma näkynsä ja siihen väliin sovitetaan se yhteinen elämä. Mä ainakin haluan uskoa, että meille jokaiselle on tarkoitettu joku jonka kanssa jakaa oma elämä. Jotkut saa sen ilon nopeammin, toisilla kestää, toiset menettää sen aiemmin kuin toiset, mutta tieto siitä,että mulla on on/oli ihminen joka jakoi mun kanssa ihmeellisiä hetkiä on niin huikea ja vie eteenpäin myös vaikeissa asioissa.
    Monta väärääkin voi tielle sattua, mutta ne on olleet siellä ja siinä hetkessä tarkoituksella. En usko, että yksikään meidän tielle tullut ihminen on tullut siihen turhaan.
    Uskon siis, että on se oikea, ja elokuussa tunsin sen niin syvällä mun sielussa ja sydämessä että melkein sattui. Musta ja T:sta tulee me, koska me jaetaan samanlainen näkemys siitä mitä "me" ollaan ja mitä se tarkoittaa. Niinkuin jo papille ennen häitä kerroin, T on mulle se kaikki mitään kukaan muu ei oo ollut. En mä osaa sitä sen enempää selittää, mutta aina kun mä katson T:a mä tunnen, että meidän kuuluu olla yhdessä ja me ollaan me, johdatuksesta ja Iskän tahdosta ja koska niin nyt vaan kuuluu olla. Mä olisin vain puolikas ilman T:a ja T on se joka tuo mun toisen puolikkaan esille,
    Olipas hattaraista, mutta näin minä uskon. (Eikä tähän vaikuta mitenkään, vasta naimisiin menneeen onnenhuurut :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vastaus, oon kuullut tän nyt muutaman kerran :D päätelmässäni tällä hetkellä juttu on se, että se ihminen loksahtaa kohdalleen paremmin kuin mikään muu ihminen, ja sitten se vaan roikkuu siinä kun takiainen ja sitten oot sillain "äh no ok, mäkin tykkään roikkua sussa!! "

      Rakkaus on hienoa! Ja tykkäsin siitä, miten totesit että aikansa kutakin!

      Poista