tiistai 3. maaliskuuta 2015

Oodi orvokeille ja muillekin kukille


Rakastan kevättä!

Parasta keväässä on värit, kaikki uusi ja joskus jopa vanhakin. 

Niin kuin monet teistä tietää, oon taistellut aika ärhäkän sairauden kanssa kohta vuoden ja vihdoin tuntuu siltä, että mun keho alkaa voittamaan. Kontrollikäynnit lääkärissä on menneet pääasiassa puhuessa siitä, miten en saisi vieläkään liikkua, jotta saataisiin maksimaalistettua mun kehon pärjääminen ja tappelu itseään vastaan. En vaan jaksaisi olla enää yhtään liikkumatta ja oonkin kyllä jo harrastanut vähän rankempaakin jumppaa, mutta mennään nyt näillä korteilla. Yritän kuitenkin olla hankaloittamatta mun kehon omaa puuhastelua, joten ehkä sekin saa uutta buustia jaksamiseen kun aurinkokin alkaa olla yhä enemmän taivaalla (joo niiden sadepilvien takana).

Keväässä inhottavin asia on vesisade. Tiedän, että se huuhtoo lumet pois ja luo pohjan uudelle, mutta en aina jaksaisi kuljettaa sateenvarjoa mukana. Varsinkin kun kantaessani sitä, tunnun aina heittelevän päälleni kuraa ja muuta moskaa. Jee, kurahousut esiin! 

Tulevana kesänä mun ihana ystävä menee naimisiin ja oon siitä kovin iloinen! On niin hienoa päästä juhimaan toisia ja viettämään hauskaa aikaa ihmisten kanssa. Minä ja toinen kaaso ollaan järkätty sitä sun tätä ja hieman vielä tuotakin. Siitä ei kuitenkaan sen enempiä, koska saatan lörpötellä aiheen ohi.

Häistä tuli mieleen. Onko muutkin huomanneet, miten tämä "kevät" tuntui alkaneen jo talvella? Nyt puhun lähinnä siitä, miten ihmisillä on lennelleet perhoset selvästi korvista ulos jo marraskuussa, kun yleensä tätä ilmiötä alkaa näkemään vasta keväällä. Sydämet lentelee, hattaraa kasvaa puissa ja sitä rataa tsukutsuku. Mä oon ottanut kunniakseni alkaa nimittää itseäni Amoriksi ja varsin hyvin on mun menestykseni sujunut. Eikä ole edes tarvinnut minkäänlaisia rakkausnuolia ammuskella! Ihana minä! Tästä voisi melkein tehdä omaa bisnestä, hmm... Vaikka karultahan se kuulostaa!

Mun mielestä rakkaus on mielenkiintoinen ilmiö. Ajattelen paljon asioita tieteellisesti ja aina kun joku rakastuu, alan miettimään erilaisia kemiallisiareaktioita. Muistan kun luin joskus hajuvedestä, jota ihmiset käyttivät "ollakseen vetävämpiä" ja tottahan se on, hyvältä tuoksuva ihminen vetää puoleensä paljon enemmän kuin pahalta haiseva. Oiva myyntituote varmasti, uskon, että täällä on niin paljon epävarmoja ihmisiä, jotka ostaisivat vaikka pullotettua vettä, jos se lupaisi avaimen "onneen". Mä en kuitenkaan usko, että tuo hajuvesi teki kenestäkään ihastuttavamman tuoksun takia, uskon vaikuttavana tekijänä olleen lisäusko itseensä ja siihen, että nyt onkin vetävämpi. Jos uskoo itseensä, on muidenkin helppo uskoa sinun.

Tsemppiä siis teille, joista tuntuu, että sinkkuus on ärsyttävää! En ala latelemaan kuultuja sanoja siitä miten kaikille on oikea, koska en usko siihen, mutta sanon, että uskaltakaa rakastaa ja olla rakastettuja. Kuulin kivan vertauksen siitä, miten tie sydämeesi on kuin tie täynnä portteja, jokaisen portin kohdalla voit päättää avautuuko ne vai ei. Ja jokaisen portin kohdalla mieti myös miten se ihminen kantoi sen edellisen portin jälkeen avautuneet asiat sinusta. Muistakaa, ootte ihania ja tärkeitä ihmisiä!

Aiheesta taas eteenpäin. Mulla menee siis asiat tosi kivasti! Seurakunnalla tapahtuu paljon ja elämä jatkaa eteenpäin menemistään, on ihanaa kun saa vaan nauttia tästä ajasta täällä ja olla ja nauraa. Ja syödä.

Kuullaan taas!

sydän, Aiju

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti